Lauantain menokynnet

Tänä lauantaina on meno-ohjelmaa tiedossa! Mennään ulos isommalla porukalla, suomalais-italialais-saksalaisella jengillä. Ihan meidän kulmilla sijaitsee Torinon jazz-klubi, jossa on kiva terassi eri tasoissa (tosin se jää nyt väliin, kun sataa...) ja jossa voi myös syödä illallista. Aloitellaan siis ensin ruualla ja jäädään jammailemaan loppuillaksi musan tahtiin. Näin lauantai-iltaisin jazz-klubilla on disco eli musa on enemmän tanssillista. Meno on kuulemma hyvää, ystäväni oli siellä aikaisemmin.

Iltaa varten piti tietenkin fiksata kynnet menokuntoon ja ajattelin piristää harmaata sadekeliä kunnonvärisellä lakalla! Aluksi tietenkin hyvät viilaukset ja vahvistavat aluslakat ja sitten eka värikerros, joka näyttää vielä yksistään aikamoisen valjulta:

Ensimmäinen lakkakerros vihreää
First layer of green nail polish

Tokan kerroksen kanssa smaragdinvihreä väri näyttää jo huikean paljon paremmalta:

Toinen kerros vihreää
Second layer

Loppusilaukseksi vielä kimaltavaa vihreää lakkaa ja johan näillä välkkeillä kehtaa discoilemaan lähteä ;D

Vika kerros kimaltavaa kynsilakkaa
Last layer of sparkling nailpolish

Valmiina juhlimaan!
Ready to party!

Vaatetuksena toimii mustakultainen paita ja mustat housut. Vihreä lakka toimii siis hauskana kontrastina, jota sävyttää vihreä silmämeikki, josta tuli tosin vähän "peura ajovaloissa" -tyylinen otos, heh...

Vihreä silmämeikki
Green eye makeup

Kevät on liian kukertavaa ja ihanaa aikaa olla tylsä! Väriä siis kehiin niin ei sadekaan haittaa. Menoterkuin, vihreäkyntinen Katti ;)


***


This evening we will have dinner in Turin Jazz Club. You can eat there or have drinks on a lovely terrace (although now it rains...). And on Saturdays there is jazz disco! So we will continue by dancing. Rain brings such greyness so I wanted to put some colour to my outfit: green sparkling nails and green eye make-up give nice contrast to my golden-black outfit.

Life is less boring when we bring some colour to it :)

Torinon kitykierros ja kermakakkupalatsi

Pääsiäinen mennä humpsahti nopeasti ja täällä on touhuttu kaikenmoista. Sain tänne sukulaisia Etelä-Pohjanmaalta ja viiden hengen poppoo viihtyi täällä mainiosti kolme päivää. Toimin kityoppaana ja ehdimme mainiosti kierrellä keskustaa, herkuttelemaan tyypillistä italialaista ruokaa ja katsomaan nähtävyyksiä sekä shoppailemaan. Sääkin suosi ja aurinko paisteli mukavasti, vaikka harmi kyllä hellelukemat vaihtuivat vilpoisampaan ilmaan jo viikko sitten ja tällä hetkellä tulee vettä! Sukulaiset kerkesivät juuri sopivasti sateen alta pois.

Auringonpaistetta Piazza San Carlolla
Sunshine on Piazza San Carlo

Pitkäperjantai on Italiassa ihan normaali arkiperjantai toisin kuin ei-katolisissa maissa. Mutta Pääsiäissunnuntai on sitäkin tärkeämpi juhla. Paikalliset käyvät kirkossa jumalanpalveluksessa ja viettävät aikaa perheen kanssa. Mekin eksyimme Piazza San Carlolla aukion kahteen kirkkoon ja siellä oli juuri messu menossa. Kurkimme ovelta diskreetisti jonkun aikaa ja ihastelimme kirkon hulppeita koristeluita. Oli juhlava tunnelma, kun ihmiset seisoivat ja pappi paasasi italiaksi pyhää liturgiaa.

Vein sukulaiset katsomaan Piazza San Carlon upeita belle epoque-koristeltuja kahviloita, Caffe Torinoa ja Caffe San Carloa. Torino on tunnettu muun muassa juuri vanhoista, näyttävistä  kahviloista, joissa saa kokea menneen ajan loistoa kahvikupposensa äärellä, kristallikruunujen ja freskokoristeluiden alla ja valkoessuisten tarjoilijoiden ylevässä huomassa. Näissä kahviloissa on historian havinaa ja ovista ovat astuneet muun muassa Torinossa asunut filosofi Friedrich Nietzsche ja kirjailija Alexandre Dumas. Jos jotakuta kiinnostaa Torinon historialliset kahvilat, tämän linkin takaa löytyy lisääinfoa. Näissä sopii juoda pullakahvinsa fiinisti pikkurilli pystyssä ;)

Caffe Torino

Caffe Torinon romanttiset sivuhuoneet
Romantic rooms in Caffe Torino

Kulttuuriantia saimme eilen, kun visiteerasimme Palazzo Madamassa. Torinon ydinkeskustassa sijaitseva palatsi on aivan kuninkaallisen palatsin, Palazzo Realen vieressä. Palazzo Madama on saanut nimensä prinsessa Maria Cristinasta, koska häntä kutsuttiin Madamaksi. Tämä palatsi toimii nykyään museona ja siellä on laaja kokolma italialaista taidetta keskiajalta 1700-luvun lopulle; astioita, posliiniesineitä, arvotauluja, veistoksia, hoviesineistöä, antiikkihuonekaluja, restauroituja huoneita silkkitapetteinaan ja freskomaalauksineen plus kaunis näköala Torinon keskustaan ylhäältä roomalaisesta tornista.

Etelä-pohojalaaset sukulaaset tutustumassa Palazzo Madamaan
My South-Ostrobotnian relatives visiting Palazzo Madama

Rakennus on sikäli erikoinen, että sen vanhempi puoli on antiikin Rooman aikainen porttirakennelma. Uudempi puoli on 1700-luvulta ja kuulun arkkitehdin, Juvarran, suunnittelutöitä. Tässä linkki museon sivuille sekä tässä rakennuksen pieni historiikki.

Palazzo Madaman taidekokoelmasta - tältä Torinon Piazza San Carlo näytti ennen muinoin
From Palazzo Madama´s art collection - Piazza San Carlo in Turin used to look like this

Museon alakerrassa on keskiaikaisia kirkkoteoksia maalauksista puuveistoksiin ja kivisiin sarkofageihin ym koristeisiin. Pohjakerroksessa ja ylempänä on hulppea kokoelma italialaista keramiikkaa ja posliinitaidetta. Kahviokerroksessa museovierailija pääsee astumaan menneeseen maailmaan ja palatsin loistonpäiviin, kun kerroksen huoneet on restauroitu ja niiden koristelu on yhtä kultakoukeroa, väriloistoa ja maalauksen riemujuhlaa.

Sininen huone
Blue room

Punainen huone
Red room

Onhan tämä ihanuus kuin valtavaan ja makeaan kermakakkuun sukeltaisi! Tässä kelpaa kissan paistatella viikset kermassa italian kulttuurihistorian äärellä ylevässä ympäristössä :)

Kelpaa Kulkukatin keikaroida :)
TravelCat enjoying of Italian art history

Toinen antiikin porttipuolen torneista on nykyään näköalapaikkana. Sinne pääsee lasiseinäisellä hissillä ja ylhäältä on hienot maisemat. Toiselta puolelta näkyy viereinen kuninkaallinen palatsi, Palazzo Reale. Sen takaa erottuu Duomon torni. Tuossa kirkossa on muuten Se kuuluisa Torinon käärinliina! Joka on tosin näytillä vain kerran seitsemässä vuodessa ja seuraavaan rundiin on aikaa vielä viisi vuotta aikaa... (sisäänpääsy kantsii varata rutkasti etukäteen, viimeksi 2010 kuuden viikon esilläolon aikana käärinliinaa kävi katsomassa kaksi miljoona kävijää!)

Palazzo Reale nähtynä Palazzo Madaman tornista
Palazze Reale seen from the sightseeing tower of Palazzo Madama

Ja toiselta puolelta avautuu näkymä kauas kukkuloille keskustan rakennusten ylitse. Tässä minulla oli vahva zoomi käytössä. Valtava Superga-kirkko sijaitsee kaukana ja korkealla kukkulalla. Tämäkin rakennus on muuten Juvarran suunnittelema.

Superga

Tornista voi seurailla myös keskustan menoa, ihastella Torinon maamerkkiä, Mole Antonellianaa ja kuunnella ratikoiden rominaa. Ennen muinoin roomalaiset sotilaat pystyivät täältä hyvin tarkkailemaan, keitä hiippareita on lähestymässä porttia.

Maamerkki Mole Antonelliana ja Torinon toinen pääkatu via Po, joka kulkee tästä suoraan Po-joelle
Landmark Mole Antonelliana and the other main street of Turin, via Po, going directly to Po-river

Sukulaisten turistikierroksen on kuulunut toki myös italialaisia herkkuja, kuten pizzaa, pastaa, gnoccheja, jäätelöä, suklaata ja tiramisua. Kerrassaan kokonaisvaltainen italialaisen kulttuurin elämys siis! Tässä pizzerian taidonnäytteessä on täytteenä mozzarellaa, tomaattisoossia, sinihomejuustoa eli gorgonzolaa ja sipulia. Olipahan suussasulavaa!

Sipuli-gorgonzola pizza :-P
Onions and gorgonzola cheese

Ja jälkkäriksi vielä überherkullinen tiramisù! Tällä kertaa onnistuin muuten olemaan saamatta mitä mittavinta yskänpuuskaa. Ai miksi yleensä yskä? No siksi, etten osaa olla puhumatta pöydässä ja yleensä AINA tiramisua syödessä vedän henkeä juuri, kun lusikka on likellä ja siinähän sitten vedän henkeen tuota hienoa kaakaopölyä... Köh köh!

Tiramisù

Näihin makeisiin tunnelmiin sopii päättää tämänkertainen turistikierros Torinossa :)


***

My relatives from South-Ostrobotnia side of Finland were visiting Turin for the first time. They loved this city and I tried to be a good guide for them. We were walking around and seeing the most important places around Turin city center, visited some churches and lovely historical cafés and also Palazzo Madama, a beautiful museum of old Italian art. The rooms upstairs are renovated so you will have good old-times glamour from 18th century Italian royal style.

My visitors had also time for some shopping and eating well! Yesterday evening we had a big dinner in pizzeria with my Finnish friend and her family. We kept almost as much noise as the Italians ;)

Kevään kukkivia puita Parco del Valentinossa ja haaste

Olin valokuvauskävelyllä tuossa meidän lähistöllä, Po-joen varrella olevassa Parco del Valentinossa, joka on paikallisten suosittu kohtaus- ja lekottelupaikka. Ilma oli lämmin ja taivas sininen, aurinkopaikoilla asteet taisivat kiivetä jopa +25 asteeseen eli ihan kesämeininki suomalaisittain.

Puisto oli värikylläinen pensaista ja puista, joiden oksat notkuivat mitä ihanampia vaaleanpunaisia, punaisia, keltaisia ja valkoisia kukkia. Halusin ottaa kunnolla kuvia silmiä hellivästä näkymästä ennen kuin puut lakastuvat.

Tässä väriä hersyvän kukkaisten kuvien lomassa on hyvä hehkuttaa myös hyvää mieltä. Sain taannoin kivan haasteen kanssabloggaaja Tampereen plikalta. Tarkoituksena on kirjoittaa 10 kohdan lista niistä asioista, jotka tuovat hyvän mielen. Heitänpä saman haasteen Katalle, Minelle ja Pirpanalle ja upouudelle bloggaajalle MadameS:lle.

Valkoista hempeilyä suihkulähteellä
White romantics by fountain side

Saan niin monista asioista, isoista ja pienistä, hyvää mieltä, että on tosi vaikeaa rajata lista vain kymmeneen kohtaan, apuuva! Mutta tässä tajunnanvirtatekniikalla tuotettua enemmän tai vähemmän järkevää pohdintaa kaikista ihanista asioista elämässä:

1. Valo. Ilman valoa ei ole elämää ja ilman sitä naatistuu henkisesti totaalisesti. Täällä Etelä-Euroopassa valosta saa nauttia melkein ympäri vuoden. Suomen kaamosta ei tule koskaan ikävä.

2. Värit. Rakastan värejä! Olen värien äärellä kuin lapsi karkkikaupassa. Värit ovat tärkeät myös siksi, että harrastan maalausta. Jo pienenä järjestin säännöllisen pedantisti uuden ison tussipaketin kynät värijärjestykseen. Ja samaa pakkomiellettä toteutan yhä ripustaessani pyykkejä kuivumaan. Heh, outoa mutta hauskaa ;D

"Huhtikuu"-niminen veistos Parco del Valentinon suihkulähteellä ja valkoinen kaunotar
Statue "April" in Parco del Valentino´s big fountain and white beauty

3. Aasit. En tiedä olenko ollut aasi entisessä elämässäni, mutta nuo hilpeänharmaat söpöläiset saavat aina hymyn huulille. En voi vastustaa aaseja! Ranska on aasibongailuun oiva maa. Tosin jos minä olen autokyydissä, täytyy aina varautua siihen, että kesken matkanteon voi kuulua pelkääjän paikalta aasin hiihausta vastaava kovaääninen onnenkiljaisu merkiten, että aasi on bongattu ja pitää lyödä jarrut pohjaan valokuvaamista varten.

4. Herkuttelu. Voi kuinka hyvä mieli tuleekaan kunnon mässäilystä! Tätä ei tosin voi harrastaa usein, koska varavatsaa ei ole keksitty ja haluan säilyä mitoissani naisellisessa turhamaisuudessani :) Mutta joskus on mahtavaa mättää herkkuja nassuun - just name it: jäätelöä, täytekakkua, suklaata, lättyjä, vohveleita, pullaa, leivoksia, sipsejä, popcornia...

Pinkit pensaat ja elegantteja kukkia koristamassa oksia
Pink trees and elegant flowers decorating tree branches

5. Soitto tai viesti Suomesta. Voi kuinka hyvä mieli tuleekaan, kun joku rakas ottaa minuun yhteyttä Suomesta. Se tuo kotoisan olon ja sitoo minut yhteen omieni kanssa. On hauskaa vaihtaa kuulumisia ja kuulla mitä Suomeen kuuluu.

6. Onnistuminen. Kun saa aikaiseksi sellaista mitä on haaveillut ja suunnitellut. Kun maalaus luonnistuu tai kirjoitus kulkee jouhevasti tai saa päivän työt tehtyä rivakasti ja asiat sujuvat kuin itsestään. Tajuttoman hyvä mieli tulee, jos on ensin yrittänyt ja ängertänyt jotain vastoinkäymisten kautta, ja viimein sinnikkyys palkitaan. Oi autuasta oloa!

Vaaleanpunaista kukerrusta oksilla
Rosy flowers in the trees

7. Liikunta. Lässähdän henkisesti ja fyysisesti, jollen saa liikkua säännöllisin väliajoin. Liikkuminen vetreyttää jäseniä ja pistää kropan ja mielen töihin, kun veri kiertää rivakammin ja energinen olo alkaa kiertää vinhaa vauhtia sisuksissa. Kunnon hikilenkin ja raikkaan suihkun jälkeen on aina hyvä mieli!

8. Pienet onnen hetket. Ne ovat sellaisia ennalta-arvaamattomia ilonsäväyksiä päivässä, jotka piristävät mieltä tai nostattavat hymyn huulille. Oli sitten kyseessä mielettömän kaunis auringonlasku, eläinten puuhastelun seuraaminen, auringonpaiste kasvoilla, kaunis lause toiselta tai hiljainen hetki teekupin äärellä.

Hempeitä kukkia ja utuisia maisemia Po-joelta
Romantic flowers and misty sceneries from Po-river

9. Luonto. Olen riippuvainen luonnosta. Vaikka keskustassa on näppärää asua, en voisi elää ilman luontoannosta. Ja nyt en puhu mistään puistosta, vaan: kunnon metsästä, villistä niitystä, purskuavasta koskesta, erämaasta tai korpijärven liplatuksesta. Paikasta, jossa saa hiljentyä pohdiskelemaan omaa olemassaoloaan, seuraamaan luonnon ihmeitä, keräämään kukkia, marjoja tai sieniä tai vain nauttimaan hetkestä ilman ihmisen rakentamaa maisemaa.


10. Lähimmät ystävät. Ilman parhaita ystäviäni en olisi minä. He ovat muokanneet omalla olemassaolollaan minusta tällaisen kuin olen tänä päivänä. Kukin tärkeä ihminen on vaikuttanut minun polkuuni ja ajatuksiini. He ovat peilini. Ystävät saavat hyvälle mielelle, kun ovat mukana onnessa tai lohduttavat surussa, heihin voi luottaa ja heille voi uskoa ajatuksensa.

Keltainen väripommi Po-joen äärellä
Yellow colourbomb on Po-riverside

***

The spring is gorgeous here in Turin. The parks are in full bloom and giving lots of candy for eyes with all the delicious colours in the trees and bushes. Different shades of pink, rose, red, yellow and white. I had a day walk in Parco del Valentino and took some lovely photos to share them with you.

While enjoying of beautiness of flowers is suitable moment to think about happy things in life. I got a challenge from a co-blogger. Idea is to list ten things that gives me good feeling. It´s really difficult to think ten things because I can get good feeling from so many things - smaller and bigger ones. But here it is, my list. I gathered it up just like that, quickly and it´s not in any specific order.

1. Light
2. Colours
3. Donkies
4. Eating unhealthy stuff ;)
5. Call or message from Finland
6. Succeeding in what I have wanted
7. Sporting
8. Little moments of happiness
9. Nature
10. Closest friends

Ratsastuspäivä ja söpö muuli

Olin tuossa muutama päivä sitten Chierin läheisillä kukkuloilla ratsastamassa suomalaisen ystäväni kanssa, kun hän tarjosi minulle ratsastustunnin myöhäiseksi synttärilahjaksi, jee!

Kevät on Torinon alueella jo pitkällä näin suomalaisittain. Lämpötila on kiivennyt jopa +22 asteeseen, nyt ollaan jäähdytelty +15 asteessa viikonlopun sateen jälkeen.

Meidän ratsastusreissulla paistoi aurinko auliisti, ja luonto hengitti kevättä vireän vihreänä. Tallin läheiset kukkulat kantoivat kukkivia jasmiinipuita ja aluskasvillisuutta iloisesti värittäviä sinivuokkoja, kevätesikkoja ja tulenpunaisia villitulppaaneja. Kaunista! Tallin viereisen itkupajun lehtinuput pinnistelivät jo herkänvihreinä kohti valoa ja ponit laiskottelivat mukavasti valkoisten kukkien tuoksuessa ilmassa.

Kukkiva kevät ja valkoiset ponit laitumella
Blooming spring and white little ponies on the field

Tässä on uljas ratsuni, joka on jostakin syystä saanut ruotsalaisen nimen: Sten. Ehkä syynä kovin skandinaavinen look, heh.

Liinakkoharjainen Sten tallissaan
Sten in his stable

Sten porkkanoita vailla
Sten looking for carrots

Sten tykästyi minuun heti, kunhan olin syöttänyt ensin muhkean porkkanan sen rouskuttavaan suuhun. Sitten paijattiin ja harjattiin hyvin ennen satulointia ja heponen oli ihan kuin vanhoja kamuja kanssani. Talutin kiltin Stenin maneesiin ystäväni tuodessa Diamante-heppansa mukanaan. Diamantesta olenkin kertonut jo aiemmin tässä kirjeessä.

Maneesi
Riding ring

Saimme oikean vip-tunnin, koska muita ratsastajia ei ollut kuin minä ja ystäväni. Opettajanamme toimi italialainen Bea, joka onkin aikamoinen tuttavuus. Hän on ammatiltaan hevosakrobaatti ja kiertänyt viime vuosina ympäri Ranskaa sirkuksen mukana. Ohoppas!

Selvisimme tunnin ohjeista englannin, ranskan ja suomen solkotuksella. Välillä oli vaikeaa ja samalla hauskaa, kun eihän minulla ole englanniksikaan tietoa mistään ratsastussanastosta, - esimerkiksi mitkä ovat suitset, voi kiesus.

Bea järkkäsi meille temppuradan, mutta hevosakrobatiaan meidän ei silti tarvinnut ryhtyä, hahhaa! Pujottelimme keppien välistä ja siirsimme niiden kärjistä olevia tölkkejä tyhjiin kepinpäihin ja kumarruimme alas selästä siirtämään käännöksen kohdalla olevan tynnyrin päällä jököttävän pullon toisen tynnyrin päälle. Siinä sitä oli meikäläisen taidoille jo ihan tarpeeksi akrobatiaa varsinkin, kun samalla piti yrittää pitää ohjaksia vain toisella kädellä ja säilyttää hevosen suunta kurissa lähinnä koipien painon ohjauksella...

Tunti meni tosi kivasti ja tuli kunnolla myös ravattua. Sten vaan heittäytyi ihan laiskaksi tunnin loppupuolella eikä suostunut millään nostamaan minulle laukkaa, mutta totteli viimein Beaa, kun tämä kirjaimellisesti hyppäsi Stenin selkään ja ravautti vauhdilla eteenpäin ilman jalustimia vapain jaloin. Just. Noinhan sitä minäkin pyyhältäisin, jos osaisin... Harmi, kun ei nähty mitään sirkustemppuja.

Kyllä huomaa, ettei ole tullut ratsastettua aikoihin, kun kamala hiki pukkasi pintaan ja olo oli ihan naatti jälkeenpäin. Sitä jotenkin jännittää keskittyessään ja onhan tuo toki haastavaa ajatella montaa asiaa yhtä aikaa ja samalla pysytellä tyylikkäästi ratsun selässä, hih.

Veimme lopuksi Diamanten ulos niitylle ja kannoimme sille heinää. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka nuo tallin hepat joutuvatkin välillä ratsastushommiin, niin on niillä vaan aika muikeat päivät siellä aurinkoisilla rinteillä. Mikäpäs siinä on natustellessa heinää, jota kiltit orjat (=me) kannamme selkä vääränä ylös mutaista rinnettä.

Tässä hassunpulskeat ponit nauttimassa kevään lämmöstä. Taustalla ylhäällä näkyy ystäväni heppa Diamante rouskuttamassa sille juuri kantamiamme heiniä:

Pikkuponit ja aurinkoinen kevätsää
Little ponies in sunny spring weather

Moikkasimme lopuksi tallin uusinta elikkoa, muulia! Sepä oli veikeä tuttavuus ja ihana tietenkin jo pelkästään siksi, että on puoliksi aasi. Muuli napitti meitä ruskeilla silmillään ja otti tarjotun heinätupon mieluusti pureskeltavakseen. Tallin opettajat olivat kertoneet ystävälleni hymy huulessa, että muuli on ihan tohkeana tunnilla: se ottaa tehtävänsä vakavasti ja tottelee reippaasti ohjeita lasten ratsastuksessa ja mennä viipottaa tärkeänä ponien keskellä. Hih!

Söpö muuli
Cute mule

Jätimme kukkivat kukkulat, hellyttävät elikot ja ajoimme alas kohti Torinoa. Matkan varrella ostimme bistrosta täytetyt sämpylät ja menimme läheiseen puistoon mutustamaan eväitä auringonpaisteisille penkeille. Oli hyvä päivä!


***

Couple of days ago I went to the stables with my Finnish friend. She wanted to offer me a riding lesson for my late birthday present. Spring is already here and we enjoyed of beautiful sceneris, blooming trees, tiny bright green leaves pushing towards the sun and all the new flowers on the road-side.

The woman who teached us for this lesson is a horse acrobat - what a profession! She has travelled a lot in France with circus. Well, we didn´t need to to do any acrobatics. I did my best and the lesson went quite well - after all I rode last time a year ago and before that... don´t even remember. We were not too much lost in translation but solved the problems with english, french and finnish, haahaa!

There is a new animal in the stables: mule. Teachers have told to my friend that this mule is so funny during the lessons because it takes its´ task very seriously when kids are riding. Mule looks so important when it can go along with the ponies in riding ring. Cute!

We left the charming animals and drove to Turin. On the way we bought sandwiches from a bistro and ate them in the park in sunlight. That was a great day :)

Oropa, keväinen retki munkkien jalanjäljille

Kahtena viimeisenä iltana olen ollut ulkona syömässä suomalaisten ystävättärieni kanssa. Edellisenä iltana nautimme herkullista kurdilaista ruokaa ravintola Kirkukissa tuossa kulmilla. Siellä muistin jälleen kerran miksi italialaisissa ravintoloissa ei paljoa tarvita taustamusaa (tai jos sellaista on, sitä ei kuule!), koska asiakkaat pitävät huolen metelistä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa, kun pitkässä pöydässä istunut italialaisnaisten porukka piti sellaista mekkalaa, ettemme olisi kuulleet mitään toistemme jutuista.

Pöydänvaihto auttoi aikansa, kunnes viereisille paikoille, mataliin pöytiin ja istumatyynyille, tuli vielä suurempi poppoo. Oma ihmetyksensä italialaisten oman tilan ottamisesta sain taas siinä, kun ryhmän pari naista kulutti aikaansa höpötellen ja seisoskellen melkein kiinni meidän pöydässä, takamukset meihin päin. Heh, ei ihan kaikista huomaavaisinta. Mutta muona oli hyvää, kuten tavallista. Pidän etenkin falafeleista ja hummuksesta.

Eilen olimme piazza Carlo Albertolla hyvässä pizza-paikassa. Oli Naisten päivä ja täällä myytiin joka paikassa kauniinkeltaisia mimosanoksia naisten kunniaksi. Saimme pöytään keltaisen alkudrinkin. Herkuttelimme mustekala- ja kasvispizzalla ja menimme hakemaan minulle vielä jälkkärijäätelöä Gromin baarista.

Mutta nyt siirrytään herkuttelusta hengenravintoon. Nimittäin tässä matkakirjeessä seuraa jatkoa viimekertaiseen Biellan seikkailuun. Ajoimme tuolloin Biellasta ylös Ivrean alueen kukkuloille ja Oropaan.

Oropan pyhä vuori
The sacred mountain of Oropa

Oropa on yksi UNESCON maailmanperintökohteista, se on upea ja iso vanha luostari, joka houkuttaa pyhiinvaeltajia Pohjois-Italiaan. Oropa on suurin Neitsyt Marialle omistettu pyhättö Alppien alueella. Vierailijoita on vuosittain 800 000. Pyhättö on perustettu alunperin jo 300-luvulla, mutta pääosa arkkitehtuurista on kuitenkin 1600- ja 1700-luvuilta. Upean kolmiaukioisen rakennuskompleksin suunnittelijoina ovat toimineet muun muassa sellaiset historian suurnimet kuin Juvarra ja Guarini. Tässä lisäinfoa kiinnostuneille: Oropan sivut ja Wikipedia.

Oropan pyhättö Biellan alueella vuorilla
Sanctuary of Oropa on Biella mountains

Kuten yläkuvista näkyy, rakennuskompleksi on todella suuri. Näyttävän sisääntulon jälkeen kävelemme portaat ylemmäksi, kohti ensimmäistä aukiota. Portaiden päässä, sisäänmenokaaren valoaukossa kävijän vastaanottaa pääpyhätön suuri siluetti:

Oropan pääpyhättö
Oropa´s main church

Aukiolla oli vielä täplittäin lunta talven muistona. Ylhäällä vuorilla oli vielä vilpoisaa, joten onneksi olimme ottaneet talvitakit mukaan.

Ensimmäinen aukio Oropassa
First court yard in Oropa

Isolla aukiolla on myymälöitä ja kahviloita, vessat ja pari ravintolaa. Palvelun runsaus jo paljastaa, että Oropassa käy paljon väkeä myös talvikautena. Tuli bongattua pari hauskaa kuriositeettia. Kuten tämä, varmaan maailman nätein raha-automaatti:

Nätti pankkiautomaatti
Pretty automat

Toinen hassu juttu löytyi muistomyymälästä. Pyhien aiheiden, kuten mustien neitsyiden patsaiden, seimikuvaelmien ja rukousnauhojen lisäksi oli kaupan jos jonkinmoista tilpehööriä aina lasten palloista ja autoleluista kerrassaan kummallisiin "koriste-esineisiin". Vai voisiko joku kertoa, miten ihmeessä tämä liittyy pyhiinvaellukseen ja munkkeihin:

Pyhiä matkamuistoja Oropasta
Sacred souvenirs from Oropa ;D

Tai no niin, munkkeihin ja munkkeihin... Tirsk! Täytyy muistaa, että nyt ollaan tosiaan Italiassa ;)

Mutta palataanpa taas Oropan todelliseen antiin eli jumalallisiin asioihin. Toinen aukio on vielä ensimmäistäkin viehättävämpi. Kuvassa oikealla näkyy Oropan vanhempi kirkko. Vanha kirkko on erityisen tärkeä siksi, että siellä on Oropan kuuluista Musta Neitsyt. Se on mustasta puusta veistetty Neitsyt Marian patsas, joka on alttarin keskiössä Jeesus-lapsi käsivarsillaan. Katolisessa uskonnossa Neitsyt Marian palvonta on säilynyt tärkeänä ja meidänkin visiitin aikana kirkossa oli moni, joka rukoili ääneen ja hartaasti Mariaa pyhätön kovilla ja vaatimattomilla puupenkeillä.

Oropan toinen aukio, oikealla vanhin kirkko
The second courtyard of Oropa, the oldest church on the right

Oropan Musta Neitsyt
Black Virgin of Oropa

Sivuhuoneessa oli synnintunnustussessio meneillään, parissa kopissa paloi punainen valo. Synnintunnustus on yksi sellainen juttu, jota en ihan ymmärrä katolisessa uskossa. Siitä tulee mieleen, että eipä haittaa, jos olen mokaillut pahasti. Kerron papille syntini, teen parit rukousharjoitukset ja saan pahat tekoni anteeksi. Ennen muinoin rikkaat ostivat syntejään ahkerasti anteeksi aneilla eli kirkolle antamillaan lahjuksilla. Kätsyä.

Synnintunnustus käynnissä takahuoneessa
Confessing going on in the back room

Mutta olipa katolisesta uskosta mitä mieltä tahansa, kirkon upeat saavutukset uskonnollisen arkkitehtuurin ja taiteen saralla ovat kiistattomat. On vaikea vastustaa taiteen iloa Italiassa ja mestaritöiden tuomaa nautintoa silmille ja mielelle. Pyhittyneen olon voi kuitenkin saada mielestäni missä tahansa omiin aisteihin vetoavassa temppelissä, joka nostattaa sinut toisen todellisuuden tasolle: vetosipa tunteisiin sitten paikan askeettisuus ja autenttisuus tai barokin röyhkeä pröystäilevyys tai luonnon sylissä itsensä kuuleminen.

Valo Oropan usvaisten kukkuloiden yllä
The light abowe Oropa hills

Oropan pyhättö on ylellisen ja samalla luonnonläheisen kaunis paikka hiljentymiselle. Kukkulalta avautuu laaja maisema, joka tosin reissumme aikaan oli vuorilla leijuvan usvan peitossa. Ihastelin suuresti myös arkkitehtuurin yksityiskohtia, kuten aina rakastamiani pylväskäytäviä ja arkadikaaria:

Ihmisen luomaa kauneutta Oropan pyhässä paikassa
Human-made beautiness in sacred Oropa

Kolmannen aukion kruununa on iso kirkko, joka näkyi upeasti jo ihan ensimmäisten portaiden päässä. Kirkko on sisältä pyöreä ja alhaalla on Marialle pyhitetty krypta. Kirkko oli yllättävän pelkistetty, vaikkakin hieno. Mutta jotenkin tykkäsin enemmän Mustan Neitsyen kirkosta, se oli intiimimpi kauneudessaan. Kirkon sivulla on jälleen matkamuistomyymälä ja sivuhuoneissa hienoja seimikuvaelmia eri maista. Pimeällä käytävällä kulkija voi myös eläytyä Jeesuksen elämään seinän lokeroihin rakennettujen hyvin toteutettujen miniatyyriasetelmien kautta.

Oropan pääkirkko
Oropa´s main church

Ennen lähtöämme takaisin Torinoon kävelimme jonkun aikaa alueen edustalla. Oropa on siitä erikoinen alue, että siellä on yhteensä kaksitoista kappelia vieretysten kukkuloilla. Ne muodostivat erikoisen ja silmää ilahduttavan pikkukylän kevätkukkien värittämille rinteille. Lopuksi vielä violettia ja herkkää valkoista hehkuvat pienet krookukset tuomaan uuden elämän iloa itse kullekin. Bella primavera on jo saapunut Pohjois-Italian vuorille!

Tässä kuvassa viisi Oropan kahdestatoista kappelista
Here five of all twelve chapels in Oropa

Violetteja ja valkoisia krookuksia
Purple and white crocuses

***

This travel letter takes you from last journey´s Biella to Oropa, sacred mountain and monastery in Ivrea hills. Place derives already from the 4th century. Main part of Oropa´s sanctuary is built in 17th and 18th centuries by such great names like Juvarra and Guarini for example.

Oropa has three courtyards, all very lovely. There are also shops, cafés and restaurants so you don´t wonder that this monastery really is a very popular place for visiting, for the pilgrims and tourists, 800 000 visitors per each year. Oropa is UNESCO World Hertage Site.

The most important place is the oldest church, because there is Black Virgin. It is a lovely black statue of Virgin Mary and it still invites many Catholics for praying and adoration. Special is also the surrounding area because there are all together twelve chapels on the hills. Area was very beautiful at this time because the spring has arrived also to the mountains and the hills were covered by fragile colourful crocuses. Bella primavera!

Rumaa ja kaunista - italialaista keskusta-asumista ja kevätväriä

Suomi ja Italia ovat olleet täynnä korkeita kinoksia ja lumesta johtuvia ongelmia tänä talvena. Tosin meille suomalaisille lumiset talvet ovat tuttuja eikä maamme mene samanmoiseen kaaokseen kuin eteläiset ystävämme. Mutta kyllä lumimassoihin on tullut sen verran kyllästynyt fiilis, että nyt on pakko ottaa varaslähtö kevääseen!

Vielä Po-joen rinteet eivät kuki, mutta tässä jutun mausteena on viime keväältä otettuja ihanaisen värikylläisiä otoksia kukkapensaista ja -puista. Olen näpsinyt otokset näemmä 31.3. eli eipä tuohon ole enää pitkä aika, kun pensaat ovat täydessä loistossaan jälleen. Tekee tosissaan hyvää nähdä valoa ja väriä vaikkakin vain valokuvan kautta :)

Ja kukat toimivat hyvänä vastapainona rumille kuville, joita tässä on myös tulossa. Nimittäin ajattelin esitellä ei-niin-hemaisevan sisäpihamme, hahaa! Se on aika lailla tyypillisen italialainen, mitä tulee keskustan kerrostaloihin.

Meillä oli aiemman Torinon asumisemme aikana todella kaunis vanha talo, suojeltu kohde, ja kaikki oli restauroitu viimeisen päälle (paitsi asuntomme, josta tuuli vinkui talvella sisään ikkunanraoista). Ihkaensimmäisellä italialaisella pyykkäyskerralla, syksyllä 2007, nolasin itseni: laitoin iloisesti pyykit kuivumaan isolle telineelle ja telineen raijasin parvekkeelle. Talon vahtimestarilta tuli kielto ranskalaiselle Kollille hänen palatessaan töistä, että vaimon pyykit sisälle ja sassiin. Olin ihan, että mitä häh? Siis Italiassako ei muka saa kuivata pyykkiä ulkona? No ei näemmä joka talossa...

Tässä talossa tilanne on toisin. Parvekkeilta roikkuu kaiken maailman verhoa, muovia, mattoa ja lakanaa. Vihreät valoverhot ovat Italiassa ihan legendaarisia, niitä lienee jokainen makaronimaassa matkustellut nähnyt roikkuvan parvekkeilta. Kesäaikaan nuo verhot ovat liki jokaisen parvekkeen ja ikkunan peittona ja värittävät talojen julkisivut räikeänvihreiksi.

Mutta miksi juuri vihreä? Ehkä se rauhoittaa? Mutta eikös sininen viilentäisi mukavasti helteen keskellä? Ja violettihan olisi tyylikäs. Tai kenties italialaisen on pakko ottaa parvekevärinsä rakkaan kotimaan lipun sävyistä. Mutta valkoinen ei suojaisi ollenkaan paahteelta ja punainen toisi bordellimaisen vaikutelman, joten jäljelle jää vihreä. Kulkukatin logiikkaa ;)

Tyypillinen vihreä valoverho ja pyykit narulla - italialaista kerrostaloeleganssia
Typical green balcony curtain and loundry outside - block of flats elegance in Italy

Tuolla sivuyläkerrassa asustelee mukava valkohapsinen mummeli, joka on minulle joskus jutustellut italiaksi, mutta minä olen joutunut vain nyökyttelemään hymyillen, kun en ymmärtänyt juuri mitään.

Yläkerrassamme asuu rouva, joka tykkää pyykätä. Kuten kaikki mammat Italiassa. Siltä ainakin tuntuu! Nimittäin melkein joka päivä näiltä parvekkeilta roikkuu jotakin. Mietin vaan, että eikö mammoilla ole muuta tekemistä kuin pestä pyykkiä vai pitääkö ne lakanat pestä pari kertaa viikossa? Ihan kivaa, kun on puhdasta, mutta kivaa olisi myös nähdä ulos omasta ikkunasta. Tässä jokaviikkoinen ikkunanäkymämme keittiöstä sisäpihalle:

Naapurin lakana keittiön ikkunan "koristeena"
Neighbor´s sheet "decorating" our kitchen window

Juu. Mitään ei näy. Ei ainakaan päivänvaloa. Tämä lakananroikutus nyppii etenkin talviaikaan, kun valoa on muutenkin rajatusti ja sisätilamme ei ole hirmu valoisa muutenkaan. Siinähän sitten kökötetään pimeässä.

Kerran tämä yläkerran mamma tiputti vahingossa kuivausreissullaan kylpyhuoneen maton meidän parvekkeelle. Ihmettelin, kuka lingottaa ovikelloa ja siellä oven takana oli kiihtynyt tummakiharainen täti, joka selitti jotakin kiivaasti elehtien. Luulin, että on joku pahempikin tilanne päällä, kunnes nainen hidasti sen verran puhetahtia, että ymmärsin asian. Hain kiltisti maton meidän parvekkeelta. Hitsit, olisi pitänyt ottaa se matto panttivangiksi ja kiristää mammaa pitämään lakanansa kurissa...

No, toisaalta ei ole paljoa vahinkoa, jos meidän sisäpihan "maisemia" ei niin aina näy. Nimittäin tästä on romanttinen Italia kaukana:

Parvekkeemme Torinossa
Our balcony in Turin

Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että varkaat eivät tunge sisään asuntoihin yhtä helposti, kun talon ulkopuoli näyttää näin rumalta. Onneksi asuntomme sen sijaan on oikein mukava ja nätisti remontoitu. Tuulikaan ei vingu sisään niin kuin siinä hienon talon aiemmassa kortteerissamme. Nykyinen talomme on yhtä vanha, 1800-luvulta, mutta ulkosivuremonttia on pihdattu vissiin useampi vuosikymmen (tai vuosisata!), veikkaan. Ruostuneet koukeroparvekkeet ja rapsahtaneet sementtiseinämät antavat tietenkin oman eksoottisen antiikkisen säväyksen ja tyypillisen italialaisen tunnelman, mutta on tämä meidän talo vaan niin ruma, että luulisi sitä ihan kamalaksi asuinpaikaksi.

Lisähuoneratkaisut ovat ainakin suoraan 1800-luvulta. Ja tuo muovi (oh my...) roikkuu parvekkeelta tietenkin sitä varten, että pyykkiä saa kuivata myös sateen iskiessä:

Pyykit kuivuvat somasti muovin alla
Loundry getting dry under the plastic curtain

Italialaiset ovat paitsi hullua pyykkäyskansaa, ovat he myös hullua ulkokuivauskansaa. Jokainen rätti pitää saada heilumaan ulkoilmaan. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että pyykki säilyisi puhtaampana, jos sen kuivaa ihan sisätiloissa. Miljoonakaupungin keskustassa on meinaan sellaiset pölyt ja saasteet, että minen ainakaan nukkuisi ensin pari päivää parvekkeella roikkuneissa lakanoissa! Johan ne ehtivät harmaantua ja saada ties mitä pöpöjä ja pulunkakkaa pintaansa, yyh...

Vastapäinen naapurimme mitä ilmeisimmin ruokkii yhtä tiettyä pulua, joka on rynninyt aina silloin tällöin myös meidän parvekkeelle ja melkein sisälle kerran, kun pidin ovea auki. Joku talitintti tai punatulkku olisi ihan jees ja tosi söpö tai joku italialainen versio, mutta puluilta on ehdoton porttikielto tämän kissan kämpille.

Oman pittoreskin lisänsä sisäpihamme antiin tuovat hassut piiput! Niistä tulee mieleen Gaudin kuulun La Pedreran futuristiset savupiiput Barcelonassa (tai ehkä tuo vertaus meni liian yleväksi, hih). Mutta veikeitä ovat, kuin trooppisia sieniä ja nätisti lintallaan vieretysten.

Sisäpihan hassut pikkupiiput
Funny little chimneys

Sienimäisiä piippuja kasvaa naapurin katolla
Mushroom-like chimneys growing on neighbor´s rooftop

Meillä on sentään yritetty panostaa roskakatokseen, on laitettu käynnöstä, kaarikäytävätunnelmaa ja vihreää puskaa oheen. Mutta yritykseksi jäi. Katos on auttamattomasti liian pieni. Joskus roskasäkkejä pyörii katoksen laitamilla (kuten ottamassani kuvassa) ja kuumalla haju on äitelä. Joskus joku naapuri kippaa vanhat huonekalunsa katoksen viereen ja siinä ne sitten lojuvat viikkotolkulla. En tiedä käyvätkö kalustehukkaajat jotain uuvutustaistelua roskakuskien kanssa vai kuuluuko täkäläisiin tapoihin odotella sopivan aika, että joku onnekas korjaa toisen vanhat roinat parempaan tarpeeseen. Käytännön kierrätystä.

Kierrätys muuten toimii ihan hyvin Torinon keskustassa. Meillä jaotellaan erikseen muovi, lasi, kartonki, paperi ja normiroskapussit. Ainoastaan bioroskis puuttuu.

Roskakatos ja jätesäkit
Garbage corner

No joo, jotta ei jäisi ihan roskan maku suuhun tästä touhusta, niin laitetaanpa loppuun vielä hemaiseva kukkapuu kaikkien odottaman kevään kunniaksi. Tsirp!

***


Italian blocks of flats are not always so chic or romantic in big cities. Our house in Turin is ugly, no doubt. At the same time it gives very Italian flavor to living: green curtains that are covering from the hot sun during the warm season, plastics covering fresh loundry from the rain - and the loudry itself, hanging from everywhere!

Where we used to live before, there was not possible to put loundry out. I got a note from the custode that I should immediately take my loundry in from the balcony! It was autumn 2007 and I had just moved in and happily washed my first Italian loundry. That elegant house was protected and beautifully renovated. But our flat was very cold since the windows were old and the wind was blowing in. Our home at the moment looks horrible outside but fortunately our flat is renovated nicely and we have warm inside.

There are some funny details like mushroom-looking little chimneys popping up from neighbor´s rooftop. And funny is also original extra-rooms with their wooden walls and window shutters. One thing is not funny: huge sheets hanging in front of our kitchen window! This happens all the time and especially in wintertime we don´t get much light in because of the sheets. Neighbors...

Beautiful flower photos are from last year, I took them 31.3. It won´t be long before we will get as lovely sceneries again from Po riverside. I miss spring! These pretty flowers will give some beautiness and contrast to these ugly housing photos - haahaa.