Lauantain lättykestit

Oltiin tänä lauantaina kiertelemässä Biellassa ja Ivreassa (tarkempaa matkakuvausta tulossa seuraavissa jutuissa). Oli paljon kivaa ja kiinnostavaa nähtävää ja käveltävää raikkaassa vuoristoilmassa, mutta iltapäivän kuluessa iski ihan kamala lätynhimo! Tulimme illaksi takaisin kotiin Torinoon ja ryhdyin oitis sotkemaan aineksia muhevaan lättytaikinaan.

Tässä epämääräinen reseptini, josta piisaa kahdelle hengelle:

puoli litraa maitoa (mieluusti täysmaitoa ja luomua)
kaksi kananmunaa (mieluusti vapaan kanan tai luomukanan munia)
pikku ripaus suolaa
kunnon tujaus sokeria
pieni pala voita (sulata ensin)
vehnäjauhoja

Lisää jauhoja sen verran, ettei seos tule liian vellimäiseksi, vaan jää aika nestemäiseksi. Seos kyllä saostuu jääkaapissa. Vatkaa kunnolla joko käsin tai voit surauttaa myös sekoittimella. Jätä taikina jääkaappiin muhimaan vähintään puoleksi tunniksi. Jos taikina tuntuu liian paksulta muhimisen jälkeen, lorauta lisää maitoa. (Itse en juurikaan jaksa katsella ohjeita, teen mutu-meiningillä.) Tykkään laittaa voita jo taikinaan, jottei pannulle tarvitse laittaa mitään rasvaa - paistaminen sujuu sutjakkaasti ilman ylimääräistä läträystä.

Älä laita liikaa taikinaa kerralla pannulle, muuten tulee turhan tanakoita lättyjä. Ota kauhalla pieni määrä taikinaa ja lorauta sitä ympyräksi kuumaan pannuun ja huljuttele seos sitten pannun pohjan peittäväksi. Näin tulee mukavan rapeita ja ohkaisia lättyjä. Jos haluat olla nopsa, paista kahdella pannulla. Itse olen sen verran malttamaton herkuttelija, että suhaan kahden pannun taktiikalla.

Lättyä tulossa!
Crêpes coming!

Vippaa valmiit lätyt isolle lautaselle ja ripauta päälle aina pikkuisen sokeria - sillä tavalla lätyt eivät takerru pinossa toisiinsa kiinni. Pidä lättylautasen päällä vaikkapa mikrokupua niin herkut eivät pääse jäähtymään paistamistiimellyksen aikana.

Meillä oli pöydässä lättyjen täytteeksi jos jotakin vaihtoehtoa: ranskalaisella Kollilla rommia (konjakkia ei valitettavasti löytynyt baarikaapin uumenista) ja vadelmahilloa, minulla stracciatella-jäätelöä, mansikkahilloa ja lakkalikööriä. Katin subjektiivisen makuaistin tuomaroimana voittajaksi selviytyi yhdistelmä mansikkahilloa ja stracciatella-jäätelöä eli melkein supisuomalainen kombinaatio, vaniljajädeä pakkasessa ei harmi kyllä ollut.

Ensin pari lusikallista hilloa ja sitten jätskiä rapean lätyn päälle...

Lättyä mansikkahillolla ja stracciatella-jäätelöllä
Crêpe with strawberry jam and stracciatella ice cream
   

...sievä rullaus ja ei kun makustelemaan! (Huomatkaa malttamattomat aterimet jo kytiksellä)

Valmiina herkutteluun
Ready to eat!

Lauantai-illan lättykestien antina oli täysi masu ja hyvä mieli (ja rasvainen kamera;)


***

This Saturday we went to Ivrea and Biella. I will tell more about those places in my coming travel letters. At some point in the afternoon I started to feel like eating crêpes! So when we came back to home to Turin, I had to start making a paste for crêpes. Finns just looove crêpes - or lätty as we say in Finnish.

Here is my not-too-measured recipe:

0,5 litres milk (I prefer bio and whole milk)
2 eggs (happy chickens´ eggs or bio eggs)
tiny drop of salt
big drop of sugar
small piece of melted butter
wheat flour

Mixture shouldn´t get too thick. (You can always put more flour afterwards if the mixture stays too liquid.) Whip well and then put the pot to the fridge at least for half an hour.

I add butter already to the paste that I won´t need to add butter always to the pan. It´s easier like that, without too much extra hassle. I fry with two pans (it´s quick for an impatient cook like me;)

Put only a small amount of paste to the pan, like a ring, and then shake the pan so the paste goes even all over the bottom of the pan. Thin crêpes are crispy and better than fat ones.

Put ready crêpes to a big plate and always a bit sugar on top of each new one (like that they won´t get sticky on top of each other) and put a cover on top so the crêpes won´t get cold (microwave oven cover is good).

We had several fillings for our delicious crêpes: Mr Cat had rhum and raspberry jelly, I had stracciatella ice cream, strawberry jam and cloudberry liquour. I found the combination of strawberry jam and ice cream the best :) Almost like Finnish filling: my all time favourite filling is fresh strawberries and vanilla ice cream.

Royan, Ranskan legendaarinen lomakohde

Lupauksista on pidettävä kiinni, joten tiedossa on vielä muutama kirje Ranskan Atlantin rannoilta :) Mutta mikäs siinä palatessa merimaisemiin ja ranskalaisiin kyliin.

Royan ansaitsee oman katsauksensa, joka tulee tässä.

Purjevene ja rantakallioita lähellä Royania
Little sailing boat and rocks near Royan

Olen viettänyt alueella aikaa jo neljänä kesänä. Royan on erityinen ainakin siksi, että kävin siellä muutama kesä sitten kahden viikon intensiivikielikurssin. Carel on erinomainen koulu, suosittelen! Kohentuneen kielitaidon lisäksi saa hyviä muistoja ja uusia kamuja.

Nämä ekat kuvat otin kävelymatkalta lomapaikastamme St Georges de Didonnesta Royaniin. Patikointi keskustaan kestää puoli tuntia eli ei ihan helppo homma hikikuumalla.

Rantatyrskyjä
Ocean waves

Kuten näkyy, rantaviiva on hyvin repaleinen ja vaikuttavan villi: suuria kallioita ja vaarallisia kivikoita pikkuluolineen, karkeana huojuvaa heinikkoa ja meren kuohupäisiä tyrskyjä, jotka pärskyvät joskus jopa kymmenen metrin korkeuteen törmätessään rantakallioihin.

Le Cardinal des Mers

St Georgesin puolella, lähellä Royania, hienolla näköalapaikalla sijaitsee ravintola nimeltä Le Cardinal des Mers. Menemme sinne syömään vähintään kerran loman aikana, ja tänäkin kesänä tuli herkuteltua ruhtinaallisesti Kollin ja anopin kanssa. Suurista ikkunoista avautuu mahtava maisema merelle. Tunnelma terasseineen on kuin laivan kannella, melkein odottaa, koska käännytään.

Illallisen aikana on elämys katsella auringonlaskua. Päivän viimeisiä hetkiä kultaisena säteilevä aurinko laskeutuu hitaasti yhä alemmaksi, kunnes uppoaa hohtavana oranssina tumman meren syliin ja taivaanranta hehkuu punaisen ja purppuran sävyissä. Ei ihme, että ravintola on kesäkautena aina täynnä - varaa siis pöytä ajoissa!

Kalastuskoppeja Royanin edustalla
Fishing cabins in front of Royan

Royanin alueella tuulee aina, siksi kaikki tuuleen ja mereen liittyvät harrastukset ovat suosittuja täällä ja etenkin hieman pohjoisemmassa, Grande Côten eli Suuren Rannikon alueella: leijan lennätyksestä purjeveneilyyn ja surffauksesta kaittaukseen.

Tuulinen heinikko kuin Vincent van Goghin taulusta
Windy grass like from van Gogh´s painting

Royan oli entisaikaan ranskalaisten maankuulu lomakohde meren äärellä. Kaupungissa oli hulppea kasino, kulttuuriaktiviteetteja lomalaisten iloksi ja rikkaan väen upeita kartanoita ihan rannan tuntumassa. Kaupunkilaisia virtasi virkistäytymään etenkin Bordeauxista ja Pariisista.

Valitettavasti 2. maailmansota muutti kaiken. Amerikkalaiset olivat jo tuolloin pommitusintoista porukkaa (tämä menee nyt politiikaksi, mutta menkööt;), ja pistivät matalaksi suuren osan Royanista. Kartanoita tuhoutui ja myös rannan hieno kasino. Royanin loisto oli mennyttä. Sodasta toipuminen ja jälleenrakentaminen veivät aikansa, mutta legendaarinen lomakohde ei ollut enää entisensä.

Tämän linkin takana lisäinfoa Royanista

Nykyään Royanin siluettia hallitsee miun maun mukkaan karsean ruma kirkko (likaisenharmaa betonipytinki) ja modernit laatikkorakennukset. Hieman edempänä ydinkeskustasta on onneksi vielä jäljellä vanhoja kartanoita, joita katsellessa kävelyretki on esteettisesti mitä antoisin. Tein kuvakavalkadin silmän iloksi näistä kartanokaunokaisista.

Upeita kartanoita Royanin rantabulevardilla
Fabulous mansions on Royan beach boulevard

Kartanoiden kulmilla voi vielä aistia jotakin menneen Belle Époquen ajasta.

Nähdä mielessään elegantit käsinein ja rönsyhatuin koristautuneet elegantit rouvat, jotka paseeraavat rantabulevardia pitsipäivänvarjot kepeästi suojanaan paahtavalta auringolta. Valkoisiin kesäajan turnyyrihameisiin pyntätyt nuoret neidit kertaamassa juoruja edellisillan tanssiaisten tapahtumista, silinterihattuiset Monsieurit ja sikarintäyttämät keskustelut konjakkilasin äärellä illallisen jälkeen, rantatietä klopottavat hevosvaunut kuljettamassa hienostoväkeä kasinolle ja takaisin, klassisen musiikin konsertit ja monen ruokalajin illalliset valkoisin liinoin ja pöytähopein koreilevissa rantaravintoloissa.

Kartanot ovat melkoisia linnoja
Mansions are like castles

Mites olis tällainen kesäasunto?
How about summer house like this?

Kartanoista avautuva näkymä rantabulevardin yli, ei paha...
View from the mansions over the boulevard, not bad...

Mutta palataanpas nykyaikaan. Tässä omat suosikkini Royanin keskustassa.

Lopezin jäätelöbaari
Sijaitsee rantabulevardilla, venesataman tuntumassa. Lopezilta saa ehdottomasti seudun parhaat jätskit. Myös vohveli on namia, se on kunnon vanhanajan vohvelia, vaniljalla höystettyä. Mamma mia, mikä valikoima heillä onkaan tätä italialaista jäätelöherkkua! Vastustamaton houkutus eksyä kulmille toistekin.

Lopezin jäätelöbaari Royanin rannan tuntumassa
Lopez ice cream bar in Royan

Suklaapuoti Cannelle
Toinen vakikohteeni Royanin keskustassa. Cannelle sijaitsee ostoskadun toisessa päässä vasemmalla. Sieltä saa aivan superhyperhyviä jättikonvehteja! Eli konvehteja, mutta kolme kertaa isompia. Puodista saa näppärästi tuliaiset. Hauskoja namuja ovat esimerkiksi kivien näköiset suklaat, sardiinit purkissa ja pienet konjakkitynnyrin näköiset suklaat, jotka sisältävät tietty aitoa konjakkia lähialueelta.

Suklaapuoti Cannelle ja Royanin ostoskatu
Chocolate shop Cannelle and Royan shopping street

Royanin ostoskadulta löytyy shoppailua enemmän kaipaaville vaateputiikkeja, kenkäkauppoja, pari kirjakauppaa, kahviloita ja laadukas viinimyymälä, josta voi hankkia vaikkapa konjakkia, samppanjaa, kaviaaria tai alueella tuotettua Pineauta (tummaa tai vaaleaa).

Venesatama
Veneitä on aina kiva katsella! Ostetaan ensin jätski ja sitten maleksitaan satamaan, se on leppoisa paikka vaikkapa iltapäiväkävelylle. Nojaillaan rennosti kaiteeseen, ihmetellään erilaisia paatteja, seuraillaan vesijettien rantautumista, katsellaan pinnan alla kieppuvia pikkukaloja. Satamassa on aimo valikoima kauppoja, joista voi hankkia tuliaisia tai kivoja juttuja ihan itselle: keramiikkaa, lasituotteita, tauluja, meriaiheisia esineitä tai seilorihenkisiä (ja ylihinnoiteltuja) vaatteita. Satamassa on myös muutama ravintola ja baari, turistipaikkoja.

Meikäläisen merihenkinen vaatetus ja kädessä tietty jätski
My holiday outfit - and ice cream of-course

Päiväaikaan satamasta pääsee erilaisille retkille, kuten Cordouanin majakalle, joka töröttää kauempana merellä. Olen halunnut mennä sinne jo pitkän aikaa, mutta retki on vieläkin toteuttamatta. Sään täytyy olla hyvä, koska majakka on todella veden keskellä eikä sinne pääse huonolla kelillä, ja kova tuuli voi olla vaarallinen.

Cordouanin majakka on kenties Ranskan kaunein. Siellä on tyylikkäät pylväiköt ja maalauskoristeluita. Mikä upea paikka keskellä ei mitään! Siellä päivystää edelleen majakanvartija. En ole tosin varma onko siellä joku koko ajan, mutta mikä kesätyö pesti olisikaan: saisi rauhassa keskittyä taiteiluun, he hee. Tosin myrskyn aikana voisi tulla äitiä ikävä...

Napoleon totesi aikanaan Cordouanin olevan Ranskan tärkein majakka. Se tosiaan sijaitsee hyvin strategisella paikalla: Royanin kaupungin ja Gironden suvannon edustalla, mihin laskee pitkältä sisämaasta kulkeva Garonne-joki. Linkistä lisäinfoa kiinnostuneille.

Päiväretkiä tehdään myös pitkin rannikkoa, tarjolla on eripituisia risteilyjä. Sporttisempaa suhauttelua halajavat pääsevät merelle vesijeteillä, ekakertalaisilla on tarjolla vesijettitunteja ryhmän mukana. Sataman moninaisiin palveluihin kuuluu myös veneilykorttikurssi, ja veneitä saa vuokrata. Kortittomat pääsevät matkaan pienemmillä jollilla.


Rannan alue on omaan makuuni liian turistirysä, putiikit ovat täynnä rantakrääsää, rasvaista pikaruokaa ja vetistä jäätelöä. Viehättävintä rannalla ovat vanhanaikaiset, sinivalkoiset uimateltat! Sellaisia oli Royanissa jo Belle Époquen aikana. Näitä pikkutelttoja voi vuokrata, mutta ole ajoissa liikkeellä, jotta kerkiät varaamaan omasi.

Pittoreskit rantateltat Royanin rannalla
Pictoresque tents on the Royan beach

Nettiä kaipaaville rannan tuntumassa, heti ostoskadun alkupäässä, aukion oikealla puolella on jäätelöbaari Garden Ice Café. Siellä on WiFi-yhteys. Hengailin mukavasti nojatuolissa parisen tuntia netissä yhden omenamehun hinnalla.

Ranskassa ja Italiassa on eri juttu päästä nettiin kuin Euroopan pohjoisemmissa maissa. Meinasi hermo mennä, kun kipitin ympäri helteistä kityä läppäri kainalossa. Aiemmin Torinossa olin tsekannut netistä missä on Royanin nettikahvilat (=ruhtinaalliset kaksi, tiesi google), mutta paikan päällä tieto ei (tietenkään) pitänyt paikkaansa. Onneksi paikalla olevan ravintolan tarjoilija osasi neuvoa minut tuonne Garden Iceen.

Seuraavissa matkakirjeissä tutustutaan Royanin lähialueella lempikohteisiini, jotka ovat näkemisen arvoiset! Pysykäähän taajuudella, kaksi vanhaa, ihastuttavaa pikkukylää odottaa esittelyään :)

Royanin rantabulevardi
Beach boulevard in Royan

Royan used to be luxorious holiday resort for the French. Citizens from especially from Bordeaux and Paris came there to refresh themselves during summertime after another. Belle Époque was full of glamour, concerts, bals, horse rides and playing in casino on the beach.

But the Second World War changed everything. Americans bombarded almost everything down including beautiful casino. After the wartime Royan didn´t gain back its glamour, unfortunately. Modern buildings are ugly, but some old mansions are still left to give joy to the eyes. I love to walk along the beach boulevard and admire the houses and wonder how life used to be in the old times.

My favorite places in Royan:

Port
It´s always a joy to watch the boats and enjoy of lazy afternoon close to the water. You can rent a boat, water-jet or go for a cruise. There are boutiques and shops from where you can buy ceramics, glass works, sea themed gifts, paintings, (over-prized) clothes etc. Restaurants and bars are touristic.

Cannelle
This lovely chocolate shop is in the other end of the shopping street on the left. I buy always their delicious chocolate pralines. You find tasty souvenirs from here for all chocolate-lovers.

Lopez
Italian ice cream bar close to the port and beach. Mamma mia, their ice creams are so yammy! And variety is excellent.

I found by chance an internet cafe (it´s not always easy in France nor in Italy...). Close to the beach, in the beginning of the shopping street, right side of a red yard there is an ice cream restaurant Garden Ice Café. There you can connect to the internet via WiFi with your laptop. I googled happily two hours with the price of an applejuice :)

With my next two travel-letters I will take you to my favorite places near Royan: two old, pictoresque villages - a must to see!

Viikonloppuilua Alpeilla - rauhaa, herkkuja ja eläimiä

  

Tässä viime viikonlopun menoja Ranskan Alpeilta, Megèvestä. Otimme rennosti, söimme hyvin, kävelimme ja teimmepä pienen vuoristoajelunkin. Ihastelimme kaunista luontoa ja näimme hauskoja elikoita.

Ranskalaisen Kollin intohimona ovat kirjat. Hän viihtyy pelkästään niitä katsellessa tuntitolkulla (tai niin pitkältä se aika aina tuntuu) kirjakaupoissa. Valitsin lauantain menoksi mieluummin kävelylenkin, kuin norkoilun ranskalaisten kirjojen ääressä. Vaikka puhun jo aika hyvin ranskaa, eivät hermoni riitä ranskankielisten kirjojen lukemiseen. Ymmärrettävistä syistä johtuen aikani käy aina pitkäksi näillä kirjakaupparetkillä, heh.

Kävelin tietä ylöspäin ja vaihdoin retkeilypolulle, joka kulkee maatilan ohi ylös kukkulalle. Siellä on talvisin hiihtolatu, jota on tullut suhattua ympäri useaan kertaan. Nyt niityt ovat vehreinä ja täynnä erivärisiä luonnonkukkia. Siinä kävellessä poimin kukkia sieltä täältä.

Kukkien poiminnassa on meditatiivinen lataus. Ylhäällä ei kuulu ihmisten tai autojen ääniä, kuuntelin mehiläisten surinaa ja sirkkojen soittoa. Lämmin tuuli puhalsi hiuksissa, ja Alppien kesäinen luonto suorastaan pursusi elämän voimaa! Pysähdyin välillä katselemaan maisemia, ja sivelin niittyheinien kutittavia kärhiä jatkaessani matkaa eteenpäin.

Minulle tulee näistä kävelyretkistä aina mieleen Heidi-kirja tai Pieni talo preerialla -sarja. Jotenkin samanlainen fiilis. Vapauden kutsu ja aistien avautuminen, oman pienuuden hyväksyminen luonnon käsittämättömän kauneuden ja suuruuden äärellä.

Valitsin tämänkertaiseen luonnonkukkakimppuuni violetteja värejä. Joitakin kukkia en tunnista, mutta osa on samoja kuin Suomen metsissä ja niityillä, kuten vaikkapa korkeaksi kasvava kurjenpolvi, kiipeilevä hiirenvirna ja pörröiset apilat.

Violetti luonnonkukkakimppu
Purple flowers from the Alps

Poikkesimme iltapäivällä ostoksilla Sallanchesissa. Se sijaitsee alhaalla laaksossa. Ihan kiva pieni kaupunki, vaikka ei yhtä kaunis kuin Megèven alue. Mutta Sallanchesissa on enemmän kauppoja ja hinnat ovat edullisempia kuin kamalan kalliissa Megèvessä.

Aivan mielettömän söötti talo Gordonissa, matkan varrella Sallanchesiin
Unbelievably lovely chalet in Gordon, on a way to Sallanches

Sallanchesin läpi kulkeva vuoristopuro
Small rapids running from the Alps through Sallanches

Tuosta kuvasta vasemmalla päin sijaitsee suklaapuoti. Pitihän sinne sitten eksyä, ja vierailun tuloksena mukaan lähti (yllättäen…) suklaata. Valitsin eri makuisia konvehteja, Earl Grey –suklaata, banaanilla, marjoilla ja kanelilla maustettuja. Nami!

Putiikissa oli mitä herkullisemman näköisiä leivoksia ja kakkuja, ihan vesi herahtaa kielelle vain kuvia katsellessa.

Ranskalaisia leivoksia
French patisserie

Ranskalaisia kakkuja
French cakes

Ranskalainen Kolli osti työkamuille vietäviksi macaroons-leivoskeksejä. Macaroonsit ovat tosi ranskalainen juttu. Pullea keksi on marenkimaisen kova, väliin tulee erimakuisia, pehmeitä täytteitä, kuten sitruuna- tai mustaherukkahilloa tai pistaasitahnaa. Yllätyksekseni huomasin Torinon keskustassa ranskalaisen macaroons-puodin, ovat avanneet sen kahden vuoden poissaolomme aikana.

Macaroons-leivoskekseja
French macaroons-cookies

Etelään muutettuani en ole muuten enää yhtä tykästynyt suomalaisiin konvehtirasioihin tai suklaalevyihin kuin ennen. Nykyään ne maistuvat suussani keinotekoisilta ja teollisilta. (Vaikka en minä niitä jouluna poiskaan lahjoita, he hee!) Kamalaa snobbailua, mutta on se maku vaan aivan eri luokkaa käsintehdyissä suklaissa. Ainekset ovat ihan toista laatua. Mutta on sitä hintaakin paljon enemmän.

Söötti kilpikonna-teepannu suklaapuodin hyllyllä
Cute turtle tea-pot in the chocolate shop

Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa ulkona syömässä. Ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, että lounastimme terassilla. Tulimme niin täyteen, että alkoi pahasti laiskottaa. Päädyimme istumaan Megèven pienen kosken partaalle ja nauttimaan auringonpaisteesta.

Suunnitelmissa oli reippailla, mutta mitäs sitä liian täydellä vatsalla jaksaa kuin istua. Niinpä raahauduimme autoon ja lähdimme maisemia katselemaan. Oikeat Alppi-kuntoilijat, justiinsa... Mutta autolla pääsimme pidemmälle mitä jalan kulkisi, ja ajelimme summamutikassa kiinnostaville reiteille.

Vastaan tuli useita eläinystäviä. Katselin huvittuneena, kuinka riemuissaan hepan kanssa aitauksessa ollut muuli juoksi edestakas. Siinä menossa oli vapauden huumaa!

Iloinen muuli mellestää aitauksessa
Happy mule is running around

Ylempänä kukkuloilla avautui kaunis maisema niityille ja laaksoon. Istuimme aurinkoon penkille ja Kolli kaivoi takapenkiltä aiemmin ostamansa Le Monden lukemiseksi.

Alppimaisema ja lampaat laiduntamassa niityllä
Alps scenery and sheep

Kauempana laidunsi lauma lampaita. Pari niistä määkyi hauskasti. Olemme Kollin kanssa melkoisen lapsenmielisiä, joten aloimme määkyä takaisin. Lampaat vastailivat, ja lopulta koko lauma tuli lähelle meitä. Mukana oli kaksi pientä karitsaa, ja voi että ne ovat suloisia! Rapsuttelin yhtä rohkeimmista lampaista (lahjottuani sen ensin voikukan lehdillä), sen jälkeen kädet tuoksuivat ihan märille villasukille.

Söpöt karitsat
Cute lambs

Mustavalkoinen karitsa katselee minua uteliaana
black and white lamb looking me curiously

Sunnuntain loppuhuipennukseksi ajoimme ravintola Rostachonille, kodin kulmille. Emme todellakaan menneet siis enää syömään, heh, vaan katsomaan ystäviämme aaseja. Kaksi kaverusta olivat ulkona, ja siinä sitten pällisteltiin toisiamme kotvasen aikaa.

Rostachonin aasi
Restaurant Rostachon´s donkey

Aasikamu
Donkey friend

Last weekend we were in the Alps. We had relaxing time. Ate well, did some shopping, Mr Cat visited his favourite book stores and I had my usual walk in the mountains.

I picked up natural flowers for my pot at home. I took them with me of course to Turin. Flowers are so strong that some of them are still fit and fine in the pot!

I feel like being in the famous Heidi-book or Little House on the Prairie -serie, when I´m hiking on the mountains. It´s so peaceful. I hear only the noise of bees and grasshoppers, I admire the sceneries and let my hand touch long grass. It´s meditative. You feel the greatness of nature and realize how small you are.

In Sallanches we did some shopping. It´s much cheaper town than Megève, but area is not as lovely. Although there goes a pretty rapids through the town. They decorate the bridges with colourful flowers every summer. I wanted some chocolates and Mr Cat bought some macaroons, it´s hard to resist the delicious patisserie Francais!

Macaroons are very French, they love them. Macaroons are a little bit marenque type of cookies with soft filling with different tastes inside.

In Sunday afternoon we drove around and saw many animals on the hills. Cute sheep came close by and we saluted them in their language ;) Small lambs were just adorable! Last hello we said to "our" donkies nearby our flat.

Italian kurssi ja Torinon suklaamarkkinat

Aloitin tänään italian kurssin. Tai aloitin jo muutama viikko sitten, mutta se osoittautui liian vaikeaksi, muut olivat jo paksun oppikirjan puolessa välissä ja vääntämässä verbejä futuuriin ja konditionaaliin. Huoh! Onneksi opettajalla oli toinenkin kurssi menossa, ja sinnepä sitten ryntäsin. Sekin on alkanut jo hyvän aikaa sitten, mutta uskon pysyväni kärryillä.

Viimeisen Torinossa asumisen aikana en opetellut kuin vähän italiaa. Ajattelin, että kohta me täältä kuitenkin lähdetään ja pärjään kotikissana turistikielellä. Harjoittelin parilta cd:ltä lauseita ja perussanoja.

Nyt ymmärrän varsinkin kirjoitettua italiaa ihan kivasti, kiitos petraantuneiden ranskantaitojen, mutta puheen luominen ei suju ilman minkäänlaista sanavarastoa. Torinossa ei puhuta englantia tai ranskaa, joten elämää helpottaakseen on hyvä omata ainakin perustaidot kommunikointiin.

Kurssi on puolitoista tuntia kerran viikossa eli ei mitään intensiivistä ähellystä, mutta hyvä niin. Tuntuu tamperelaiskatin pää olevan välillä jo muutenkin ihan tarpeeksi sekaisin kaikesta internationaalista meiningistä ja kielten sekamelskasta à la englanti ja ranska kotioloissa, saksan takkuilua pari vuotta Bonnissa ja nyt nämä italian alkeet.

Tunnilla käy pari YK:n työntekijää, espanjalainen ja bolivialainen. Epistä, ajattelin heti, saavat mokomat apua espanjastaan! Kielet ovat hyvin lähellä toisiaan. Opettaja on mukava ja nämä kaksi muuta oppilasta myös, joten eiköhän tästä ihan hyvä opiskelukevät tule.

Kurssi järjestetään ranskalaisen Kollini työpaikalla, YK:n ILO:ssa. Tai ILOtalossa, kuten tuttavallisesti paikkaa kutsun, heh! Sinne on jonkin verran poljettavaa pyörällä, mutta onneksi ilma oli tänäänkin ihana, joten sain samalla leppoisan päivälenkin huristellessa Po-joen viertä lintujen liverrellessä ja mettiäisten pörheltäessä kukkasten keskellä.

Kuntosaliharjoittelu tulee samalla hoidettua: ensin roudaan pyörän parvekkeeltamme alas ja palatessa kannan menopelin takaisin toiseen kerrokseen. Se käy kyllä kolmannesta, sillä kerrosvälit ovat vanhassa talossamme todella korkeat.

En ota riskiä, että punainen kitymaasturini lähtee vieraan matkaan tai telotaan. Huomasin, että kahdesta sisäpihalla olevasta polkupyörästä ovat eturenkaat jo lähteneet omille teilleen.

Ostin pyöräni käytettynä Bonnin jättimäiseltä puistokirpparilta. Olin ihan onnessani saadessani uskollisen kulkupelin omakseni vain 45:llä eurolla. Sillä onkin jo kovasti suhailtu Reinin rantoja ja nyt täällä Po-joen tuntumassa. Vaikka jo hieman kulahtanut, pyöräni on oikein terhakka ja menevä kaveri, joten pidän siitä kiinni kynsin hampain!

Oma pyörä
My bike

Puolitoistatuntisen päätyttyä kävin moikkaamassa suomalaista ystävääni hänen huoneessaan YK-kampuksella ja vietimme sitten mukavan iltapalahetken kahviossa. Paluumatkalla päätin kulkea mutkan kautta ja viiletin piazza Vittorio Venetolle asti. Siellä on nimittäin suklaamarkkinat!

Chocolate show must go on!

Suklaatiski
Chocolates for sale

Torino on paitsi Italian ensimmäinen pääkaupunki ja elokuvapääkaupunki, myös suklaapääkaupunki! Täällä tehdään esimerkiksi kuuluisaa gianduja-suklaata, jota saa erikokoisina pötkylöinä jättiharkoista pieniin konvehteihin.

Gianduja-suklaita
Gianduja chocolates

Giandujapötikkä
Huge Gianduja

Torinossa on paljon myös suklaakahviloita, joista makeannälkäinen saa kaikenlaisia suklaaherkkuja. Italiaan tulevan kannattaa muuten muistaa, että täkäläinen ”hot chocolate” ei ole muiden maiden tapaan maitoa ja kaakaojauhetta vaan lämmintä sulaa suklaata! Järkytyin, kun ensimmäisen kerran tilasin kaakaon ja mukissa höyrysikin tummanruskea tahma.

Torinossa järjestetään vuosittain isot suklaamarkkinat ja koko piazza Veneto on täynnä suklaakojuja, näyttelyitä ja tietoiskuja ja paikalla ovat tietenkin myös Lindtin jättipuput.

Lindtin puput
Lindt bunnies

Paikalliset olivat tänään selvästi sulaneita kevään lämpöön ja suklaaseen. Väsyneitä herkuttelijoita hellimään piazzalle oli pystytetty biitsi! Tai ei nyt sentään, mutta katsokaapa, miten metka idea tuo ”Spalm Beach”: baarin asiakkaat saavat lepuuttaa jalkojaan ja nauttia virvokkeita ja pikkupurtavaa rantatuolista! Miten olisi sama Helsingin Espalle tai Tampereen Hämeenpuistoon?

Kitybiitsi
City beach

Huima suklaayllätys odotti suuressa teltassa, jossa oli esillä valtava taideteos: suklaa-Italia! Kunkin maakunnan kohdalle oli pystytetty suklaasta tunnettu maamerkki. Alemassa kuvassa erottuu Venetsia torneineen, Milano ja Duomo, taaempana Torino ja Mole Antonelliana. Katsojia varten oli pystytetty portaat, joista suklaa-Italian näkee paremmin yläilmoista. Vaikuttava herkku! Siinäpä olisi nakerrettavaa pitkäksi aikaa.

Suklaa-Italia, mamma mia!
Italy made of chocolate!

Suklaisen Italian pohjoiset isot kaupungit
Northern Italy in chocolate

Italian yhdistymisen 150-vuotisteema näkyi suklaissa ja koristelussa, kuten Pääsiäisen lähestyminen. Miten olisi jättimäinen suklaakukko tai hehtokokoinen pääsiäismuna?

Pääsiäismunia
Easter eggs

Jättisuklaamuna
Giant chocolate Easter egg

Tai modernimpaan makuun, tässä olisi suklaakebab. Annoksen saisi myös kerman kera, per favore!

Chocokebab

Arvannette varmaan, miten reissuni suklaamarkkinoille päättyi. Tietenkin suklaisesti! Se siitä pitkän pyörälenkin terveellisyydestä… mutta ovatpa somia ja makoisia nämä suklaakaunokit.


Here are photos of the famous chocolate fair in Turin. It´s every year event and city center and especially its main square piazza Vittorio Veneto is full of chocolate! Turin is a capital of chocolate. And here comes also the famous Gianduja chocolate. You can have it in different sizes, from small pralines to huge logs.

This time we saw also a whole Italy with its most known monuments all made of chocolate. There were lots of different boutiques selling many different kind of goodies, even chocolate kebab, oh my!

Ofcourse I had to buy some for me to taste - to make sure if it´s really good ;)

Päivän saalis
My chocolates from the fair

Kaunis suklaakonvehti
Beautifully decorated chocolate