Atlantin äärellä

Täällä ollaan karattu salaa lomalle...

Purjevene ja St Georges de Didonnen ranta
Little sailing boat and the shore of St Georges de Didonne

Hiekkarantaa, taustalla majakka
Beach, lighthouse on the backround

Takana yli viikko muuttohommia anoppilassa, Limogesissa. Olemme siirtäneet roinaa kellariin, autotalliin ja kaatopaikalle, järjestelleet tavaroita ja huonekaluja, siivonneet, kiertäneet huonekalu-, kaakeli- ja kylppärikauppoja, kokosin anopille parit huonekalut jne jne. Ehdimme myös pari kertaa ilalliselle paikallisten ystävien luokse ja ranskalaiseen tyyliin illat venyivät ja vanuivat.

Anoppi tykästyi muuten siihen leppäkertturasia-lahjaan, josta kerroin edellisessä kirjeessä. Leppis löysi paikkansa eteisaulan sievän piirongin päältä, missä se sai kaverikseen toiset italialaiset, anopin punaisen Muranon lasilautasen ja antiikin kipsikopiopystin.

Selkä on hieman kipeänä kaikesta touhottamisesta ja hermotkin ehtivät välillä tiukentua, mutta nyt voi hengähtää paremmin.

Olemme Atlantin rannalla, kylässä nimeltä St Georges de Didonne. Suomalaisittain väännettynä Didonnen Pyhä Yrjö. Tämä on aivan Royanin kyljessä, se on isompi kaupunki ja ranskalaisten suosittu lomakohde jo 1800-luvulta lähtien. Edelleen tänne virtaa elokuisin väkeä. Leikkimielisesti Royania on sanottu pariisilaisten rannaksi sillä kaupunki on ollut etenkin pääkaupunkilaisten suosiossa kautta aikain.

Alueella on paljon mielenkiintoista nähtävää, mistä kirjoitan myöhemmin lisää, kun näemmä nettiin pääseminen tuli ratkaistua. Löysin Royanin keskustasta jäätelökahvilan nimeltä Garden Ice Cafe ja täällä on asiakkaille ilmainen WiFi-yhteys, jihuu! Yli viikko ilman nettiä oli silti ihan kivaa vaihtelua. Joskus tulee istuttua ihan liikaa nenä kiinni koneessa...

Jo matka tänne oli ilahduttavaa nähtävää. Keski-Ranskasta tie Royaniin kulkee Cognacin laajojen viiniviljelmien läpi ja näkymät ovat kuin Toscanasta konsanaan. Alue ei ole turisteilla pilattu. Kumpuilevien maisemien, viinitarhojen ja keltaisina loistavien auringonkukkapeltojen keskellä kokee vielä autenttista ranskalaista maaseutua kauneimmillaan. Cognacin seudulta kannattaa ostaa baarikaapin täydennykseksi erinomaista Pineauta ja tietenkin konjakkia! Mutta huoltamoiden löytäminen on asia erikseen. Ei siis kannata lähteä puolityhjällä tankilla ja itse liikaa vettä tankanneena liikenteeseen.

Sitten maisema vaihtuu pikkuhiljaa aivan toiseen maailmaan, villiin luonton ja merelliseen ilmastoon lähestyessä Atlanttia.

Tulin Royanin kupeeseen jo päivää aiemmin - sain siis kätevästi miniloman muutosta ja anopista ;) vaikka siivota silti piti täälläkin, mutta olipa ihanaa olla vaihteeksi omassa rauhassa! Kerkesin myös pitkälle maisemakävelylle heti ensimmäisenä päivänä ja toisena säntäsin jo normilenkille rannalle. Juoksen St Georgesin rannan päästä päähän, pyrähdyksestä tulee mukavat neljäkymmentä minsaa.

Oli mahtavaa olla ihan yksikseen! Sain olla itsekseni ajatusteni kanssa, ei tarvinnut sanoa mitään tai olla mitenkään. Ja välillä on kamalan raskasta kommunikoida koko ajan vieraalla kielellä. Anoppi eivätkä paikalliset ystävät puhu englantia. Ranska on toiseksi paras ulkolainen kieleni, mutta jatkuva paarlepuu pistää ihan pään surisemaan. 24h tankerointi vie paljon energiaa! Ja meikäläisen kaltaiset taiteilijasielut kaipaavat omaa tilaa ja vapautta hengittää. Otin siis ilon irti omasta ajasta, hihii...

Heti ekana iltana, maanantaina, sujautin sandaalit jalkaan, laitoin aurinkolasit nenälle ja kävelin meren rantaan hengittämään suolalta tuoksuvaa merituulta. Tämän kirjeen kuvat ovat tuon ekan päivän antia.

Paikallinen Baywatch - local Baywatch

Rannalla oli vielä porukkaa nauttimassa päivän viimeisistä auringonsäteistä. Rantavahdit lopettelivat työpäiväänsä ja keräilivät lippujaan rantaviivalta.

Meri oli hyvin matalalla. Vedenalaiset kivet, simpukat ja levät paljastuivat armottomalle auringolle veden vetäytyessä kymmeniä metrejä. Lasku- ja nousuvesi on kiintoisa ilmiö. Royanin alueella rantaviivan vaihtelu on todella suuri, kun vesi alkaa nousta, rannalla oleilevien on parasta pitää huolta tamineistaan, ettei meri vie niitä mukanaan.

Laskuvesi
Low water

Uimarannasta sivummalla, kävelyreitin varrella on muutamia hauskoja kalastuskoppeja. Niitä voi vuokrata (hinta on kuulemma hyvin kallis). Mutta tosiaan, kopin edessä olevaa verkkoa lasketaan alas ja sitten odotellaan simpukoiden asettumista verkon pohjalle. Saalis nostetaan sopivan ajan päästä ylös ja kerätään talteen. Kopit ovat kuvauksellisia, ne oikein hohtavat valkoisina Atlantin rannan kirkkaassa valossa.

Valkoiset kalastuskopit
White fishing cabins

Ranskan kaksi merenrantaa ovat hyvin erilaisia. Siinä missä Välimeri kimaltaa turkoosina ja huokuu rauhallisesti palmujen ja sypressien tahtiin, Atlantti vyöryy jopa pelottavana rantakivikkoon ja ilma on aina tuulinen. Maisema koostuu päivänvarjomännyistä, jylhistä kallioista ja tuulen tuivertamista heinistä. Tyrskyissä tönöttää pieniä majakoita. Meren väri vaihtuu päivästä ja säästä riippuen harmaasta vihreään ja ruskeaan. Atlantti näyttää harvoin ihan siniseltä.

Näkymä majakkakalliolta
Scenery from the lighthouse hill

Atlantin äärellä on pieni olo. On huikaisevaa ajatella, että toinen ranta on Amerikoissa asti. Ja kaikki se veden määrä siinä välillä!

Kulkukatti pohtimassa meren olemusta
TravelCat contenplating the essence of the Atlantic

Kimallemeri ilta-auringon valossa
Glimmering Atlantic Ocean in the evening light

We are on a holiday! About the time... Over one week we worked at my Mr Cat´s mom´s flat. Lots of cleaning, organizing, searching from the shops, carrying to the cellar and garage, surviving with French ;)
Now we are at Atlantic Ocean, in a small city named St Georges de Didonne. It´s just next to bigger city of Royan which is well-known summer resort for the French and especially for Parisians since 19th century.

The trip from central France to here is already worthwhile of experiencing. Area of Cognac is very beautiful and not yet spoiled with tourists. It´s full of never-ending vineyards, yellow sunflower hills and old wine estates. Like little Tuscany! From Cognac area you should buy their excellent Pinot and ofcourse Cognac.

Then the nature changes to more salty and wild when aproaching Atlantic Ocean region.

I arrived one day earlier than Mr Cat and his maman. I had time for my needed solitude. After English I speak French the second best but communicating 24h in French is sometimes very tiring... And my kind of artistic soul needs time for just being in silence and peace.

This letter´s photos I took in my first evening. I had lovely long walk on the shore of Atlantic.

Some people were still on the beach, enjoying of the last rays of the evening sunlight. Lifeguards were finishing their workday and gathering their flags. Little white fishing cabins were picturesque as usual and the Ocean was wild and free in front of me.

Two shores of France are so very different. When the Mediterranian Sea has its turquoise color and cheerful flavour with green hills and palmtrees and cypresses, Atlantic Ocean changes its color depending the day from grey, green to brown. The shore line is decorated with short pine trees, wild weeds and lonely rocks washed by violent waves. Here the beaches are sandy unlike in French riviera.

One peculiar thing is the waterline. It changes many times per day. When the Ocean starts to come higher, you´d better take care of your things on the beach before the water steals them. When the water is low, all the shells, seaweeds and underwater rocks are exposed to the sun.

Here I feel always very small. The Ocean is so incredibly big. It´s overwhelming to think that the other shore is in the Americas. So long way and so much deep water in between. Amazing.