perjantai 29. huhtikuuta 2011

Eksoottinen paluu Suomeen

Johan oli kotimatka! Takana viikko jos jonkinlaista reissaamista. Lähdimme viikko sitten Torinosta Alppi-kodon kautta Limogesiin, anoppilaan, auttamaan muuttohommissa. Sitten ajoimme Pariisiin vajaaksi kolmeksi päiväksi katsomaan näyttelyitä ja kaupunkia.
Eilen olin vielä Musée d´Orsayssa katsomassa iki-ihania impressionisteja ja muita lemppareitani. Olipa muuten melkoinen koetus jaloille: ensin piti jonottaa kaksi tuntia kylmässä viimassa. Orsayssa on menossa Manet´n näyttely ja paikka oli pullollaan väkeä.
Iltapäivällä hikoilin jännityksestä autossa puolitoista tuntia, kun keskustan ja Roissyn lentokentän välillä oli aivan hirmuiset ruuhkat ja tietyöt vielä päälle. Pelkäsin, kerkiänkö lennolle! Mitä tästä opimme, junalla pääsee nopsemmin. Vaikka olihan se mukavaa, että ranskalainen Kollini saatteli minut kentälle asti.
Meikäläisen matkasuunnitelmat menivät uusiksi, kun sain tietää Pariisissa ollessa, että Helsingin emäntäni lähteekin työmatkalle! Vapun alusajan piti olla hänellä vapaata, mutta näin sitten kävi, voih. Ja minä olin jo pakannut valikoidut hepenet ja systeemit, valmiina hienostelemaan Helsingin hulinoissa perjantaina ja lauantaina. Harmitti myös, kun olin suunnitellut tapaavani muitakin kamuja pääkaupungissa, parille olin jo ehtinyt ilmoitella tulostani.
Ja kaiken päälle Tampereen kodissani majaili vielä evakossa yksi ystäväni, joka piti pyytää lähtemään jo aikaisemmin.
Lentoni saapuminen Helsinki-Vantaalle oli vasta 23:30. En tykkää yhtään yömatkaamisesta ja takana oli jo muutenkin rasittava – vaikkakin hieno – reissu kaikkine museomaratoneineen ja valvomisineen. Olisi ollut huojentavinta päästä nopsaan unten maille.
Kotimatkasta kehkeytyi varsinainen eksoottinen painajainen. Kaikki meni ensin sujuvasti, sain laukun heti ja bussiakaan ei tarvinnut odotella kauaa. Olin suunnitellut, että laitan puhelimen herättämään Tampereelle ja korvatulpat unen takaamiseksi. Ja kissan viikset!
Ängetessäni paunulaiseen, huomasin, että koko bussi oli tupaten täynnä. Sain säkällä viimeisen istumapaikan bussin perältä. Osa lentomatkaajista joutui seisomaan käytävällä Hämeenlinnaan asti. Kuski pahoitteli kovasti, ei ollut osannut varautua konserttimatkalaisiin. Helsingissä oli ollut joku rokkitapahtuma, sieltä tulevat äijät olivat jo melkein täyttäneet auton.
Ei siis toivoakaan unesta. Matkalaukku varpaiden päällä ja vieressä kaljalta haiseva, unissaan kuorsaava ja koriseva äijä! Pelkäsin, että kohta se alkaa nuokkua ja kuolata minua vasten. Paikka oli vieläpä vessan vieressä. Siinähän tuskastelin kaksi ja puoli tuntia. No, näytti siinä monella muullakin lentomatkaajalla olevan hermot tiukilla.
En tiennyt itkeä vai nauraa, kun yksi auton lukuisista kaljaäijistä ähisi käytävillä seisovien välistä vieressäni olevaan vessaan ja kehui kohdallani, että on niin s****nan hankala päästä vessaan, että p**ka tulee housuun jo matkalla. Kiitos tästäkin informaatiosta, ajattelin ja yritin meditoida itseni takaisin Musée d´Orsayhin eteeristen impressionistitaulujen ääreen. Tervetuloa Suomeen!
Pääsin nukkumaan vasta puoli neljältä aamulla Tampereen kotona. Krooh... Täytyy tässä tsekata itsensä Suomen tasalle ja postailla myöhemmin vireämmässä tilassa kuulumisia Pariisista. Nyt alan katsomaan äidin kanssa Katen ja Williamin häitä telkasta, sentään jotain vaaleanpunaista höttöä shokkipaluun vastapainoksi :)


I had an exotic return to Finland on Thursday night. I was supposed to stay in Helsinki for couple of days but my hostess there had to cancel, she got a sudden business trip. I had to take airport bus to Tampere. The trip is 2,5 hours so not so nice in the middle of the night - my flight arrived to Helsinki 23:30.

I was already tired, I had been on the move one week. First via Megève to Limoges, there helping my mother-in-law´s move and packing, then for couple of days to Paris to visit interesting exhibitions, walking a lot and almost got late from the flight because of the traffic jam.

My nice plan for sleeping in the bus didn´t succeed. It was full of people! There had been some rock concert in Helsinki and those beer smelling guys from there had filled already the bus... Some of the travelers had to stand in the bus for 1,5 hours untill Hämeenlinna.

I was lucky and got the last seat. But had to sit next to a guy who smelled horribly lot of beer, he was sleeping and snoring and talking in his sleep. And we had toilet just next, so you can only imagine! I was thinking that some hours ago I was in Musée d´Orsay admiring the beautiful paintings by impressionists...

I got to sleep at home 03:30, totally exhausted. Welcome to Finland! ;)

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kenkiä ja muita ikkunaostoksia Milanossa

Milanon Duomo iltapäivävalossa


Täällä ollaan pakkauksen keskellä ja vielä on vaikka mitä tekemättä... Ja tuntuu, että aina jää asioita viime tippaan ja lähtö on yhtä hösellystä. Vaikea päättää mitä ottaisi mukaansa, kun tuntuu, että kaikkea tarvitsee! Ja sitten kolmasosa kuteista jää kuitenkin käyttämättä, kun pistän päälleni enimmäkseen niitä samoja.

Kumma pieni hermoilu myös päällä joka kerta lähdön lähestyessä, vaikka luulisi, että olisi Kulkukattina matkaamiseen jo tottunut. No ei totu. Taidan olla sen verran perushermostunut tapaus :)

Tiedossa on siis reissausta! En tiedä, koska pääsen seuraavan kerran netin ääreen, joten näihin kirjeisiinkin voi tulla pientä taukoa.

Mutta tässä olisi vielä pienimuotoista kenkäkatsausta ja näyteikkunoiden tiirailua, miltä ei tietenkään voi välttyä, kun käy Italian muodin pääkaupungissa!
Kenkävalikoima näytti pikaisesti vilkaistuna samanlaiselta kuin Torinossa. Vaikka eihän se ihme olekaan, nämä kaksi suurta kaupunkia ovat lähellä toisiaan, vaikka hyvin erilaisia ovatkin.
Kengissä oli tarjolla hyvin vaaleita ja luonnollisia sävyjä, tosin myös väriräiskintää löytyi vastapainoksi. Pitsiä, nyöriä, leikkauskoristeita ja remmejä oli paljon. Yhteenvetona voisi todeta, että muodikas valitsee nyt joko nudet pitsikengät tai todella värikkäät remmishokkikorkkarit.

Kenkiä Milanossa


Vaaleasävyisiä pitsikorkkareita


Ikkunaostoksilla silmiin osui myös tällainen kiva rokokoo ja Marie Antoinette –tyylinen ikkuna. Putiikissa myydään meikkejä ja tuoksuja.

Meikkikaupan Marie Antoinette


Kauppagalleriassa kävi päivällä melkoinen vilske. Ravintolat olivat täynnä ihmisiä ja kiireiset turistit, businesstyypit ja milanolaiset säntäilivät sinne tänne ja minä yritin ottaa kuvia siinä välissä. Siinä sai Katti ihan varoa tassuille tallaajia. Ja taskuvarkaita.

Milanon kauppagalleria


Ihmisvilinää galleriassa

Pradan ikkunasta tuli mieleen Marimekko, niin värikästä ja geometrisesti koristeltua kolttua oli tarjolla.
Pradan näyteikkuna Milanossa


Louis Vuittonin ikkuna on koristeltu samalla tapaa myös Torinossa, aivan hulvaton tähtisadepurskaus! En tiedä onko sama rekvisiitta Helsingissä. Kukahan tämän on suunnitellut, koristeluhan on ihan moderni veistos. Tähtisateesta ”valuneen” lätäkön päällä poseeraavat loisteliaat korkokengät.

Louis Vuittonin näyteikkuna Milanossa


Louis Vuittonin prameat bilekorkkarit

Toisessa ikkunassa komeilivat tiikeriväriset seeprapopot. Jos katsotte tarkasti, näette, että siinä nilkan kohdalla on todella seepran pää ja korvat höröllä. Aika vekkulit kaverit!

Vuittonin seeprakorkkarit


Vanhaan italialaiseen tyyliin asustekauppa on koristeltu itsessään kuin koru. Putiikista löytyi kaikenlaista kaunista ja hilpeääkin.

Laukku- ja koruliike Milanon kauppagalleriassa


Ikkunassa oli useampi pyöreä iltalaukku. Pinta oli peitetty paljetti-, helmi- ja strassikoristein. Tässä tyylikäs ja erikoinen iltalaukku, valkoinen ja kimaltava kuin lumipallo.

Lumipallolaukku

Kuka haluaisi laittaa hiiret kaulaan? Luit oikein, nyt on sekin mahdollista Milanossa! Katsokaapa tätä kuvaa, siinä komeilevat valkoisista muovihiiristä tehdyt kaulakääty, rannekoru ja korvikset. Siinä on pokkaa kissalla, joka tuollaiset päällensä pukee ;)

Hiirikorut


Huomasin puhelinyhtiön nätin mainoksen. Siinä Italian kuuluisan pojan, Leonardo da Vincin, maalaus on muokattu uuteen uskoon. Tässäpä vertailtavaksi, vasemmalla Leonardon Nainen ja Kärppä, oikealla Timin mainos:















                                                                                                                                                                  
Guccin tyylikkäällä kaupalla on näemmä ihan oma kahvibaari asiakkaille. Ihan kiva keksintö. Levähdyksen ja kahviboostin ansiosta hyväntuulinen asiakas ostaa enemmän ;)

Guccin kauppa Milanon kauppagalleriassa

Guccin sermein suojattu kahvila asiakkaille


Päivän vaihtuessa iltaan gallerian kiireinen tunnelma vaihtui leppoisammaksi menoksi. Tila on todella kaunis, seinät peittyvät kiekuraisista kohokoristeista, ylempänä holvissa on taidokkaita maalauksia ja lattia on päällystetty erivärisin kivilaatoin.



Lopuksi vielä pari havaintoa milanotarten kenkäkäyttäytymisestä.
Alla oleva kuva on otettu palazzo Realen suuresta impressionistinäyttelystä. Juu, minä alennuin stalkkaamaan, mutta oli ihan pakko ottaa salakuva noista kengistä. Haloo, kuka haluaa lähteä ihan oikeasti museokierrokselle noissa koroissa?? Italiattarille kaikki on näemmä mahdollista.

Italiatar museokierroksella


Nää on ihan normikengät museokierrokselle

Minulle tuli jalat kipeiksi jo pelkästä tuollaisten korkojen katselusta! Vaikka tosi hienothan ne kieltämättä ovat. Ehkä italiatarten koipiin on kehittynyt joku oma uusi lihasryhmä, että tuollaisilla piikeillä jaksaa kepsotella pitkiä matkoja. Korkokenkäevoluutio.
Seurailin sivusilmällä myös katueleganssia. Työpäivänsä päättänyt milanotar on tässä lähtemässä vespallaan liikenteeseen: vaalea Vuitton sievästi menopelin jalkatasolla ja jaloissa – kuinkas muuten – korkeat korkkarit :)



When visiting Milan it´s difficult to avoid fashion :) Here are some photos from my window shopping tour in Milan´s shopping galleries next to Duomo and also moments from the streets.

Shoe-fashion seems to be the same than in Turin - well, these two cities are very close to each other, although very different. Trendy one chooses now a pair of nude coloured shoes with lace cut or very flashing and colourful high heels. I see both a lot everywhere.

Milan´s shopping gallery is very beautiful, decorated all over and the afternoon sun colours everything with golden rays of light. On a day-time it´s very busy, people are rushing back and forth. And you should pay attention to pick-pockets! I´m sure I noticed one, who was deliberately touching the others when passing by.

Italian ladies wear a lot of high heels. I was stalking one in Impressionist exhibition with my camera because I found it so funny that you go to a museum tour wearing that kind of shoes! Speaking about comfort... I was wondering maybe Italian ladies have developed extra muscles in their legs since it doesn´t sem to be difficult at all for them to walk kilometres on that kind of thin heels, oh my...

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Päivä Milanossa

Suuntasimme viime lauantaina Milanoon. Kaupunki ei ole kaukana Torinosta, runsaan tunnin ajomatkan päässä. Sama kuin ajelisi Tampereelta Riihimäelle. Tai niin no. Ehkä vertaus ei ole ihan osuvin ;-D
Taas olin tyytyväinen, että meillä on GPS, ilman sitä olisi aikamoisessa pulassa isoissa kaupungeissa – varsinkin Italiassa yksisuuntaisia katuja ja kujia on ihan mahdottomasti, ja keskustat ovat yhtä sokkeloa.
Bongasin keskustaa lähestyessä aivan ihastuttavia vanhoja taloja. Milano on aina ollut rikas kaupunki, ja ollut jo pitkään koko Italian vaurauden lähde erilaisine bisneksineen, huippumuoti niistä ei suinkaan vähäisin. Katsokaapa näitä krumeluuriparvekkeita ja romanttisia muotoja. Näissä asunnoissa kelpaa käyskennellä salongista toiseen.

Koristeellinen palatsi Milanon keskustan liepeillä
Decorated villa near Milan´s city center

Pinkit seinät ja barokkiparvekkeet
Pink walls and Barocco balconies



Renessanssityyliä
Renaissance style

Milanon Duomo on aina yhtä vaikuttava. Ensin ajetaan kapeita ja hämäriä kujia pitkin lähemmäksi, ja yhtäkkiä, siinä se kohoaa, valtava valkoinen ilmestys.

Milano, Duomo

Duomo on todellinen kaupungin sydän ja katseenvangitsija. Sen edessä käy aina kuhina. On salkkujen kanssa kiirehtiviä businesstyyppejä, on kameran kanssa päivystäviä turisteja, paikallisia teinejä, on perheitä lapsineen, jotka kiljuvat pulujen lentäessä ympärillä, on kaikenmaailman tilpehööriä ja pulunruokaa tarjoavia (= myyviä) ulkomaalaisia, katumusikantteja ja myös taskuvarkaita.
Puluparvi Duomon edustalla
Pigeons in front of Duomo

Minut rengastettiin Duomon torilla ihan väkisin! Yksi senegalilaiseksi itsensä esitellyt, iloisesti hymyilevä mies tarjosi syntymäpäivänsä kunniaksi (just joo...) rannekoristenauhaa. Kieltäydyin ystävällisesti ja nostin käteni torjuvasti. Hänpä nappasi ranteestani kiinni ja sujautti nopsaan nauhan käteni ympäri ja hups, se olikin jo siihen sidottuna! Sitten tietenkin pyydettiin rahaa hänen syntymäpäivänsä kunniaksi, edes joku kolikko.
En todellakaan antanut. Hermostuttaa tuollainen päällekäyminen, vaikka samalla miehen taidokkuus nauratti.
Tässä lisää kuvia Duomosta. Osan kuvista otin myöhemmin iltapäivällä, jolloin valaistus oli vielä parempi. Keltaisen kultainen iltahämy hohtaa valkoisen kirkon seiniltä uskomattoman kauniisti.

Duomon torni
Tower of Duomo church



Duomo iltasävyssään
Duomo church in its´ evening light colours



Pyhimys herää henkiin
Saint becomes alive


Duomon vierustalla pyörii melkoinen härdelli, on Burger Kingiä ja vaatekauppaa, ravintoloita ja kahviloita ulos katettuine pöytineen, lisäksi löytyy rihkamakauppoja ja useampikin snack-auto, jotka ovat Italiassa yleisiä, mutta eivät useinkaan kovin tyylikkäitä, katsokaapa vaikka tätä sympaattista rotiskoa:

Milanolainen snack-auto
Milanese snack car

Lähdimme Milanoon upean näyttelyn houkuttelemina, palazzo Realessa on impressionistien taidetta esillä. Kokoelma on Yhdysvalloista, Sterling ja Francine Clarkin kokoelmasta. Varsinkin Renoiria oli paljon esillä. Näyttely oli erittäin hyvällä maulla ja tyylikkäästi toteutettu. Esillä oli myös video kokoelmista ja niiden synnystä ja DVD Renoirin taiteesta – jälkimmäinen tosin vain italiaksi.
Näyttelyn katalogi oli (yllättäen...) vain italiaksi. Marmatin kaupan puolella itsekseni, kun en voi käsittää, miten Milanon kaltaisessa suur- ja turistikaupungissa julkaistaan kansainvälisen näyttelyn katalogi vain italiaksi!

Ihastuin eritoten Renoirin kahteen tauluun, oheisessa kuvassa vasemmalla hämärästi näkyvään punaiseen kukkatauluun ja upeaan, violettisävyiseen ja symbolistihenkiseen tytön muotokuvaan.
Myös sipulimaalaus oli uskomattoman hieno. Ajatella, miten joku osaa luoda kovin arkisesta aiheesta kovin lumoavan ja mielenkiintoisen kuvan pehmeästi vaaleanpunaisesta, persikasta ja sinertävästä aina vihreään vaihtuvine värisävyineen!

Salakuva Milanon impressionistinäyttelystä
Secret photo from Impressionist expo in Milan

Renoir on muuten syntynyt Limogesissa, ranskalaisen Kollini kotikaupungissa. Ajamme usein taitelijan syntymäkodin ohi käydessämme anoppilassa.
Linkistä löytyy vielä näkymää näyttelyyn ja tauluihin: Impressionisti
Näyttelyn alkupuolella jouduin olemaan tosi tätimäinen ja valittamaan henkilökunnalle. Mutta melu oli ihan sietämätön! En kuullut mitään siitä englanninkielisestä nauhasta. Joku italialainen oppilasryhmä mekasti toisella puolella seinää kuin huvipuistossa konsanaan.
Palazzo Reale sijaitsee ihan Duomon vieressä. Siellä on usein tasokkaita näyttelyitä, kannatta ehdottomasti piipahtaa. Ulkopuolella oli koristeena Archimboldon taiteen inspiroima veistos mainostamaan kyseisen taiteilijan näyttelyä.
Kyseessä on siis se taiteilija, joka maalasi muotokuvia, mutta taulujen kasvot koostuvat vihanneksista, hedelmistä ja niin edelleen. Palazzon edessä oli myös iso nykytaideteos, suolavuoreen uponneet hevoset. Tai ei se varmaan sen niminen ollut, mutta tämä oli oma tulkintani :)

Museon edessä Archimboldon näyttelyä mainostava veistos
Big statue advertizing Archimboldo expo in the museum



Nykytaidetta Duomon vierellä
Contemporary art next to Duomo

Milanossa kävijä löytää itsensä ennemmin tai myöhemmin tietenkin kauppagalleriasta. Sisällä oli vaikeaa ottaa kuvia, kun ihmisiä tunki joka puolelta.

Milanon kauppagalleria
Shopping galleries in Milan

Kauppamiehiä oli täälläkin. Päivän kuluessa oli kiintoisaa seurata, kuinka ammattimaisesti tilpehööriä voi myydä! Duomon edusta on päiväaikaan täynnä korujen ja pulunruuan kauppaajia. Galleriassa olivat vallalla läiskijät. Nyt on uusi katukaupan villitys sellainen hyytelön näköinen pallukka, joka läiskähtää lätäköksi lyötäessä pöytään ja kasvaa taas pallukaksi takaisin. Näitä hyytelöpallojen läiskijöitä oli galleriassa yhteensä varmaan kymmenen.

Milanon katukauppiaita
Street sails men in Milan shopping gallery

Iltapäivällä joukkoon liittyivät erilaisten maassa liikkuvien ja pyörivien esineiden kauppaajat. Pimeyden laskeutuessa Duomon edustan kauppamiehet ottivat esiin neonvärisenä hohtavat jonkinsortin lentävät hyrrät, joita sitten heittelivät ylös taivaalle.
Vielä on oppimista Torinon via Garibaldin kauppamiehiltä, jotka eilisiltana kauppasivat iltapimeällä aurinkolaseja. Ajoitus ennen kaikkea! ;)
Myyjät liikkuvat tarvittaessa muuten todella vikkelään. Kerran poliisi oli tulossa, ja myyjät kaappasivat muutamasta kartongista taitetun pöydän kainaloon, huiskasivat tuotteet muovipussiin ja olivat jo tiessään.
Ystävämme on kipeänä, yritin löytää nallekarhun ja lähdin omille teilleni. Potilas pitää jääkarhuista ja satuin löytämään juuri oikeanlaisen gallerian ulkopuolella sijaitsevasta putiikista. Pehmolelujen keskellä pehmenneenä astuin hymyhuulin ulos kaupasta, mutta sitten suu loksahti: heti kadun toisella puolella seisoi sotilas konekivääri kainalossa! Pikkuisenko järkytyin, katsokaa nyt, ihan kamala!

Milanon kauppagallerian sivusta ja konekiväärimies
Milan´s shopping gallery and horrible army guy with a machine gun

Kivat asusteet sulla :-O
What an outfit

Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko galleriaan tehty pommiuhkaus, pitäisikö hipsiä kauemmaksi. Sitten löysin Kollini ja hän oli nähnyt putiikkireissuni aikana useampia isoja, mustia autoja ja turvamiehiä. Sotilas oli paikalla ilmeisesti suojelemassa jotain tärkeää henkilöä. Illemmalla näimme kokonaisen kuorma-autollisen sotilaita konekivääreineen. Ollaanko tässä nyt Milanon keskustassa vai jossakin Libyassa, hyvänen aika!
Menimme Duomoon sisälle illemmalla, kun jono oli lyhyempi. Mutta sielläpä ei saanutkaan enää vapaasti kiertää, kun alkoi jumalanpalvelus. Paikka oli tupaten täynnä ja kuuntelimme jonkin aikaa kaunista kuorolaulua ja Milanon arkkipiispan puhetta. Erikoisen suuri tilaisuus liittyi varmaan lähestyvään Pääsiäiseen.

Jumalanpalvelus Milanon Duomossa
Sermon in Milan Duomo

Silmäni kiinnittyi jälleen turvatoimenpiteisiin. Ei aseita onneksi enää, mutta kirkossa oli monia ensiapuhoitajia. Kai sitten moni pökrää tuollaisissa megatilaisuuksissa helposti ja apu pitää olla lähellä. Ajattelin, että ei meillä päin vaan kirkoissa edes käy niin paljon väkeä. Vastaavia ensiapujoukkoja näkee ainoastaan festareilla, heh.

Ensiapuhoitajat valmiudessa Duomon jumalanpalveluksessa
The nurses for the case in Duomo´s sermon

Duomosta oikealla on kauppakäytävä ja Benettonin liike. Olivat keksineet ovelan huomionherättäjän: reaaliaikainen video ohikulkijoista. Ihmiset kävelivät ja loikkivat edestakaisin ja naureskelivat itselleen näyteikkunan kokoisilla ruuduilla. Tulipa siinä samalla ikuistettua oma soma kevättakki, jota pääsin nyt käyttämään sään ollessa viileämpi kuin edellisviikolla. Minä ja muut turistit siinä naureskelimme itsellemme, että onpa jännää ihmetellä omaa kuvaansa.

Kulkukatti Milanon jättiruudulla
Me in the big screen in Milan city center



Vanhaa ja uutta Milanon kaduilta
Old and new seen from Milan streets

Illan päätteeksi suuntasimme läheiselle piazza dei Mercantille eli suomalaisittain kauppatorille. Siellä on Kollini tietämä, hyvä ravintola nimeltä Mercante. Hinnat eivät ole halvimmasta päästä, mutta ruoka on erinomaista ja palvelu tyylikästä ja ystävällistä. Tässä alkuruuaksi tilaamani artisokkasalaatti. Italialaiset rakastavat artisokkaa eri muodoissaan ja etenkin artisokan sydän on suurta herkkua.

Ravintola Mercanten artisokkasalaatti
Artichoke salad in the restaurant Mercante


Näihin herkullisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämänkertainen matkakirje. Ciao!

Mercanten merenelävätiski
Sea food in Mercante



Ravintola Mercante
Restaurant Mercante

We spent last Saturday in Milan. The atrraction was fabulous Impressionist exhibition in palazzo Reale, just next to Duomo. We were very happy to see the expo, there were especially many Renoirs. The paintings came from the States, Sterling and Francine Clark´s collection. As usual, the catalogue was only in Italian - unbelievable... But at least I can watch the pretty pictures.

We were strolling around the city center and went to the galleries. There are lots of people coming and going - like in piazza dei Duomo. Milan city center is very lively but not as beautiful than Turin. Here we have more old architecture left.

There was a shocking view next to the galleries: a soldier with machine gun! My first thought was there has been a bomb warning. Well, it came out to be one of the body guards for some important people.

Inside Duomo the sermon began in the evening so we couldn´t circulate around in the church. There were lots of people, two choirs singing and Archbishop of Milan speaking, it must have been some special event for the coming Easter time.

In piazza dei Mercanti there is a charming and very good restaurant Mercante. Tasty food and good service, prices are quite high though. Enjoy of the feelings!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Aamiaispohdintoja vaalituloksesta ja Perussuomalaisten voitosta

Olipahan aikamoinen paukku tuo elisillan vaalitulos. Osasin odottaa Perussuomalaisten nousua, mutta että ihan tuollainen mäjäys.
Onpas muuten hauska kansankieleen tarttunut lyhenne tuo Persut – pitäisikö puolueen nimi vaihtaa Tosisuomalaisiksi englanninkielisen termin mukaan, jolloin sujuvasti syntyvä lyhenne Tosikot olisi ainakin poliittisesti asiallisempi, heh!
Vaalit pyörivät mielessä heti aamutuimaan ja niitä piti ihan pohtia syvällisemmin. Politiikan raskaita mietintöjä keventämään tein mieltä ja vatsaa hellivän aamupalan: virkistävä smoothie päärynästä, porkkanasta, mansikoista, verigreipistä ja appelsiinista + kulho rouskeista mysliä, mustikoita, sitruuna- ja luonnonjogurttia (olen ihan koukussa tähän yhdistelmään) + iso kuppi teetä.
Olen muuten sikäli epäsuomalainen – saatikka italialainen – etten juo kahvia. Capuccino tulee otettua ehkä kerran muutamassa kuukaudessa tosiväsymykseen.
Kulkukatin aamiainen ja Iittalan söpö Satumetsä-setti
My breakfast and Iittala´s beautiful set Fairy Tale Forest


Hankimme Iittalan ihanat aamiaissetit, Satumetsä ja Taika, yhdeltä Haagin reissulta. Iittala ja Marimekko tuntuvat olevan sekä Alankomaissa että Belgiassa kovin suosittuja, liikkeitä löytyy useista kaupungeista ja olen joka kerta ihan tohkeissani törmätessäni suomalaisiin tuotteisiin. Ranskalaista Kollia naurattaa aina, että tulla nyt ensin ulkomaille ja ottaa sitten kuvia suomalaisista esineistä!
Suomalaisia tuotteita komeasti näytillä. Gent, Belgia
Finnish Marimekko products seen in Gent, Belgium


Mutta kylläpä aamu alkaa iloisesti Satumetsän koreakuosisen bambin killitellessä somasti mukin kyljestä:
Iittalan Satumetsä-muki
Fairy Tale Forest mug by Iittala


Mutta nyt näitä poliittisia pohdintoja. Olihan tuo Persujen megavoitto sen verran pysäyttävä tapaus, että ansaitsevat huomionsa täältä ulkomailta asti yhden Kulkukatin kirjeen muodossa.
Huomasin uutisista, että jotkut suomalaisista ovat niin suivaantuneita vaalitulokseen, että melkein jo pakkaavat laukkujaan. No, meillä on täällä Italiassa seksi- ja taloussotkuillaan koheltava Berlusconi, varsinainen politiikan Pelle Hermanni, ja Ranskassa kansan vihat päälleen saanut blingbling-Sarkozy, että ei sitä muillakaan täydellisesti pyyhi :)
Mielestäni on turha märehtiä, että suomalaiset äänestivät väärin. Tulos ei kerro ainoastaan Persu-mielisyydestä, vaan samalla äänestettiin protestina valtapuolueita vastaan. Kyllähän äänestyskäyttäytymisen takana on aina joku tarve, mikä kertoo tästä ajasta ja ihmisten ongelmista, tahdosta ja tavoitteista. Persujen kohdalla näitä taitaa olla seuraavanlaisia:
  • Muutoksen kaipuu. Kaivataan erilaista politiikkaa ja huomiota tavallista tallaajaa lähellä oleviin asioihin.
  • Kyllästyminen vaalirahasotkuun, haluttiin näpäyttää valtapuolueita ylimielisyydestä ja venkoilusta.
  • Ei ymmärretä poliittista kieltä, kaivataan selkeää ilmaisua vaikeista asioista.
  • EU:n kaukaisuus ja epäselvyys. Suomessa on euro ja euroedustajat, mutta epäilen onko Euroopan politiikka ja edustajiemme työ tullut juuri tutummaksi kansalaisille tässä viime vuosien aikana. Mitä ei ymmärretä, sitä arastellaan tai jopa pelätään.
  • Littyen edelliseen: halutaan ajaa ensisijaisesti suomalaisten asioita, koska epäkohtia on jo oman maan sisällä paljon, esimerkkeinä vanhusten hoito, nuorten mielenterveysongelmat ja kasvava köyhyys.
  • Persujen mielipiteet saivat sattumankin myötä paljon palstatilaa ja otollista kytemistä äänestäjän mieleen, kuten viime vuoden vaalirahasotku, talousongelmat Kreikassa ja nyt Portugalissa.
  • Äänestettiin ihmistä, ei puoluetta. Persuilla oli ehdokkaana liuta hyvin erisorttisia ihmisiä. Puolue on hajanainen, sisältä löytyy kaartia vasemmalta laidalta ihan rasismiin asti. Monelle äänestäjälle ehdokkaan persoona on se tärkein tekijä, ei puolue, joiden toimintaa ei seurata eikä ymmärretä tai jakseta edes seurata politiikan puisevuuden vuoksi. Karismaattiset, huomiota herättävät ja samaistuksen kohteeksi sopivat ehdokkaat kutittavat äänestäjän impulsseja äänestyspäätöstä puitaessa.
  • Timo Soini on habitukseltaan jotenkin turvallisen oloinen nallekarhu, sanoma on selkeä ja sutkaukset hauskoja. Ehkä hänestä syntyi monelle äänestäjälle isähahmomainen kuva, sellainen mukava, mutta jämäkkä mies, joka huitaisee isolla kintaallaan vanhojen puolueiden kiemuroinneille ja asettaa asiat ihmisenkokoiseen kontekstiin.
  • Pelko suomalaisuuden jäämisestä jalkoihin muunmaalaisten tullessa kulmille. Erilaisten kulttuurien kasvanut näkyvyys kaupungeissa ja kulttuurien väliset konfliktit ovat tuoneet huomiota maahanmuuttoasioihin.
  • Liittyen edelliseen: suomalaisuutta halutaan ylläpitää ja vaalia. Suomi on historiallisesti ja kulttuurillisesti vielä kovin nuori maa verrattuna moniin muihin valtioihin Euroopassa. Vei pitkän aikaa irrottautua Ruotsin ja Venäjän painolastista, taistella oman kielen puolesta ja tuunata kulttuurista suomalainen. Puhumattakaan traumatisoivista sodista ja itsetuntoa kaivertavasta sijainnista Euroopan periferiassa. Suvivirren sensurointi ynnä muut keskustelut suomalaisuuden ytimestä ovat herättäneet kansallismielisyyttä ei pelkästään vanhemmassa sukupolvessa, vaan myös nuorissa.
  • Persujen linja piti läpi vaalien. Kuten Soini sanoi, naapuriin ei pidä vilkuilla, vaan tehdä vahvasti omaa juttua. Omaan silmään pisti aiemmin nettiä selaillessani Keskustan mainos, jossa Kiviniemi nojaili palkin keskellä, vasemmalla puolella esiteltiin Persujen ajamaa Suomea (= huono valinta) ja oikealla Keskustan (= hyvä valinta). Mielestäni mainos oli ihan tyhmä. Vetoaako suomalaisiin muka ohjailu ja pelottelu? Ennemmin kuin vääntää rautalangasta muiden tekemisiä, pitäisi keskittyä omaan sanomaan ja sen esille tuomiseen positiivisessa hengessä. Negamainonta antaa negatiivisen kuvan myös sen tekijästä.

Vaalien tuloksena ainakin monen mielenkiinto politiikkaa kohtaan nousi. Se on positiivista!
Olin tyytyväinen vaaliraha- ja lahjustemppuilijoiden näpäyttämiseen. Uskon, että framilla olleiden ohella oli muitakin lahjuksia ottaneita, he eivät vain jääneet kiinni. Mutta uuden parlamenttikauden edustajat lienevät tarkempia tekemistensä ja sidostensa suhteen. Vaalitulos kertoi kaikille, ettei tulella kannata leikkiä, siinä palaa näpit.
Silti monet kärähtäneet vielä yrittivät. Pirkanmaan Marja Tiura jatkoi sisukkaasti floppiloppuun asti. Viime vaalien yli 17 000 äänen kuningatar sai nyt vaivaiset 4424 ääntä ja putosi edustajan tuolilta että kopsahti. Taisteluhengestä ainakin pari pointsia, mutta tyylikkäintä olisi ollut jättää paikka jo aiemmin ja ottaa vastuu tekemisistään.
Vaikka pudotus oli mielestäni oikein aiheellinen, herätti tuo itsepäinen ehdokas myös sympatiaa: Tiura ei halunnut millään luopua paikastaan, hän teki valtavasti töitä uskottavuutensa puolesta, mutta päätyi hakkaamaan päätään suomalaiseen honkaan: Tiura joutui vaaliviikkoina mielettömään myllytykseen, isoja mainoslakanoita tuhottiin ja vielä uhkailtiin päälle. Vaikka ehdokas ei olisikaan mieleinen, tuollainen väkivalta menee överiksi eikä ole mitenkään hyväksyttävää!
On muuten huvittavaa, kun Persut ja populismi mielletään yhteen, unohdetaan, että myös vanhojen valtapuolueiden listoilta löytyy aikamoisia populisteja ja mannekiineja, Tiura ei ollut heistä suinkaan vähäisin. Ei ole todellakaan vain huonoa säkää, ettei häntä äänivyöryistä huolimatta koskaan siunattu ministerinsalkulla.
Jännittävää odotella, millainen hallitus saadaan ja keistä tulee ministereitä. Ja kuinkahan Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset sopivat samaan pöytään? Veikkaan, että Persujen honeymoon päättyy viimeistään syksyllä ja takkia joudutaan kääntämään. Kompromisseja tehdään jo ihan kahden ihmisen parisuhteessa saatikka kolmen puolueen sekametelisopassa.
Äänestinkö itse? No en! Ja ottaa kupoliin. Halusin kovasti, mutta äänestäminen olisi mennyt liian hankalaksi täältä käsin. Ehkä joku päivä voi äänestää netissä tai sitten ensi vaaliaikaan hommaan itseni Suomeen.

Here I share my breakfast thoughts about Finland´s elections. True Finns were the winners, they got 34 places more to Parliament! That was really unbelievable in our political history. Yesterday evening with the final results was really like a bomb to many people.
True Finns are rightest party, but not in the same aggressive sence than in many other countries in Europe at the moment. But they have surely strong national opinions: about foreigners coming to Finland just to abuse our system. They are against EU. True Finns want to cherish Finnish culture and care more about Finland´s issues than economical problems for example in Portugal at the moment.
Many Finns are shocked. True Finns´ winning so much is raising worries about Finland´s future. Will we be anymore welcoming and open country for the new cultures and co-operation? Does this mean going back in time? Will Finland be forgotten, small periferie in Europe´s nordic frontier turning only inside and pushing away the others?
I also understand why True Finns got so many votes. There are many reasons. Here are some of my suggestions:
  • EU is still very distant to many ordinary Finns. What you don´t know, it scares you. True Finns are talking about Finland´s issues.
  • True Finns are populist in the sence that they speak with the same language than everyman. Political jargon is normally so boring and dry that it´s easier to listen to somebody who explaines the things simply and talks about the issues close to you. (Although I think every party has its populists, good talkers or pretty mannequins with less good skills as senators.)
  • Last year we had a really big mess in our politics, it was about bribes, some of the big parties´ politicians were shady about donations and connections and had weird business behind the scenes. Police investigated the cases. Many politicians burned themselves in this story and their voters lost faith in them. True Finns became more interesting choice, they have been very loud about the mess and dishonest politicians in big old parties.
  • Also Greece´s and Portugal´s economic situation became just in convinient time for the Finnish elections and votes were raining on True Finn´s lists.
  • Nowadays there are also problems in our own country, we have to take properly care of our old ones, youngsters have mental problems and there is more and more poverty. Many Finns feel that our own problems are in priority.
  • Finns have had also some problems with immigrants and many people think that foreigners should try harder to adapt to our culture and not to invade too much with their culture and religion.
  • Finland is a young country and we have young culture which was developed to what it is only in the beginning on 20th century. We have strong history of being under the others´ control: Sweden and Russia. And it took time to have our own language as an official one. Maybe many Finns feel that we are not yet ready to embrace too much the others, some are afraid that our uniqueness will dissappear again.
  • Many have lost their interest towards the old big parties which are regarded as all the same, not really caring for everyman´s problems, giving too much attention to EU, politicians are dishonest etc.

I don´t believe that True Finns will turn out to be extreme rightest, although some of their members are openly racist which is worrying of course. At least True Finns and its charismatic leader got everybody´s interest back to politics and also more young people gave their votes. There were people voting against big old parties and the others voting against True Finns.

I´m happy we got so many young members to the new parliament and liberal people. Now waiting with interest how our next government will be! True Finns will surely change the political field - they have alrealy done it - but I hope that Finland is not turning too closed. Political and cultural dialogue is important and ability to compromise.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...