Kallellaan Pisassa

Terkut taas Italiasta! Tässä päästään kunnolla vauhtiin makaronimaan meininkeihin, kun oltiin jälleen reissaamassa. Ranskalaisella Kollilla oli YK:n konferenssi Roomassa ja Kulkukattina änkesin mukaan (kuinkas muuten;).

Ajoimme rantaa kulkevaa valtatietä pitkin ja tällä kertaa halusin ehdottomasti pysähtyä Pisassa! Viime reissulla katselin kaltevaa tornia vain kaukaa peltojen takaa auton ikkunan läpi. Nyt kurvasimme valtatieltä Pisaan johtavalle tielle ja löysimme hyvällä säkällä parkkipaikan ihan aukion läheltä. Kaikki autopaikat oli täytetty perusteellisesti ja aukiolle johtava tie oli kehystetty kaikenmaailman muovirihkamapuodeilla.

Pisan reissu meni lähinnä tornia ihmetellessä ja siinä piazzan alueella pyöriessa. Automatka Roomaan on autolla kamalan pitkä - seitsemän tuntia - joten hirveästi siinä ei ehdi visiteerata reissun varrella.

Arvata saattaa, että pääaukio oli täynnä turisteja. Jotkut ottivat rennosti ja loikoilivat nurmikolla kuin rannalla konsanaan. Rakennusten vieressä oli ihan kamalasti kaiken maailman krääsäkauppaa eli hyvin on Pisassa kaupallistettu huteraa tornia. Siellä myydään tornia eri muodoissa: on muovia ja kipsiä, sen kuvaa löytyy essuista, T-paidoista, laukuista, avaimenperistä ja siinä ohella on ties mitä Italia-teemaista rihkamaa. Jäi aika tympeä maku tuollaisesta kaupallisuudesta - ei tässä nyt sentään missään Kanarialla olla vaan upean taidehistorian ytimessä!

No pehmennettäköön sen verran, että kaupallisuus sallittakoot, pitäähän sitä italialaisten leipää (tai pastaa) pöytään saada, mutta olisivat ne tuotteet edes himpun verran tyylikkäämpiä, möyh!

Turisteja Pisassa
Tourists in Pisa

Mutta itse torniin: aivan mahtavahan se on! Ja hui, miten kallellaan... Ihan tosi. En ollut tajunnutkaan, kuinka vinossa se todella on. Kun tornin näkee jo kauempaa, ihmettelee vaan, miten se pysyy pystyssä. Ja miten sinne päästetään turisteja!

Tornin kallistuminen ei ole uuden ajan juttu vaan se tapahtui ensimmäisen kerran jo keskiajalla, jolloin rakennustyöt jouduttiin keskeyttämään. Sittemmin tornin olemassaoloa on tuettu moninaisin keinoin. Sitä tuettiin jossakin vaiheessa pitkillä vaijereilla, jotka kulkivat yläilmoissa ja olivat kiinni mastoissa. Nyt torni on saatu vakaaksi muilla keinoin, oikaisemalla ja tasaamalla alla olevaa maata.

Mutta mitäs jos jotkut pöljät turistit alkavat pomppia siellä ihan ylhäällä ja torni alkaa tutista? Toivottavasti torni ei lysähdä tulevinakaan vuosina, se on liian kaunis tuhoutuakseen. Wikipedian mukaan nähtävyyden pitäisi pysyä sijoillaan seuraavat 300 vuotta. Nähtäväksi jää...

Pisan torniin jonotusta
Lining to the tower of Pisa

Piazzan nähtävyyksiin saa lippuja kassalta, joka sijaitsee turistirysän keskellä (ylempi turistikuva ja siinä vasemmalla). Otimme liput kastekappeliin ja kirkkoon, kolme euroa per kohde per nenä. Torniin pitää jonottaa, joten emme siihen hommaan siinä hirmuhelteessä ja kiireessä ryhtyneet. Ja eihän tornia tornista näe kuitenkaan ;)

Hauska yksityiskohta tornin yhdestä pylväästä:

Apinamiehet
Ape-men

Oli hupaisaa katsella turistien loppumatonta pantomiimia, kun kaikki halusivat otattaa kuvan itsestään tornia "vasten" mitä erilaisimmissa asennoissa. Joo, niinhän sitä sitten meikäläinenkin teki... Kauheata turistimeininkiä, mutta ihan hassu kuva tuli - vai mitä tykkäätte kirjeen ihka ekasta otoksesta, ha haa!

Turistiposeerauksia kuuluisan tornin kanssa
Tourist posings with the famous tower

Tässä loput isosta aukiosta: iso kirkko, taustalla pyöreä kastekappeli (joka sekin on muuten himpun verran vinossa!) ja etualalla suihkulähde. Tämä Ihmeiden aukio, Piazza dei Miracoli, on toden totta ihmeellinen valkoisine hohtavine rakennuksineen - mikä ylväs tunnelma ja historian havina!

Pisan kaunis pääpiazza
The beautiful main piazza of Pisa

Mennääs sisälle Kastekirkkoon. Se on aika vaatimaton, mutta täydellinen omassa pelkistetyssä muodossaan. Ylälehterille pääsee portaita pitkin.

Pisan Kastekappeli sisältä
Pisa´s Baptistery

Koimme Kollin kanssa hienon hetken: iäkäs mieslaulaja tuli sisälle ja aloitti äänen testaamisen. Mies lauloi joitakin kappaleita, kuulostivat omaan korvaan gregoniaaniselta kirkkolaululta. Ääni kaikui hienosti isossa, pyöreässä rakennuksessa ja kiiri seiniä pitkin aina ylös asti ylevöittämään matkalaisten tunnelmaa.

Yksityiskohta Kastekappelin pylväästä
Detail from a pilar inside the baptistery

Seuraavaksi kurkataan kirkkoon. Sisäänkäynti näkyy tuossa alla olevassa kuvassa eli on siis toisella puolella kuin torni. Se on aloitettu jo 1100-luvulla, kuten torni. Rakennus edustaa romaanista arkkitehtuuria, se oli vallitseva rakennustyyli ennen goottilaisen tyylin aikaa keskiajalla.

Perusturisti erottaa romaanisen kirkon goottilaisesta helposti siitä, että romaanisen ikkunat ovat pyörökaarisia ja katto on tasakatto, kun goottisessa ikkunat ovat suippokaarisia ja katto on hyvin korkea ja kaareva ja ulkopuolella on pitsimäisiä tukirakennelmia - kuin kirkon kylkiluut (esimerkkinä vaikkapa Pariisin Notre Dame).

Kukkuu! Kukas se sieltä kirkon takaa kurkkaa?
Who is peeking out?

Mutta ei tämä tasakatto jää jälkeen goottisen tyylin mestariteoksista: katsokaapa miten uljas koristelu!

Pisa Duomo

Bongaako kukaan enkeliä? :)

Kirkon katon mielettömän hieno kasettikoristelu
Magnificient artwork in Duomo´s ceiling

Alttarikoristelu on bysanttilaisen tyylistä eli hahmot kuin ortodoksien ikoneista - idän taiteen vaikutusta. Venetsian San Marcossa on vähän samanmoinen tunnelma (tosin se kirkko on kauttaaltaan tämmöistä kultaista mosaiikkia = mielettömän upea!).

Kultainen mosaiikkikoristelu
Golden mosaics

Kuten katoliseen uskoon kuuluu, kunnon kirkossa on aina jonkin sortin reliikkiä esillä. Täällä on iso lasinen arkku, jossa on kellallaan kullattu patsas. En tullut sen tarkemmin tutkailleeksi ketä se esittää, mutta jostakin pyhimyksestä on kysymys, ja on siellä varmaan jotain luunpalasia myös säilössä. Ihmiset voivat sitten rukoilla pyhimysten jäännösten äärellä.

Itse suhtaudun aika hirtehisesti tähän reliikkimeininkiin (kuka kumma haluaa palvoa vanhoja luita...), mutta onhan tuo todella mielenkiintoinen ja eksoottinen lisä toisten kulttuurien kuikuilussa. Keskiajalla reliikkikauppa oli vilkkaimmillaan, musta pörssi kauppasi pyhimysten eri luurangonosia ja olipa tarjolla samalta pyhimykseltä montaa pääkalloa tai reisiluuta. Tämän tietäen en ole ihan yhtä varma kuin hartaat katolilaiset, keiden luita niissä kaikkien kirkkojen lasikaapeissa nyt sitten lopulta säilytetään ;)

Pyhimysalttari
Saint altar

Ennen lähtöä huomasin katossa portaat. Heh, kyllä vaan: siellä ne kulkivat ylhäällä ennen alttaria. Keskellä on pieni ovi. Hmmm, kukahan näitä portaita pitkin mahtaa kulkea? Kirkkotonttu? Ei parane olla korkeanpaikankammoa noita askelmia tepastellessa...

Salaportaat kirkon katossa
Secret stairs in the ceiling

Seuraavassa matkakirjeessä seikkaillaan taas Roomassa!


We visited Pisa on our way to Rome. I wanted to see the famous leaning tower since last time when we drove to Rome I saw it only from the highway, in the distance.

Piazza is really beautiful, white buildings are preserved very well. Amazing to think that their constuctions were done already in 12th century.

Leaning tower is sooo much leaning that I was thinking how come it´s still there! And they let tourists in! Earlier years the tower was supported by long ropes but now it has been secured by balancing the ground and straightening the tower a bit.

You can get tickets from the ticket office nearby Baptistery but then you have to line in. We didn´t want to go up, we were a bit hurry for Rome and the weather was so exhaustingly hot. And anyway, from the tower you don´t see the tower :)

Here you can see photos also from the Dome and Baptistery (which is by the way also a bit leaning). The church is decorated with golden mosaics in the altar area, lovely paintings and marvelous ceiling decoration. I even found secret stairs from the ceiling.

Baptistery is very simple but pretty, you can go up. We had wonderful moment when some church singer came in to test some Gregorian songs and his voice was beautifully lifted up in the round, big space.

Next travel letter comes from Rome, see you soon!

Matka Roomaan, GPS-suitsutusta ja Toskanan maaseutua

Konstantinuksen riemukaari vuodelta 315
Arch of Constantinus from the year 315

Meillä oli viiden päivän matka Roomaan. Menimme sinne ranskalaisen Kollin työmatkan merkeissä. Hän puursi kaksi päivää ja minä sain seikkailla senkin edestä ikuisen kaupungin kaduilla.

Tulimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä takaisin, kun lähtö Roomasta venyi iltapäivään - Kollia kun ei saanut millään lähtemään entisestä kotikaupungistaan. Hän on asunut Roomassa aiemmin kolme vuotta ja lähdön hetkellä koti-ikävä kirpaisi pahasti. Piti vielä käydä Pantheonissa, yhdessä museokaupassa, ajella entisellä asuinalueella ja ottaa pari valokuvaa vanhasta asunnosta... heh. Ymmärtäähän sen, Rooma on upea ja käsittämättömän erityinen kaupunki.

Olin eilen matkan tiimoilta niin väsynyt, etten jaksanut kirjoitella yhtikäs mitään. Mutta nyt olen taas jutun ytimessä ;) Keräilen näihin muutamaan matkakirjeeseen parhaimpia tunnelmia visiitiltä.

Olimme jälleen autolla liikenteessä. Matka Torinosta Roomaan kestää arviolta seitsemän tuntia. Tässä meidän paras matkaystävämme, GPS. Se on pelastanut jo monta retkeä totaaliselta hermoromahdukselta.

Paras ystävämme GPS, ja kaikki tiet vievät Roomaan
Our best friend GPS and all the roads lead to Rome

Ostin tämän veijarin Saksasta pari vuotta sitten. Hermo meni viimeisen kerran harhailuun keskiöisellä matkalla jossakin Maastrichtin suunnalla, kun olisi pitänyt kääntyä jo puolta tuntia aiemmin Bonniin päin johtavalla reitille. Kolli oli vannonut, ettei ikinä hanki eikä käytä GPS:ää. Tosimieshän on aina niin loistava kuski, että neuvoja ei keltään kysytä saatikka käytetä helpottavia apuvälineitä, heh. Mutta ihan sama, ajattelin, käytän GPS:ää sitten itse, ja kiljun minne pitää kääntyä seuraavaksi.

Mutta kuinkas sitten kävikään! Kollihan suorastaan rakastui tuohon ystävälliseen neitokaiseen, joka vekottimen uumenista jaksaa aina yhtä maltillisesti neuvoja minne mennään. Koskaan ei naputa (kuten vaimo), vaikka ajaisi vahingossa väärälle tielle, vaan uusi vaihtoehto löydetään sulassa sovussa. Nykyään Kolli on sitä mieltä, että GPS on yksi suurimmista innovaatioista ;)

GPS:ää pitäisi ehdottomasti mainostaa parisuhteen pelastajana:

ensimmäisessä klipissä näytettäisiin aika ennen GPS:ää, kamalasti riitelevä pariskunta kääntelemässä nuhjuista karttaa edessään jossakin pölyisen maantien poskessa, nälissään ja janoissaan. Toisessa klipissä kuvattaisiin aikaa jälkeen GPS:n, tuo ylimaallisen seesteinen ajomatka, jolloin levähdyspaikat ja reitit löytyvät itsestään, ja pariskunta voi keskittyä harmoniseen keskusteluun, musiikin kuunteluun ja ylevään maisemien ihailuun, hehee.

Valkkasimme ensin oranssin reitin ja siitä eteenpäin sinisen, jotta saataisiin ihailla rantareitin maisemia. (Tätä reittiä ei muuten kannata käyttää kesäisinä sunnuntai-iltoina: baana on tukossa italialaisista palaamassa rannalta.) Tulimme takaisin Torinoon tuota oranssia pitkin, sisä-Toskanan kautta. Rantareitiltä näkee muuten Pisan kaltevan tornin, jos tarkkailee kärsivällisesti tien vasenta puolta. Siellä se tönöttää kauempana, peltojen takana, komean kupolin vierellä.

Toskana on ihan yli-ihastuttava: auringonkukkapeltoja keltaisenaan kukkuloiden täydeltä, korkeita sypressejä ja auringonvarjomäntyjä. Rakastan auringonkukkia! Ne näyttävät aina jotenkin niin iloisilta hehkuessaan kilpaa auringon kanssa. Joka kerta tekisi mieli hypätä peltoon ja juosta keskellä kukkamerta kuin viimeistä päivää.

Auringonkukkapelto Toskanassa ilta-auringon aikaan
Evening sunshine and sunflower field in Tuscany

Pysähdyimme pari tuntia ennen Roomaa pienessä kylässä ja ihailimme Toskanan runollista kauneutta satumaisten maisemien äärellä. Autojen ääniä ei kuulunut. Sirkat sirittivät heinikossa ja kaskaat pitivät meteliä oliivipuiden kätköissä. Päivän kuumuus oli haihtumassa auringon painuessa mailleen ja maaseudun siirtyessä lepoon odottamaan uutta, auringonkylläistä päivää.

Toskanan iltahetki
Moment in the evening in Tuscany

Illan sinisyys laskeutuu Toskanan maaseudun ylle
The blue of the evening colours Tuscanian countryside

Näkymä muurin aukosta pelloille
Scenery to the fields

Kylässä oltiin siirrytty illallisaikaan: kujan varren pikkuravintolat räyttyivät ruokailijoista ja tasaisesta puheensorinasta. Hämyisästi valaisevat lamput koristivat terasseja kuin köynnökset. Pieni lepakko lenteli sinne tänne muurin vierustalla. Välillä se lepäili kesken saalistuksen ja takertui muurin pintaan värisevänä lehtenä. Tuo hassu otus oli niin heiveröisen ja avuttoman näköinen, että olisi tehnyt mieli ottaa se kämmenelle.

Laiskanpulskea kissa loikoili muurin päällä kylän omistajan elkein tarkkaillen enemmän tai vähemmän kiinnostuneena illan meininkiä. Sain sen majesteetillisen keskittymisen häiriintymään röyhkeällä kuvaamisellani. Katsokaa nyt näitä äkäisiä ajovaloja:

Kylän komein kolli Toskanasta
Cat from Tuscany

Meillä kävi sikäli köpelösti, että jäimme kylässä vaille illallista. Kaikki paikat olivat jo täynnä, ja koska pöytää ei oltu varattu, minkäs teet... Löysin baarista parit focacciat ensiavuksi ja selvisimme Roomaan asti.

Kolli oli kuitenkin itsepäinen, ja ravintolaan piti päästä. Soitimme pariin hänelle ennestään tuttuun paikkaan ja kyselimme, pääsisikö syömään vielä yhdentoista aikaan. Mutta voih, päädyimme Trasteveren iltaruuhkaan, ja olimme perillä vasta 23:30!

Toiseen paikkaan pääsimme silti sisälle. Olin ihan ihmeissäni. Etelässä syödään tosiaan myöhemmin, vaikka olihan tämä jo täkäläisillekin illallisen lopettamisaika. Mutta saimme herkullisen yöpalan ja hotellikin sijaitsi ihan kulmalla, ha haa.

Ravintola Bucatino sijaitsee via Luca della Robbia 84:ssä, se on erittäin hyvä ja peri-italialainen perheravintola, seinillä on sekalainen kokoelma pieniä tauluja ja tunnelma on kotoisa. Kannattaa ehdottomasti käydä täällä syömässä, jos pyörii Cestiuksen pyramidin alueella.

Vatsat kylläisinä pääsimme viimein nukkumaan ja virkistymään valmiina valloittamaan Rooma!



We had five days trip to Rome. Mr Cat had two days of work and I was a professional tourist ;)

We drove via seaside route to Rome. It´s very beautiful area of Tuscany: cypresses, olive trees, Mediterranian pine trees, vast sunflower fields, vineyards. We stopped in a little village in the countryside. Very poetic sceneries when the sun gives the last rays of light over the fields.

All the village´s restaurants were already full of people since it was the evening, and we couldn´t get a table. We got some focaccias and drove two hours to Rome. We were lucky and got in to a restaurant that Mr Cat knew already: Bucatino is a good family restaurant, homy and food is delicious! It´s in the area of the pyramid.