perjantai 26. elokuuta 2011

Mornac - pikkupuotien ja ostereiden kylä Ranskassa



Mornac on valloittavan nätti pieni kylä ei niin kaukana Royanista (20 minsaa autolla). Kylässä on aivan erityinen tunnelma, sillä vaikka siellä turisteja paljon käykin, peruselinkeinona toimii osterituotanto. Käymme Mornacissa kerran kesässä, vierailusta on tullut jonkin sortin kiva lomaperinne.

Kylä on säilynyt turisteista huolimatta mukavan alkuperäisenä - sieltä ei löydä krääsäkauppoja tai pikaruokaa. Sen sijaan monia käsityöläisten ja taiteilijoiden puoteja Mornacista löytyy: galleristien tauluja, koriste-esineitä, kipsitöitä, värikästä keramiikkaa, hauskoja käsinmaalattuja miniatyyritaloja, kotijäätelöä, suklaata, käsinpoimittua suolaa jne.



Mornacin pääkuja
Main street in Mornac

Rakennusten seunustoilla kiipeilee erilajisia ruusuja, jotka oikein hehkuttavat väreillään kesän kauneutta. Ne antavat pirteää kontrastia valkoisille seinille ja sinivoittoisille ikkunaluukuille.


Kaunokaiset seinäruusut
Gorgeous roses on the walls of Mornac


Turistit tallustavat edestakas pääkatua - tai oikeammin pääkujaa, sillä ei sitä pienuuden takia voi oikein kaduksi sanoa. Mutta kannattaa poiketa sivuraiteille ja karata katselemaan sivukujien taloja.


Kauniita taloja sivukujalla
Pretty houses on the side street

Talot ovat valkoisia, niissä on suloisia yksityiskohtia, ikkunaverhot ovat pitsiä, ikkunanpuitteet ja -luukut on maalattu sinisiksi, turkooseiksi, vihreiksi, ja siellä täällä on mitä värikkäimpiä kukkasia ilahduttamassa silmää. Kujat ovat hiljaisia, mitä nyt joku laiskanpulska kissa voi lönkötellä muuria pitkin.


Ovenkolkutin
Door knocker

Voi ei miten ihana postiloota! (Tekstissä ei muuten puhuta pubista vaan kielletään mainosten jako;)
What a cute mail box! (The text doesn´t talk about pub but says no thanks to adverts;)


Kaikki putiikit sijaitsevat pääkujan puolella. Siellä on myös pieniä vaatekauppoja, joista saa hyvin ranskalaistyyppisiä vaatteita: rönsyä, vaaleita sävyjä ja naisellisia muotoja. Celodine-putiikissa sorruin aivan syötävän ihanaan hörsyhuiviin. Siinä on pitsiä, vaaleanpunaista ja kukkia, oikeaa marenkista höttöä romantiikan ystävälle!


Celodine-putiikki Mornacissa
Celodine boutiqie in Mornac

Kylläpä tulikin ihan ranskalainen olo tämä korea huivi kaulassa ;)


Uusi überromanttinen huivi
My new über-romantic scarf



Sitten hypätään näistä söpöistä tyttöilytunnelmista ostereihin! Niitä nimittäin Mornacissa on - hajua unohtamatta. Paikan vastustamattomuus syntyy juuri tästä kontrastista: Mornac on kuin kaksi erilaista kylää samalla visiitillä. Muistan, kun ekan kerran saavuin Mornaciin ja suorastaan ällistyin saapuessani osterialueelle, se oli niin yhtäkkinen muutos sievillä kujilla seikkailun jälkeen.


Mornacin piskuinen venesatama
The tiny port of Mornac


Pittoreski idylli vaihtuu aivan toisenlaiseen maailmaan pääkujan päättyessä pieneen, koruttoman yksinkertaiseen venesatamaan. Ylemmässä kuvassa näkyvään altaaseen oli pulahtanut nuoria uimaan - kuten viime kesänä. He pitivät hauskaa kovalla äänellä ja polskivat traktorin renkaan kanssa vedessä. Eri asia sitten on, kuinka puhdasta tuo soisen kanaalialueen vesi on...

Maisema on kuin Alankomaista: aukeaa, laakeaa, vetistä. Väreinä maanruskeaa, vetisenvihreää ja sinisenharmaata. Seudussa on omanlaista kauneutta, jonka kokee kävellessään pidemmälle kohti soisia niittyjä. Luonto on läsnä lokin huudossa ja poskia sivelevässä tuulessa.

Kuinka arvostankaan tämän karun alueen työläisiä, jotka ovat rakentaneet elinkeinonsa kumisaappaat jalassa ja kädet mudassa. Vaikka alue onkin kovin erilainen Suomen luontoon verrattuna, jotakin samanlaista tunnelmaa ajatuksista heräilee: ihminen osana luontoa, tekemässä elämänsä merkitystä ei-aina-niin-helpoissa olosuhteissa.


Soista maisemaa Mornacista
Swampy scenery from Mornac

Päkanaalia kehystää värikäs ketju pieniä mökkejä.


Osterimökkejä
Oyster cabins


Täällä kasvatetaan ostereita, monien ranskalaisten ja muidenkin suurta herkkua. Osterikujaksi nimeäni katu kulkee jokseenkin alakuloisena ja hiljaisena suloisenkömpelöiden mökkien ohi. Oikealla puolella on suuria osterialtaita. Mökeissä on osterien parissa työskentelevien työtiloja ja kulmilla näkee jos jonkinlaista ostereihin viittaavaa tavaraa.


Osteriverkkoja ja ostereiden kasvatusaltaita
Oyster nets and oyster ponds


Mornacissa on myös muutamia ravintoloita, joista saa (tietenkin) myös ostereita - ja takuulla tuoreita!

Itse en ole suurin ostereiden ystävä, kyllä niitä nyt syö, etenkin lisänä merenelävälautasella, missä on vähän kaikennäköistä. Mutta: en ole vieläkään täysillä innostunut noista otuksista, jotka maistuvat oikeastaan vain merivedeltä ja sitruunalta, mitä puristetaan päälle ennen osterin heilautusta suuhun.


Mökkien kulmalla osterinkuoria
Oyster shells next to the cabins

Osterit ovat rehellisyyden nimissä yksi syy, miksen aio todennäköisesti hirveän usein viettää joulujani Ranskassa: ranskalaisten joulupöydässä nautitaan ostereita ja valkoviiniä. Valkkarille kyllä kiitos, mutta en todellakaan aio vaihtaa makoisia laatikoita, rosollia ja riisipuuroa hytisevän kylmiin ja limanuljaskaisiin ostereihin, nyhyyh... (Sentään jotain, missä suomalainen keittiö todellakin pesee ranskalaisen, virnistys!) Enkä tajua, miten keskellä talvea syödään ja juodaan kylmää juhlaherkkuina, ei Ranskassakaan mikään lämmin ole joulun aikaan.

Mutta mennäänpä vielä kesäisiin tunnelmiin ennen lähtöä Mornacista.

Kylässä on paljon taiteilijasielun sydäntä sykähdyttäviä näkymiä. Kuten aidan takaa kurkistava päärynäpuu:


Päärynäpuu
Pear tree

Tai villi puutarha pienen talon edustalla:


Villi puutarha
Wild garden


Otin kuvan aidan välistä, näky oli niin houkuttava. Kuvittelin, että pikkutalossa asuu joku harmaahapsinen taiteilijamummeli. Hänen pieni keittiönsä on tuossa ikkunan takana. Mummu nauttii joka-aamuisen kahvinsa ja croissantinsa siinä pöydän ääressä. Hän antaa maukuvalle kissalle kuppiin maitoa, siirtää katseensa ikkunan takana korkeina kukkiviin salkoruusuihin ja ihmettelee ranskalaisen elämän kauneutta.



I introduce a very pretty and special French village nearby Royan: Mornac. It´s main face is decorated with simple and beautiful white painted houses with blue-shaded window shutters, tiny streets and roses climbing on the walls.

There are cosy boutiques and shops where you can buy French style clothes, pottery, gifts, products from the area - like hand-picked salt - or art works since there are also artists and galleries in this little village.

Mornac is not yet spoiled with tourists, there is a touch of real life. I was happily amazed when I visited Mornac for the first time: it´s like two diefferent villages in one! When the main street ends, starts canal area lined with swamp land and vast landscape almost like from the Netherlands.

This is the place for the oysters. You can see the cultivating ponds are boxes from my photos. Little cabins are truly pictoresque and there is a scent of oysters and sea water around. You can walk or get around with a bicycle in the area and get a different point of view of France near Atlantic Ocean.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Royan, Ranskan legendaarinen lomakohde

Lupauksista on pidettävä kiinni, joten tiedossa on vielä muutama kirje Ranskan Atlantin rannoilta :) Mutta mikäs siinä palatessa merimaisemiin ja ranskalaisiin kyliin.

Royan ansaitsee oman katsauksensa, joka tulee tässä.


Purjevene ja rantakallioita lähellä Royania
Little sailing boat and rocks near Royan

Olen viettänyt alueella aikaa jo neljänä kesänä. Royan on erityinen ainakin siksi, että kävin siellä muutama kesä sitten kahden viikon intensiivikielikurssinCarel on erinomainen koulu, suosittelen! Kohentuneen kielitaidon lisäksi saa hyviä muistoja ja uusia kamuja.

Nämä ekat kuvat otin kävelymatkalta lomapaikastamme St Georges de Didonnesta Royaniin. Patikointi keskustaan kestää puoli tuntia eli ei ihan helppo homma hikikuumalla.


Rantatyrskyjä
Ocean waves


Kuten näkyy, rantaviiva on hyvin repaleinen ja vaikuttavan villi: suuria kallioita ja vaarallisia kivikoita pikkuluolineen, karkeana huojuvaa heinikkoa ja meren kuohupäisiä tyrskyjä, jotka pärskyvät joskus jopa kymmenen metrin korkeuteen törmätessään rantakallioihin.


Le Cardinal des Mers


St Georgesin puolella, lähellä Royania, hienolla näköalapaikalla sijaitsee ravintola nimeltä Le Cardinal des Mers. Menemme sinne syömään vähintään kerran loman aikana, ja tänäkin kesänä tuli herkuteltua ruhtinaallisesti Kollin ja anopin kanssa. Suurista ikkunoista avautuu mahtava maisema merelle. Tunnelma terasseineen on kuin laivan kannella, melkein odottaa, koska käännytään.

Illallisen aikana on elämys katsella auringonlaskua. Päivän viimeisiä hetkiä kultaisena säteilevä aurinko laskeutuu hitaasti yhä alemmaksi, kunnes uppoaa hohtavana oranssina tumman meren syliin ja taivaanranta hehkuu punaisen ja purppuran sävyissä. Ei ihme, että ravintola on kesäkautena aina täynnä - varaa siis pöytä ajoissa!


Kalastuskoppeja Royanin edustalla
Fishing cabins in front of Royan


Royanin alueella tuulee aina, siksi kaikki tuuleen ja mereen liittyvät harrastukset ovat suosittuja täällä ja etenkin hieman pohjoisemmassa, Grande Côten eli Suuren Rannikon alueella: leijan lennätyksestä purjeveneilyyn ja surffauksesta kaittaukseen.


Tuulinen heinikko kuin Vincent van Goghin taulusta
Windy grass like from van Gogh´s painting


Royan oli entisaikaan ranskalaisten maankuulu lomakohde meren äärellä. Kaupungissa oli hulppea kasino, kulttuuriaktiviteetteja lomalaisten iloksi ja rikkaan väen upeita kartanoita ihan rannan tuntumassa. Kaupunkilaisia virtasi virkistäytymään etenkin Bordeauxista ja Pariisista.

Valitettavasti 2. maailmansota muutti kaiken. Amerikkalaiset olivat jo tuolloin pommitusintoista porukkaa (tämä menee nyt politiikaksi, mutta menkööt;), ja pistivät matalaksi suuren osan Royanista. Kartanoita tuhoutui ja myös rannan hieno kasino. Royanin loisto oli mennyttä. Sodasta toipuminen ja jälleenrakentaminen veivät aikansa, mutta legendaarinen lomakohde ei ollut enää entisensä.

Tämän linkin takana lisäinfoa Royanista

Nykyään Royanin siluettia hallitsee miun maun mukkaan karsean ruma kirkko (likaisenharmaa betonipytinki) ja modernit laatikkorakennukset. Hieman edempänä ydinkeskustasta on onneksi vielä jäljellä vanhoja kartanoita, joita katsellessa kävelyretki on esteettisesti mitä antoisin. Tein kuvakavalkadin silmän iloksi näistä kartanokaunokaisista.




Upeita kartanoita Royanin rantabulevardilla
Fabulous mansions on Royan beach boulevard


Kartanoiden kulmilla voi vielä aistia jotakin menneen Belle Époquen ajasta.

Nähdä mielessään elegantit käsinein ja rönsyhatuin koristautuneet elegantit rouvat, jotka paseeraavat rantabulevardia pitsipäivänvarjot kepeästi suojanaan paahtavalta auringolta. Valkoisiin kesäajan turnyyrihameisiin pyntätyt nuoret neidit kertaamassa juoruja edellisillan tanssiaisten tapahtumista, silinterihattuiset Monsieurit ja sikarintäyttämät keskustelut konjakkilasin äärellä illallisen jälkeen, rantatietä klopottavat hevosvaunut kuljettamassa hienostoväkeä kasinolle ja takaisin, klassisen musiikin konsertit ja monen ruokalajin illalliset valkoisin liinoin ja pöytähopein koreilevissa rantaravintoloissa.


Kartanot ovat melkoisia linnoja
Mansions are like castles

Mites olis tällainen kesäasunto?
How about summer house like this?


Kartanoista avautuva näkymä rantabulevardin yli, ei paha...
View from the mansions over the boulevard, not bad...




Mutta palataanpas nykyaikaan. Tässä omat suosikkini Royanin keskustassa.

Lopezin jäätelöbaari
Sijaitsee rantabulevardilla, venesataman tuntumassa. Lopezilta saa ehdottomasti seudun parhaat jätskit. Myös vohveli on namia, se on kunnon vanhanajan vohvelia, vaniljalla höystettyä. Mamma mia, mikä valikoima heillä onkaan tätä italialaista jäätelöherkkua! Vastustamaton houkutus eksyä kulmille toistekin.


Lopezin jäätelöbaari Royanin rannan tuntumassa
Lopez ice cream bar in Royan


Suklaapuoti Cannelle
Toinen vakikohteeni Royanin keskustassa. Cannelle sijaitsee ostoskadun toisessa päässä vasemmalla. Sieltä saa aivan superhyperhyviä jättikonvehteja! Eli konvehteja, mutta kolme kertaa isompia. Puodista saa näppärästi tuliaiset. Hauskoja namuja ovat esimerkiksi kivien näköiset suklaat, sardiinit purkissa ja pienet konjakkitynnyrin näköiset suklaat, jotka sisältävät tietty aitoa konjakkia lähialueelta.


Suklaapuoti Cannelle ja Royanin ostoskatu
Chocolate shop Cannelle and Royan shopping street


Royanin ostoskadulta löytyy shoppailua enemmän kaipaaville vaateputiikkeja, kenkäkauppoja, pari kirjakauppaa, kahviloita ja laadukas viinimyymälä, josta voi hankkia vaikkapa konjakkia, samppanjaa, kaviaaria tai alueella tuotettua Pineauta (tummaa tai vaaleaa).

Venesatama
Veneitä on aina kiva katsella! Ostetaan ensin jätski ja sitten maleksitaan satamaan, se on leppoisa paikka vaikkapa iltapäiväkävelylle. Nojaillaan rennosti kaiteeseen, ihmetellään erilaisia paatteja, seuraillaan vesijettien rantautumista, katsellaan pinnan alla kieppuvia pikkukaloja. Satamassa on aimo valikoima kauppoja, joista voi hankkia tuliaisia tai kivoja juttuja ihan itselle: keramiikkaa, lasituotteita, tauluja, meriaiheisia esineitä tai seilorihenkisiä (ja ylihinnoiteltuja) vaatteita. Satamassa on myös muutama ravintola ja baari, turistipaikkoja.


Meikäläisen merihenkinen vaatetus ja kädessä tietty jätski
My holiday outfit - and ice cream of-course


Päiväaikaan satamasta pääsee erilaisille retkille, kuten Cordouanin majakalle, joka töröttää kauempana merellä. Olen halunnut mennä sinne jo pitkän aikaa, mutta retki on vieläkin toteuttamatta. Sään täytyy olla hyvä, koska majakka on todella veden keskellä eikä sinne pääse huonolla kelillä, ja kova tuuli voi olla vaarallinen.

Cordouanin majakka on kenties Ranskan kaunein. Siellä on tyylikkäät pylväiköt ja maalauskoristeluita. Mikä upea paikka keskellä ei mitään! Siellä päivystää edelleen majakanvartija. En ole tosin varma onko siellä joku koko ajan, mutta mikä kesätyö pesti olisikaan: saisi rauhassa keskittyä taiteiluun, he hee. Tosin myrskyn aikana voisi tulla äitiä ikävä...

Napoleon totesi aikanaan Cordouanin olevan Ranskan tärkein majakka. Se tosiaan sijaitsee hyvin strategisella paikalla: Royanin kaupungin ja Gironden suvannon edustalla, mihin laskee pitkältä sisämaasta kulkeva Garonne-joki. Linkistä lisäinfoa kiinnostuneille.

Päiväretkiä tehdään myös pitkin rannikkoa, tarjolla on eripituisia risteilyjä. Sporttisempaa suhauttelua halajavat pääsevät merelle vesijeteillä, ekakertalaisilla on tarjolla vesijettitunteja ryhmän mukana. Sataman moninaisiin palveluihin kuuluu myös veneilykorttikurssi, ja veneitä saa vuokrata. Kortittomat pääsevät matkaan pienemmillä jollilla.


Rannan alue on omaan makuuni liian turistirysä, putiikit ovat täynnä rantakrääsää, rasvaista pikaruokaa ja vetistä jäätelöä. Viehättävintä rannalla ovat vanhanaikaiset, sinivalkoiset uimateltat! Sellaisia oli Royanissa jo Belle Époquen aikana. Näitä pikkutelttoja voi vuokrata, mutta ole ajoissa liikkeellä, jotta kerkiät varaamaan omasi.


Pittoreskit rantateltat Royanin rannalla
Pictoresque tents on the Royan beach


Nettiä kaipaaville rannan tuntumassa, heti ostoskadun alkupäässä, aukion oikealla puolella on jäätelöbaari Garden Ice Café. Siellä on WiFi-yhteys. Hengailin mukavasti nojatuolissa parisen tuntia netissä yhden omenamehun hinnalla.

Ranskassa ja Italiassa on eri juttu päästä nettiin kuin Euroopan pohjoisemmissa maissa. Meinasi hermo mennä, kun kipitin ympäri helteistä kityä läppäri kainalossa. Aiemmin Torinossa olin tsekannut netistä missä on Royanin nettikahvilat (=ruhtinaalliset kaksi, tiesi google), mutta paikan päällä tieto ei (tietenkään) pitänyt paikkaansa. Onneksi paikalla olevan ravintolan tarjoilija osasi neuvoa minut tuonne Garden Iceen.

Seuraavissa matkakirjeissä tutustutaan Royanin lähialueella lempikohteisiini, jotka ovat näkemisen arvoiset! Pysykäähän taajuudella, kaksi vanhaa, ihastuttavaa pikkukylää odottaa esittelyään :)


Royanin rantabulevardi
Beach boulevard in Royan




Royan used to be luxorious holiday resort for the French. Citizens from especially from Bordeaux and Paris came there to refresh themselves during summertime after another. Belle Époque was full of glamour, concerts, bals, horse rides and playing in casino on the beach.

But the Second World War changed everything. Americans bombarded almost everything down including beautiful casino. After the wartime Royan didn´t gain back its glamour, unfortunately. Modern buildings are ugly, but some old mansions are still left to give joy to the eyes. I love to walk along the beach boulevard and admire the houses and wonder how life used to be in the old times.

My favorite places in Royan:

Port
It´s always a joy to watch the boats and enjoy of lazy afternoon close to the water. You can rent a boat, water-jet or go for a cruise. There are boutiques and shops from where you can buy ceramics, glass works, sea themed gifts, paintings, (over-prized) clothes etc. Restaurants and bars are touristic.

Cannelle
This lovely chocolate shop is in the other end of the shopping street on the left. I buy always their delicious chocolate pralines. You find tasty souvenirs from here for all chocolate-lovers.

Lopez
Italian ice cream bar close to the port and beach. Mamma mia, their ice creams are so yammy! And variety is excellent.

I found by chance an internet cafe (it´s not always easy in France nor in Italy...). Close to the beach, in the beginning of the shopping street, right side of a red yard there is an ice cream restaurant Garden Ice Café. There you can connect to the internet via WiFi with your laptop. I googled happily two hours with the price of an applejuice :)

With my next two travel-letters I will take you to my favorite places near Royan: two old, pictoresque villages - a must to see!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Makea tunnustus

Sain makealta maistuvan tunnustuksen kanssabloggaaja Simpukalta, iloiset ja kauniit kiitokset! Sain myös haasteen vastata muutamaan kysymykseen:

1. lempiväri
2. mieliruoka
3. paikka, jossa haluaisit käydä

Annan tunnustuksen ja haasteen samalla eteenpäin kolmelle hyvin erilaiselle bloggaajalle, joiden kivoja ja ihania postauksia ja kuvia tulee usein katsottua: Absolutely white, Itkupilli, Vera A.

Oli vaikea valita, kun luen monia tosi mukavia blogeja - osa kirjoittajista on näemmä samaisen tunnustuksen jo saanutkin.





LEMPIVÄRI

Violetti ja turkoosi.

Violetista tykkään enempi siniseen taitettuna. Violetti taitaa olla sieluni väri. Rakastan sen surullista kauneutta. Violetti on haikea, vakava, elegantti, taiteellinen ja runollinen. Violetti on laskevaa aurinkoa viimeisinä hetkinä hyvästelevä iltataivas.

Turkoosi on vapauden väri, siitä tulee mieleen iloisuus, puhtaus, kirkkaus, leikkisyys, elämänilo. Turkoosi on rantakivissä marmeladin lailla helkkyvä Välimeri.

Mutta salarakkaana on selkeästi vaaleanpunainen - vaatekaapista löytyy nimittäin aika liuta pinkkejä kuteita, tajusin. Taidankin olla aika girlie girl, hupsista, se siitä uskottavuudesta ;)

Turkoosi meri
Turqoise sea


MIELIRUOKA

Suosikkiherkkuja on monia. Tässä satunnaisessa järjestyksessä: sienirisotto, seepia & polenta ja simpukkaspagetti Italiassa, kantarellimunakas mökillä, uunilohi ja äidin kanamakaronilaatikko, halloumisalaatti Tampereen The Grillissä. Tässähän alkoi tulla ihan nälkä ruokia miettiessä, ei kun jääkaapille...

Simpukkaspagettia Roomassa, nam
Mussel spaghetti in Roman restaurant



PAIKKA, JOSSA HALUAISIT KÄYDÄ

Ehdoton ykkösmatkahaave on Afrikan safari! Olen halunnut savannille jo siitä asti, kun olin vielä pieni ja katselin Avaraa Luontoa nenä kiinni telkkaruudussa. Säästin aikoinaan safaria varten, mutta pistin sitten sen ison summan menemään silmien laserleikkaukseen (mitä en ole tosin katunut yhtään). Kyllä minä vielä joku päivä tassuttelen Serengetin savannilla isojen kissojen jalanjäljillä!

Top-elikot ovat järjestyksessä: gepardi, leopardi ja leijona. Voin vaan jo kuvitella, miten hulluksi tämä kotikissa siellä tulisi, varmaan tippuisin maasturin kyydistä villielikoiden evääksi huitoessani innoissani kameran kanssa suuntaan ja toiseen megaluontoslaagin saaneena, hah haah.




I got lovely recognition from fellow blogger Simpukka, my sweetest thanks! I got also some questions about my favorite color, dream destination and favorite food.

My favorite color is purple and turqoise but I´m afraid ;) rosy pink must be regarded as one too since I have so many pink clothes in the wardrobe.

I have many favorite dishes like oven salmon, sepia with polenta, chanterelle omelet, musroom risotto, mom´s chicken macaroni casserole, halloum cheeze salad, mussel spaghetti. Got hungry of thinking all that...

My dream destination for sure is African safari! I saved money some years ago for the safari but then I put the whole sum for my eye operation - but I don´t regret. Some day I will be walking in Serengeti savannah following the footsteps of big cats!

tiistai 16. elokuuta 2011

St Georges de Didonne, kesäisiä kuvia

Atlantin rannalla sijaitseva ranskalainen kylä St Georges de Didonne on rauhallinen paikka, suurin osa taloista on loma-asumuksia, ja elämä on autiota kesäkauden ulkopuolella. Mutta elokuussa pieni keskusta ja ranta täyttyvät ihmisistä. Tosin tänä vuonna on ollut väkeä selvästi vähemmän kuin normaalisti. Ranskassa on menossa jonkinmoinen lama, ja pysytään mieluummin kotinurkilla kuin lähdetään kuluttamaan rahaa muualle.


St Georges de Didonne keskustan kirkko
The church in the town centre



Kulkukatti ja ranskalaista viiniä
TravelCat with French wine


Lomahuvilat on maalattu vitivalkoisiksi ja useassa on sinisiä yksityiskohtia. Monilla pihoilla on kaunis puutarha, jossa kukkien ohella koristeena pinjoja ja oliivipuita. Jokaisella talolla on oma nimi, se näkyy ulkoseinällä kyltissä tai katonrajan maalauskoristeessa. Se on mielestäni viehättävä lisä jo muutenkin nätteihin rakennuksiin: "Mon Rêve" eli unelmani, "Océane" eli Atlantti, "Belle Juin" eli kaunis kesäkuu ja niin edelleen.


Sinivalkoista Ranskaa
Blue and white in France


Vaaleanpunaisia ruusuja somistamassa sinistä aitaa
Roses decorating the blue fence


St Georgesin keskustan muodostaa kaunis kivikirkko ja kapea ostoskatu basaareineen ja leipäpuoteineen. Sieltä löytyy myös supermarketti ja kauppahalli. Kesäisin kauppahallin edustalla on vilkas tori ja kaikenlaista tilpehöörimyyjää viereisellä kujalla.

Olemme syöneet mereneläviä, ne ovat suurta herkkuani! Ollaan ostettu langusteja, isoja ravunsaksia, mereneläväsalaattia, ja anoppi on kokannut simpukoita sekä paistanut että keittänyt kalaa. Tuosta jälkimmäisestä en ole niin innoissani, Suomessa ei keitetä kalaa kuin kalakeittoon ja jouluna livekalaan. Tykkään enemmän paistetusta ja uunikalasta, mutta anopin pöydässä ei kannata nurista ;)


Ravunsaksia ruokapöydässä
Delicious scissors


Nuo suuret ravunsakset olivat muuten oma juttunsa! Kuori oli niin kovaa, ettemme saaneet sitä millään rikki ja herkku odotteli saksien sisuksissa meitä nälkäisiä herkuttelijoita. Meillä ei ollut oikeaa välineistöä ja pähkinäsakset eivät todellakaan sopineet hommaan. Ranskalaisen Kollini ei auttanut muu kuin lähteä rapuvadin kanssa kellariin. Hän suojasi ravunsakset paperilla ja hakkasi vasaralla kuoret rikki.

Olivat tosi mainion makuisia, vaikka pakko todeta, että kotoiset ravut ovat edelleen Suomi-Katin ykkösenä saksikkaiden sarjassa ruokapöydän antimina.


Mäntyjä maisemapaikalla
Pine trees and lovely scenery


Emme ole pelkästään lomailleet, vaan jatkaneet muuttoa sikäli, että olemme raijanneet osan turhista tavaroista kaatopaikalle ja järjestelleet kellaria. Kolli-parka, vain muutama viikko kesälomaa ja se menee äitinsä muuttohommiin ja remonttireiskailuun.
Olen rentoutunut kävelyretkillä villin rannan maisemissa, lenkkeilemällä rannalla ja uimalla sekä lukemalla ranskalaisia hömppälehtiä.

Sanomalehti Le Figaron mukana tuleva Madame Figaro on minun vakiluettavaa Ranskan maalla. Lehdessä on paljon kauniita ja taiteellisia mainoskuvia. Vaikken olekaan kiinnostunut 1000 euron arvoisista koltuista tai 10 000 euron kelloista, lehti on kivaa selailtavaa viihteenjanoiselle ja onpa siinä joskus mielenkiintoisia artikkeleita, kuten viimeksi naisen kliseisestä roolista Italian (eli Berlusconin) mediassa ja politiikassa.


Lomalukemista
Holiday reading


Toinen hauska lehti on Point de Vue, joka on anopin vakiostos lehtikaupasta. Siinä on enimmäkseen juttua Euroopan kuninkaallisista, aatelisten bileistä ja rakkaustarinoista, hienoa pukuja ja rikkaiden seurapiireilyä.

On ristiriitaisen totta, että Ranska on edelleen hyvin kuninkaallinen maa, vaikka Sarko maata presidenttinä hallitseekin. Kruunupäiden tekemiset kiinnostavat ranskalaisia ihan eri tavalla kuin pohjois-eurooppalaisia juorulukijoita, ja onhan tuo ranskalainen ylpeys kovin tunnettua. Taisikohan Marie-Antoinette poloinen päästä turhaan päästään...


Rantabulevardi
Beach boulevard


Rannan linjaa mukaelevaa bulevardia pitkin on mukava kävellä majakalle tai toiseen päähän rannalle. Siellä täällä on penkkejä levähdystuokiota varten ja muutama iso hiekkalaatikko ranskalaisten suosikkiharrastusta, petankkia, varten.

Urheilullisimmat voivat halutessaan kiivetä ylös majakkaan, sisäänpääsy on vain vajaat pari euroa. Ylhäältä on huimat näkymät merelle ja kylään.


St Georges de Didonnen majakka
Light house of St Georges de Didonne


Olen käynyt useana päivänä uimassa. Yhtenä iltapäivänä Atlantin pintaa halkoivat vallan mainiot aallot, niissä oli mukavaa leijua meren mukana. St Georgesin, kuten Royanin isommalla rannalla, on hengenpelastajien päivystys aamupäivästä varhaisiltaan, joten myös yksinuiminen on turvallista. Kollini on varsinainen sisäkissa, häntä ei uiminen inspiroi.

Uimista ennen ja jälkeen lenkkeilin paljain jaloin rantaviivaa pitkin. Tekee hyvää lenkkareiden turruttamille jaloille ja on muutenkin mukavaa läiskyttelyä! Ja bikineissä hölköttely takaa myös tasaisen rusketuksen. En ole muutenkaan mikään rantakissa, en jaksa enää loikoilla biitsillä tuntitolkulla, kaipaan tekemistä. Eikä tässä iässä parane liikaa kärventää ihoa, en halua näyttää vanhalta nahkasohvalta.


Purjeveneitä rannalla
Little sailing boats on the beach


Yhdellä kävelyretkellä näin tutunoloisen T-paidan: tummansinisen, jossa valkoisilla kirjaimilla komeili SUOMI. Paidan omistaja, joka hääräili veneensä ääressä, ei näyttänyt kuitenkaan yhtään suomalaiselta, joten uteliaisuuteni heräsi. Tiedustelin Monsieurilta, miten hänellä sellainen paita oli. Kävi ilmi, että tuo ranskalainen mies on suuri Suomen kävijä, hänellä on suomalainen ystävä Salossa. Myös Tampere ja Jyväskylä ovat tuttuja paikkoja. Toivottelimme tarinoinnin lopuksi hyvät loman jatkot ja hän huikkasi "Hyvä Suomi!" Heh...

Olin ihan erilainen ennen, kun vielä asuin Suomessa: lomilla on todellakaan halunnut törmätä suomalaisiin! Nyt, kun Suomi on kaukana enkä näe usein maanmiehiä tai -naisia, huomaan innostuvani kaikesta kotomaahan liittyvästä.

Atlantin rannalla näkee kesällä usein lentokonemainontaa. Minulle tulee siitä jostakin syystä aina Aku Ankka mieleen! Ankkalinnassa ja Ranskan loma-alueella harrastetaan tällaista mainontaa toisin kuin Suomessa. Ihan kätevää sinänsä, kuumina päivinä Ranskan rannat ovat tupaten täynnä, joten lentokonemainos tavoittaa satoja rantailijoita yhdellä kiekalla.


Tässä mainostetaan supermarketti E-Leclercin sunnuntain aukioloa
Summertime advertizing on the French sky


Tässä matkakirjeen lopussa vielä pari otosta Atlantin rantaa hallitsevasta ilmiöstä eli nousu- ja laskuvedestä. Majakan edusta on laskuveden aikaa yhtä mutarantaa, jossa aina muutamia vaeltaa työvälineiden ja sangon kanssa etsimässä hiekkaan kaivautuneita mereneläviä ruokapöytään. Veneet ovat kallellaan kuivalla maalla. Nousuveden aikaan pieni lahti täyttyy vedestä ja majakalle päästäkseen täytyy kiertää kuvassa näkyvä pieni metsä.


Lasku- ja nousuvesi Atlantin rannalla
Low and high tide in Atlantic shore




St Georges de Didonne is a small holiday town on Atlantic coast. The action is concentrated more to Royan, the next and bigger city. You can reach it easily with the car or bicycle.

In the centre of St Georges there is a pictoresque stone church, bookstore with also some English magazines, grocery shop, market hall, bakeries and boutiques.

The beach is much nicer than the one in Royan. It´s smaller but prettier and more natural. The beach boulevard is lovely, you can walk along it to the lighthouse, entrance is only about 2 euros. Sceneries are fantastic!

I had swum many times, the Ocean is not cold at all in August, it´s nicely refreshing. One day I had big waves, I love to swim up and down with the waves. St Georges and Royan beaches are safe for lonely swimmers too because there are always life guards watching over the bathing people from early day untill early evening .

perjantai 12. elokuuta 2011

Ilta meren rannalla

Olin ranskalaisen Kollin kanssa iltakävelyllä rannalla. Ollaan kaikki oltu ihan uuvahtaneita anopin muutosta. Rentouttava ja idyllinen kävelyretki ei ollut lainkaan hassumpi idea lepuuttaa olotilaa.

Sää oli vielä puoli kahdeksan aikaan lämmin ja aurinko porotti täydeltä terältä. En halunnut kärtsätä ihoani, joten laitoin pitkähihaista päälle. Tässä illan rantatyyliä à la Kulkukatti.


Kulkukatti laiskottelee rantabulevardin kivillä
Lazy TavelCat and breach boulevard in St Georges de Didonne


Ostin tämän Tom Tailorin rantatunikan Bonnista viime kesänä, ihastuin sinisiin sävyihin ja kiekurakuvioihin. Tunika on mukavan vilpoisa ja ohut, sopii lämpimään ilmaan suojaamaan auringolta. Alla väreihin istuvat violetit sortsit.


Yksityiskohta tunikasta
Detail of my tunic


Merivesi ei ollut lainkaan kylmää, kuuma päivä oli lämmittänyt sitä iltaan asti. Kahlasimme rantavedessä. Tuntuu mukavalta tallustella hiekkapohjalla veden keinuessa ympärillä. Näillä muistoilla mennään vielä pitkälle talveen :)


Illan kimallusta Atlantin aalloissa
Glimmering evening in the waves of the Atlantic



Ranta oli hiljentynyt. Vain siellä täällä oli ihmisiä, jo varustautumassa kotimatkaa varten. Purjeveneet palasivat kotisatamaan odottamaan seuraavaa aamua. Muutama iltauimari vielä kastautui Atlantin aaltoihin. Me kuljimme eteenpäin rantaviivaa ja nautimme seesteisestä rannasta.

Emme tykkää kumpikaan päiväajan rantaruuhkasta, jolloin meren kauneus katoaa meteliin ja tohinaan. Ihmisiä on tiheässä kuin muurahaisia, on pallonpelaajia ja leijanlennättäjiä, toisiinsa törmäileviä lapsia ja hiekkaan kaivettuja kuoppia. Illalla itse luonto on pääosassa. Kuvasta varmaan näkyy, että meikä oli ihan tohkeissaan, kun sai läträtä rannalla kaikessa rauhassa, hih hei!


Hiiop!


Kävelimme aivan rannan toiseen päähän, tuonne kuvassa oikealla näkyvien kallioiden taakse. Aina sinne ei pääse, mutta nyt laskuvesi oli niin alhaalla, että kulkureitti oli auki. Väistynyt meri oli paljastanut vedenalaiset kivet, simpukankuoret ja merilevät auringon armoille. Kiviä peittänyt vihreä levä tuntui samettiselta paljaan jalan alla. En tosin liikaa viitsinyt siinä tepastella, ei huvittanut saada rapua pikkuvarpaaseen kiinni. ;) Näkyipä siellä myös muutamia meduusoita ja muita ufonnäköisiä meriotuksia jääneen satimeen kuivalle maalle.

Kuu mollotti taivaalla haaleana jo valmiudessa odotellen auringonlaskua. Kalliot värjäytyivät illan valossa lämpimän kultaisiksi. Jyhkeiden kivien välissä oli illanviettäjiä, olipa joillakin oikein piknik pystyssä ja illallinen käynnissä hiekkarannalla - ei lainkaan hassumpi idea!




Rantakallioita ilta-auringon kullassa
Beach rocks in the golden colors of the evening sun


St Georges de Didonne ranta, kallioita
Beach and the rocky side

Käännyimme takaisin kotimatkalle. Horisontti alkoi täyttyä upeista oransseista, punaisista ja violeteista sävyistä ja tuo taivaan ihmeellinen maalaus täydentyi huppuunsa auringon koskettaessa lopulta meren ja taivaan rajaa.

Ilma kylmeni auringon vaipuessa yhä alemmaksi ja minulle tuli ihan vilu ohuissa tamineissa ja paljain jaloin märällä hiekalla. Tuuli äityi kovemmaksi ja tuli ikävä neuletakkia. Sen verran oli kuitenkin pakko hidastella, että sai napsaistua parit taiteelliset otokset mahtavanvärisestä auringonlaskusta.


St Georges de Didonnen auringonlasku rannalla
The sunset in the beach of St Georges de Didonne



I had a lovely evening walk on the beach with my Mr Cat. It was a welcomed venue because poor Mr Cat (and his maman) has been so tired for moving work that we have been doing for the past week.

I had my nice beach tunic that I bought last summer, Tom Tailor. I love its colors! Goes well with my purple shorts :)

I was happy to be on the silent beach. Noise and hassle of the daytime was over and only some silent swimmers or walkers were enjoying of the evening hours. I love to feel the sand under my toes and have the waves around me. Water wasn´t cold at all. Hot day had kept it warm untill late.

We walked untill the end of the beach. We got very far this time because the water was very low and exposed the area behind the right corner´s rocks.

It was very warm when we started our walk and very cool when we came back... The wind started to feel cold immediately when the sun started setting. But how marvelous colours on the sky! Truly the art of the nature.


Auringonlaskun jälkeen, taivaalla illan purppuraa
After the sunset, evening purple on the sky
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...