Juhannus Suomen saaristossa ja luonnon dramatiikkaa

Nyt hypätäänkin pois Italiasta ja katsotaan ihanaa Juhannusta! Palailen Comolle vielä myöhemmin, mutta Suomen saaristossa oli niin kaunista, että olisi rikos olla laittamatta näitä otoksia matkakirjeisiin.

Rakkaan ystäväni miesystävällä on kaunis vanha mökki Tammisaaren liepeillä, pienellä saarella. Sain kutsun muutaman muun heidän kamunsa kanssa viettämään yhteistä Juhannusta. Lähdimme matkaan jo torstaina, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi sään puolesta. Tammisaaressa pakkasimme kimssumme ja kamssumme veneeseen ja suuntasimme nokan kohti mökkisaarta.

Kulkukatti veneilee Tammisaaren vesillä
TravelCat on board

Mökki on 1700-luvulta ja kodikas: iso porstua vanhoine huonekaluineen ja leveä pirtti, jossa on takka lämmittämässä kylminä päivinä. Mökissä on sähköt ja vesi, mikä edesauttaa mukavuutta. Ulkohuussi sentään on tuomassa autenttisuutta. Keittiön kokkausnurkka on perin moderni tiskikoneineen, joten isommankin porukan astiat on helppo pestä. Ulkona on puuvaja ja kylmiö sekä ihana vanha vaja aivan veden rajassa:

Ihana vanha aitta vedenrajassa
Pictoresque old cabin on the water level

Sain mitä ylellisimmän majoituksen pienestä ja idyllisestä saunamökistä, joka sijaitsee alueen paraatipaikalla kalliolla, niemen kärjessä. Ikkunasta on ah niin suomalainen ja kaunis näkymä suoraan lahdenpoukamaan. Siitä olisi päässyt portaita pitkin vaikka suoraan uimaan, jos olisin uskaltanut turkkini meressä kastella.

Idyllinen saunamökki
Idyllic sauna-cabin

Isäntämme on mitä parhain kokkaaja, joten saimme nauttia hänen taitojensa tuloksista Juhannuksena. Torstai-iltana menimme kylään naapurihuvilalle ja siellä laitettiin paella-pannu kuumenemaan. Isäntämme taikoi alusta loppuun suvereenilla taidollaan todella herkullisen paellan, jossa oli oikein kunnon merenantimia Helsingin mereneläväpuodista, ei mitään markettien kyhmäisiä pikkukatkiksia, vaan kunnon frutti di mare! Ja tietenkin oikeaa sahramia keltaista väriä antamaan. Voitte kuvitella, että paella teki kauppansa :-P

Herkku-paella
Delicious paella

Ruoka maittoi sen verran mainiosti myös naapurihuvilan isännälle ja emännälle, että luulisi kutsun kuuluvan toistekin verrattomalle kokki-naapurille. Tuossa kuvassa oikealla on punainen pieni pullo eli naapurin isännän anti illalliselle: kotitekoinen puolukkasnapsi! Oli muuten aikamoisen jämäkkää tavaraa, huhhuh! En todellakaan voinut huitaista kertalaakista, kuten miehet tekivät. Juoma on erittäin jalat-alta-vaikutteinen, joten tuollaisia snapseja ei parane ryypiskellä liikaa, jos vesille mielii. Maistui siinä vähän puolukkakin ;)

Violetit ruohosipulit kukkivat raitaisen kallion raoissa
Chive is blooming between the stripy rocks in archipelago

Hyppelin kallioilla ja ihastelin täydellisen suomalaisen kesäillan maisemia, saariston käkkyräisiä mäntyjä, pieniä kalliokukkia ja merta, joka lepäili tyynenä edessäni. Kalliot olivat todellisia luonnon taideteoksia: ne olivat täynnä eri levyisiä ja hieman eri sävyisiä raitoja, aivan kuin joku olisi käynyt maalaamassa ne. Paella-illallisen aikana näimme metsikössä myös peuran. Se oli melko kesy, ei säikkynyt meitä lainkaan, vaan asettui lepäilemään pienen kukkulan laelle.

Siinä kalliolla seisoskellessani joutsenpari tuli aivan likelle vierailemaan. Äiti ohjasi pesuetta karhealla märinällään ja mulkoili minua välillä epäluuloisena. Oli hupaisaa nähdä yksi poikasista äitinsä selässä valkoisten höyhenten suojassa. Siellä se istui tyytyväisenä, kun muut sisarukset joutuivat pulimaan vedessä omin neuvoin. Joutsenperhe suuntasi muualle ja onneksi ehdin nappaamaan tämän hyvin onnistuneen otoksen pesueesta:

Tammisaaren saaristoa ja suloinen joutsenperhe
Tammisaari archipelago and lovely swan family

Myös perjantaina sää suosi todellisella helteellä. Pääsimme grillaamaan ulkona ja oli niin kuuma, että täytyi varoa myös itsensä grillaamista. Illalla jatkoimme naapureiden luokse jälleen ja sieltä veneilimme vielä toisille naapureille. Siellä oli muitakin vieraita, minua ja niin ikään kissoja rakastavaa ystävääni ilahduttivat aivan ihanat kaksi paksuposkista mustaa kissaa! Muut heiluivat ulkona, ja me kaksi paijasimme katteja sisällä, heh. No olimme me sentään muidenkin kanssa ulkona, missä suomalaiseen tapaan hyttyset inisivät sitkeinä korvissa ja silmissä. Offia kului. Viivyimme yöhön asti ja palailimme aamun tunteina naapureidemme huvilalle, jossa meno äityi vielä (hyvin pienellä) pöydällä tanssimiseksi, hahhahhaa! Tosin minä nuupahdin sitten jo ensimmäisenä, ei tämä Katti jaksaa enää yötäpäivää ulkona mouruta...

Juhannusviikonloppu päättyi sateeseen ja vettä tuli kuin Niagarasta. Oli oma sumplimisensa selviytyä avoveneessä takaisin Tammisaareen. Pidin pyyhettä pääni päällä, kun en ollut tietenkään varautunut kunnollisilla sadevermeillä - enkä ollut ajatellut, että venematka kestää jonkin aikaa. Vesi tulee tosi kovaa kasvoille, koska vauhtia on kuitenkin sen verran paljon ja osa matkasta meni melkein merenselällä. Selviydyimme ehjinä Juhannuksesta.

Niin, tai melkein ehjinä... Meikä joutui heti maantaina menemään lääkärin pakeille: olin ihmetellyt Juhannuksen kuluessa, että mikä alaselkääni vaivaa, kun siellä on ollut kauan harmiton rasvapatti, mutta pikkuhiljaa se kävi entistä kipeämmäksi ja alkoi turvota niin, että kohta tuntui koko ajan kipeältä. Lääkärisetä katsoi pattia ja totesi, että minua on pistänyt ampiainen!

Muistelin siinä sitten, että Tammisaaren lossia odotellessa olimme ulkona paistattelemassa päivää ja avoimeen autoon lensi amppari. Ei oltu varmoja löysikö se tiensä ulos, kun astuimme takaisin sisään lossin saapuessa rantaan. Vitsailin vielä, että istun tietty sen päälle. No niinhän siinä sitten kävi... Pisteliäs veijarimme oli osunut juuri rasvapattiin eli siksi en kai ollut tuntenut pistoa enkä tajunnut, että siinä olisi jotain muuta kuin se rasvapatti. Aikamoisen hyvin tähdätty. Heh ja voih! Patti oli tulehtunut ja sain antibiootteja. Rankka Juhannus ;)

Yksi alueen saarista
One of the islands

***


Midsummer, Juhannus, is a big event in Finland and in all Scandinavian countries. In Finland the sun won´t go down during the night, it is the longest day of the year. The more north you are, the higher the sun stays. Almost all the Finns want to go to their summer cottages, summer music festivals or organize something special with their families or friends. Typical Finnish Midsummer night contains grill sausages and heavy drinking and traditional big kokko, Midsummer fire :) So be aware if you happen to be in Finland at that time of the summer! Cities are empty when people travel to countryside for celebration.

My dear friend´s boyfriend has a lovely summer cottage in archipelago, near Tammisaari island. We had a nice group of five people. We came with cars from Helsinki and from Tammisaari we continued trip by a small boat and settled in this cute little island. The place has only eight cottages and there are distances between the neighbours so you can be in your own peace and harmony.

I had a wonderful place to sleep: a little sauna cabin with a view directly to the creek. I could have gone directly to swim to the sea. The main cottage is from the 18th century but has nowadays running water inside and electricity. Toilet is outside as in Finnish traditional cottages, it must be exotic for foreign people ;) Ulkohuussi is a small wooden cabin with a seat and a hole. It is not the most best smelling place in the world, haahaa, but you can listen peaceful voices of the nature like birds singing and wind in the trees. Emptying the toilet is not the most wanted job for people.

We were really lucky with the weather because the sun was shining so warmly that we had to be careful not to get burned. We stayed out all day long and helped our host with some tasks and cooking. We grilled on the terrace and were totally sleepy for the wonderful weather!

We spent time also in neighbour´s big cottage - or it is more like a mansion. Our host cooked the most delicious paella a Finn can cook. In Midsummer night we went all together on boat to the other island to meet other neihgbours and saw some Midsummer fires next to the sea. We continued the party at our neighbours´ place and then I wast the first one to go to sleep. I had good night sleep in my little sauna cabin.

Midsummer ended up a bit dramatically, because it started to rain horribly (it was challenging to travel in a small open boat back to Tammisaari to the car...) AND I had to go to the doctor on Monday morning. Doctor said that a bee had stung me and the place has gotten infected, yay! So I got antibiotics... Finnish nature can be dangerous ;)

Saariston kesäyö
Summer night in Finnish archipelago

Como-järvi

Viime viikot ovat kuluneet hieman hitaalla. Olen ollut kipeänä ja netinkin kanssa ollut hankaluuksia. Mutta nyt pääsen viimein kertoilemaan toukokuun alkupuolen reissusta Comolle. Eihän niin ihanaa paikkaa sovi sivuuttaa matkakirjeistä!

Olin ekaa kertaa Comolla ja olisin kyllä viipynyt pidempäänkin kuin vain kaksi päivää. Mutta siinäkin ajassa ehti nähdä hyvin aluetta, kun oli auto alla. Sää suosi ainoastaan ekana päivänä, toisena sateli välillä, mutta eipä haitannut menoa.

Maisema Comolta
Scenery from lake-Como

Oi kuinka rakastanakaan noita jyrkkiä rinteitä, niillä keikkuvia vanhoja tyylitaloja ja oliivipuita ja sypressejä. Tuossa yläkuvassa ollaan vasta matkalla kohteeseen. Pysähdyimme tien varteen, kun tuollainen postikorttimaisema oli kerrassaan pakko tallentaa kameralla.

Maisemissa on jotain välimerellistä, vaikka tunnelma on vielä voimakkaampi toisella järvellä, Gardalla. Comon ympäristö on ns. kylmempi: pohjoisempaa kasvillisuutta ja puustoa, esim paljon mäntypuita. Mutta oi sitä kukkien hehkua! Toukokuun alku on parasta aikaa, jos mielii ihailla kukkia eri väreissään järven laitamilla.

Menaggio, tyylitaloja rantabulevardilla
Menaggio, old time glamour

Viihtyisä hotellimme oli Tremezzossa, mutta autolla kurvailimme eri paikoissa. Pikkukylät kun ovat aivan toisensa vieressä. Muun muassa Menaggio on erittäin viehättävä paikka. Siellä on vilkkaampi meininki ja silmälle paljon iloa kauniista vanhanajan tunnelmaa henkivistä taloista, elegantista rantabulevardista, suuren järven sinisistä aalloista ja vehreästä kasvillisuudesta.

Vanhoja autoja ja ihanaa järvimaisemaa
Old cars and beautiful lake

Menaggio, lake-Como

Comoa ympäröivä luonto on jylhempää kuin Gardalla. Paljon sinisiä vuoria, kauempana pohjoisessa jopa lumipeitteisiä huippuja. Ilmastokin on pikkuisen viileämpi, vaikka toukokuun alussa aurinko porotti keskipäivällä ihan tarpeeksi nenänpunoituksen partaalle.

Turisteja oli jo yllättävän paljon liikkeellä. Garda ja Como ovat kumpikin tosi suosittuja saksalaisten ja itävaltalaisten matkaajien keskuudessa, alueet kun ovat suht lähellä. Hotellimme oli pieni, mutta sielläkin oli kaikkia muita paitsi italialaisia! Ulkoillessa turistien läsnöolo ärsytti välillä, mutta ei näin matkailullisesti suosituissa kohteissa voi kokea autenttisuutta. Se lienee kadonnut jo pari vuosisataa sitten matkailijoiden löydettyä Pohjois-Italian ihanaiset järvimaisemat. Sitten täytyy vaan unohtaa muut, kääntää katse pois saksalaisten eläkeläisten bussista ;) ja keskittyä nauttimaan maisemista ja leppeästä järviseudun tunnelmasta.

Como-järvi ja romanttinen mietiskelypaikka aaltojen partaalla
Lake-Como and romantic get-away

Heh, olisi kiva tietää, ärsyyntyykö kukaan muu matkailija joskus meikäläisestä, kun turistihan minäkin. Jotenkin sitä unohtaa, että on itsekin ns. muukalainen. Italiassa asuessa "omii" maan itselleen eikä koe itseään samalla tapaa vieraaksi kuin muualla matkaillessaan.

Hyvää ruokaa ei tietenkään unohdettu! Koska järvellä ollaan, kalaa piti tietenkin syödä koko ajan, ja nimen omaan Comosta pyydettyä. Erilaiset kalaruuat ovat suuria suosikkejani, voisin herkutella kalalla melkein joka päivä. Valkkasin ihan simppelin annoksen paistettua kalaa sitruunalla ja oheen grillattuja vihanneksia, jotka ovat Italiassa hyvin tyypillinen lisukeannos. Kummankin päälle tietenkin oliiviöljyä! Namia oli.

Järvikalaa ja grillattuja vihanneksia oliiviöljyllä
Lake fish and grilled vegetables with olive oil

Matkakirjeen pakollinen eläinaihe tulee hassun koiran muodossa. Olimme ekana päivänä lounaalla Menaggion sivukujalla luvalla sanoen aika turistisessa paikassa (olimme taas tapamme mukaan myöhässä ja se oli ainoa paikka, missä vielä tarjoiltiin!). Kujan toisella puolella oli metallinen aita ja sen takana kipitteli koira, joka olisi ollut valtavan kiinnostunut kujan tapahtumista. Varmaan toiselle tosi kiduttavaa, kun ravintolasta tulvii nenuun mitä herkullisempia tuoksuja, heh! Koira tuhisi valkealla nenällään koko ajan aidan alta. Kai se sai jotain kurkittua tällä tapaa. Resvana!

Hassun koirulin lempipaikka
Funny dog sneeking out what happens on the street

Seuraavassa matkakirjeessä matkaillaan Como-järven villoihin, niissä piisaa paljon romanttista nähtävää.

Sinisiä aaltoja, italialaisen koukeroista kauneutta ja purjevene kaukaisuudessa
Blue waves, Italian curvy beautiness and sailing boat in a distance

Aravis - huikeita maisemia Ranskan Alpeilta

Viikonloppuna oli hieno keli Ranskan Alpeilla. Olimme tuttuun tapaan "korkeanpaikan leirillämme" Megèvessa, kävimme moikkaamassa lempiaasejani, söimme Rostachonissa ja vaeltelin itsekseni kukkuloilla. Tuulettomina hetkinä pärjäsi aurinkopaikoilla pelkällä T-paidalla. Rinteillä oli krookuksia, pikkuorvokkeja, kevätesikoita ja leskenlehtiä, ja maatilojen pihoille päästetyt kanat nokkivat keväästä tohkeina ruohikkoa minkä kerkesivät, sieltä täältä kuului iloista kaakatusta niin että itsellekin tuli hymy huulille. Osassa laskettelurinteitä oli vielä hyvin lunta ja turisteja oli paljon liikenteessä - jopa siinä määrin, ettei huvittanut olla Megèven keskustassa, olo oli kuin kaupungissa.

Hiihaa!

Pyhänä lähdimme sunnuntaiajelulle. Emme ole pitkään aikaan käynyt Aravisin seudulla, joten halusin sinne. Aravis on upeaa aluetta, jyrkkiä rinteitä, villiä luontoa ja kiemurtelevia serpentiiniteitä. Matkan varrella saimme ihastella korkeita vesiputouksia, jotka vuori hulauttaa alas rinteitä lumien sulaessa kevätauringon loisteessa. Putoukset näyttivät omiin silmiini kuin enkelin hiuksilta, katsokaapa vaikka, kuinka kauniita:

Korkea vesiputous Aravisin alueella
High water fall in Aravis mountains

Kuin enkelin hiukset
Like angel´s hair

Col d´Aravis sijaitsee 1486 metrin korkeudessa Haute-Savoien ja Savoien välisellä alueella. Jotkut polkupyöräilyharrastajat sotkevat reitin ylösalas näissä hulppeissa maisemissa, ja tälläkin kertaa näimme usean yritteliään hikoilemassa pyöriensä päällä. Reittiä on käytetty monesti Tour de Francessa.

Col d´Aravisissa on mainio patikkareitti. Se kulkee tässä kuvassa vasemmalla:

Hyvä patikkareitti alkaa vasemmalta
Good hiking path begins from the left

Olemme kävelleet tuon reitin ylös kesäaikaan muutamaan otteeseen, kaksi kertaa pidemmälle. Ihan ylhäällä on kiva ravintola pienessä chalet´ssa eli Alpeille tyypillisessä hirsitalossa. Ravintolassa tarjotaan Alppi-ruokaa; simppeliä, hyvää ja rasvaista. Olen syönyt siellä elämäni parhaan perunaomeletin. Talviaikaan ei reitti eikä ravintola ole auki, lumet sulavat näillä korkeuksilla kutakuinkin toukokuun lopussa.

Col d´Aravisissa ei ole sinänsä hirveästi visiteerattavaa. Se on vain yksi tie, joka yhdistää La Clusaz ja La Giettaz -nimiset pienet laskettelukaupungit. Patikkareitin alun kohdalla on parkkialue, pari matkamuistomyymälää ja ravintolaa isoine terasseineen. Pieni kappeli löytyy uskonnollisia seikkailijoita varten ja ympärillä kohoavat vuoret ovat jo sinänsä luonnon oma temppeli itse kunkin sielun pyhittämistä varten.

Col d´Aravisin pieni kappeli
Small chapel in Col d´Aravis

Jylhiä vuoristomaisemia
Gorgeous mountain sceneries

Muutama talvi sitten näin tuossa kuvassa näkyvillä rinteillä vuorikauriita. Ja tietenkään juuri sillä kertaa ei ollut kamera mukana... argh! Arvaatte varmaan, että harmitti. Siellä ne pomppivat iloisesti eteenpäin noin kymmenen eläimen laumassa. No, ei sillä minun vanhalla kamerallani olisi kovin hyviä zoomauksia saanutkaan. Elikot olisivat näkyneet kuvassa kuitenkin vain pieninä pisteinä (näin itseäni lohduttelen). Nyt ei näkynyt vuorikauriita eikä muitakaan otuksia, vaikka kuinka tiirailiin suuntaan jos toiseen. Olen aina haaveillut murmelin bongaamisesta, mutta se päivä saa vielä odottaa ja nyt on vielä liian kylmäkin ainakin näin ylhäällä.

Nuo harmaat kalliot tuovat muuten mieleen Mount Rushmoren vuoret Jenkeistä. En ole tosin siellä itse käynyt, mutta samaa näköä on. Ranskalainen Kolli ehdotti, että ennen pian koittavia Ranskan presidentinvaaleja ja Sarkozyn häviämistä Sarko voisi ikuistuttaa kasvonsa näihin Col d´Aravisin vuoriin, hehhee!

Söimme lounaan Col d´Aravisin ainoassa aukiolevassa ravintolassa, ja kyllä huomasi, että paikka on turistirysä: sen verran huonoa muona oli. Lounaan paras anti oli terassilla. Siellä löhöili vuoronperään kaikenmoista tallaajaa ja omistajiensa mukana kulkevia hännänheiluttajia. Lepotuolit olivat ikkunassamme kiinni eivätkä auringonpalvojat huomanneet, että olivat ihan meidän pöytämme vieressä, välissä vain lasi.

Olen ihan kauhea kyttääjä, hih, mutta yhdestä parivaljakosta oli pakko ottaa salakuva: isomahaisella ranskalaisella herralla oli rouvineen mukana kaksi pientä ja söpöä koiraa. Niistä toinen halusi innoissaan isäntänsä syliin lepotuoliin ja päästyään viimein aurinkopaikalle se makoili niin onnellisen ja tyytyväisen näköisenä siinä, ettei tosikaan! Mahtoi pullea ja pehmeä massu olla täydellinen lepopaikka ;D

Onnellinen pikkukoira pitämässä siestaa Alppien maisemissa
Happy dog having a siesta in the Alps

Ruuansulattelumme tapahtui kävelyn merkeissä. Talsimme vain tietä eteenpäin, koska emme olleet ottaneet lumikävelyyn sopivia kenkiä mukaan viikonlopuksi - Aravisin reissu tuli extemporena. Mutta Alppitunnelmiin pääsi kivasti jo tieltäkin käsin.

Jyrkkä rinne
Steep hill

Kaunis vanha talonrähjä
Beautiful old house in the Alps

Kulkukatti ruuansulatuslenkillä Col d´Aravisissa
Travelcat having a walk after lunch in Col d´Aravis

Ajoimme vielä La Clusaziin, vaikka siellä emme viihtyneet pitkään - liikaa turisteja ja ruuhkaa kuin Pariisissa konsanaan. Paikka näytti hienommalta kauempaa ilman ihmisten hälyä.

Näkymä Col d`Aravisista La Clusazin suuntaan
View from Col d´Aravis to La Clusaz

Korkealentoista viikonalkua!


***


The spring has arrived to French Alps! Weather was really nice during the whole weekend: when there was no wind, you could wear only T-shirt. We had big lunch in Rostachon, like before, we talked to my favourite donkeys and I did some good hiking on the mountain hills in the sunshine. Tiny mountain flowers are blooming already and chickens are outside.

We had cheerful Sunday-drive and went to Col d´Aravis. It´s a passing way between small skiing resort cities of La Giettaz and La Clusaz, in Haute-Savoie and Savoie areas. Many Tour de France has gone through this route. Col d´Aravis is situated very high: 1486 metres.

As you can see from the photos, the sceneries are lovely. There are many mountain animals living high on the hills but unfortunately I didn´t see any this time. Once I have seen here a group of mountain deers - and ofcourse just then I didn´t have my camera with...

Grey part of the mountain has some resemblance with Mount Rushmore in the States. MrCat suggested that maybe Sarkozy should have his head carved into these Col d´Aravis stones before loosing in the coming elections, haahaa...

Ratsastuspäivä ja söpö muuli

Olin tuossa muutama päivä sitten Chierin läheisillä kukkuloilla ratsastamassa suomalaisen ystäväni kanssa, kun hän tarjosi minulle ratsastustunnin myöhäiseksi synttärilahjaksi, jee!

Kevät on Torinon alueella jo pitkällä näin suomalaisittain. Lämpötila on kiivennyt jopa +22 asteeseen, nyt ollaan jäähdytelty +15 asteessa viikonlopun sateen jälkeen.

Meidän ratsastusreissulla paistoi aurinko auliisti, ja luonto hengitti kevättä vireän vihreänä. Tallin läheiset kukkulat kantoivat kukkivia jasmiinipuita ja aluskasvillisuutta iloisesti värittäviä sinivuokkoja, kevätesikkoja ja tulenpunaisia villitulppaaneja. Kaunista! Tallin viereisen itkupajun lehtinuput pinnistelivät jo herkänvihreinä kohti valoa ja ponit laiskottelivat mukavasti valkoisten kukkien tuoksuessa ilmassa.

Kukkiva kevät ja valkoiset ponit laitumella
Blooming spring and white little ponies on the field

Tässä on uljas ratsuni, joka on jostakin syystä saanut ruotsalaisen nimen: Sten. Ehkä syynä kovin skandinaavinen look, heh.

Liinakkoharjainen Sten tallissaan
Sten in his stable

Sten porkkanoita vailla
Sten looking for carrots

Sten tykästyi minuun heti, kunhan olin syöttänyt ensin muhkean porkkanan sen rouskuttavaan suuhun. Sitten paijattiin ja harjattiin hyvin ennen satulointia ja heponen oli ihan kuin vanhoja kamuja kanssani. Talutin kiltin Stenin maneesiin ystäväni tuodessa Diamante-heppansa mukanaan. Diamantesta olenkin kertonut jo aiemmin tässä kirjeessä.

Maneesi
Riding ring

Saimme oikean vip-tunnin, koska muita ratsastajia ei ollut kuin minä ja ystäväni. Opettajanamme toimi italialainen Bea, joka onkin aikamoinen tuttavuus. Hän on ammatiltaan hevosakrobaatti ja kiertänyt viime vuosina ympäri Ranskaa sirkuksen mukana. Ohoppas!

Selvisimme tunnin ohjeista englannin, ranskan ja suomen solkotuksella. Välillä oli vaikeaa ja samalla hauskaa, kun eihän minulla ole englanniksikaan tietoa mistään ratsastussanastosta, - esimerkiksi mitkä ovat suitset, voi kiesus.

Bea järkkäsi meille temppuradan, mutta hevosakrobatiaan meidän ei silti tarvinnut ryhtyä, hahhaa! Pujottelimme keppien välistä ja siirsimme niiden kärjistä olevia tölkkejä tyhjiin kepinpäihin ja kumarruimme alas selästä siirtämään käännöksen kohdalla olevan tynnyrin päällä jököttävän pullon toisen tynnyrin päälle. Siinä sitä oli meikäläisen taidoille jo ihan tarpeeksi akrobatiaa varsinkin, kun samalla piti yrittää pitää ohjaksia vain toisella kädellä ja säilyttää hevosen suunta kurissa lähinnä koipien painon ohjauksella...

Tunti meni tosi kivasti ja tuli kunnolla myös ravattua. Sten vaan heittäytyi ihan laiskaksi tunnin loppupuolella eikä suostunut millään nostamaan minulle laukkaa, mutta totteli viimein Beaa, kun tämä kirjaimellisesti hyppäsi Stenin selkään ja ravautti vauhdilla eteenpäin ilman jalustimia vapain jaloin. Just. Noinhan sitä minäkin pyyhältäisin, jos osaisin... Harmi, kun ei nähty mitään sirkustemppuja.

Kyllä huomaa, ettei ole tullut ratsastettua aikoihin, kun kamala hiki pukkasi pintaan ja olo oli ihan naatti jälkeenpäin. Sitä jotenkin jännittää keskittyessään ja onhan tuo toki haastavaa ajatella montaa asiaa yhtä aikaa ja samalla pysytellä tyylikkäästi ratsun selässä, hih.

Veimme lopuksi Diamanten ulos niitylle ja kannoimme sille heinää. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka nuo tallin hepat joutuvatkin välillä ratsastushommiin, niin on niillä vaan aika muikeat päivät siellä aurinkoisilla rinteillä. Mikäpäs siinä on natustellessa heinää, jota kiltit orjat (=me) kannamme selkä vääränä ylös mutaista rinnettä.

Tässä hassunpulskeat ponit nauttimassa kevään lämmöstä. Taustalla ylhäällä näkyy ystäväni heppa Diamante rouskuttamassa sille juuri kantamiamme heiniä:

Pikkuponit ja aurinkoinen kevätsää
Little ponies in sunny spring weather

Moikkasimme lopuksi tallin uusinta elikkoa, muulia! Sepä oli veikeä tuttavuus ja ihana tietenkin jo pelkästään siksi, että on puoliksi aasi. Muuli napitti meitä ruskeilla silmillään ja otti tarjotun heinätupon mieluusti pureskeltavakseen. Tallin opettajat olivat kertoneet ystävälleni hymy huulessa, että muuli on ihan tohkeana tunnilla: se ottaa tehtävänsä vakavasti ja tottelee reippaasti ohjeita lasten ratsastuksessa ja mennä viipottaa tärkeänä ponien keskellä. Hih!

Söpö muuli
Cute mule

Jätimme kukkivat kukkulat, hellyttävät elikot ja ajoimme alas kohti Torinoa. Matkan varrella ostimme bistrosta täytetyt sämpylät ja menimme läheiseen puistoon mutustamaan eväitä auringonpaisteisille penkeille. Oli hyvä päivä!


***

Couple of days ago I went to the stables with my Finnish friend. She wanted to offer me a riding lesson for my late birthday present. Spring is already here and we enjoyed of beautiful sceneris, blooming trees, tiny bright green leaves pushing towards the sun and all the new flowers on the road-side.

The woman who teached us for this lesson is a horse acrobat - what a profession! She has travelled a lot in France with circus. Well, we didn´t need to to do any acrobatics. I did my best and the lesson went quite well - after all I rode last time a year ago and before that... don´t even remember. We were not too much lost in translation but solved the problems with english, french and finnish, haahaa!

There is a new animal in the stables: mule. Teachers have told to my friend that this mule is so funny during the lessons because it takes its´ task very seriously when kids are riding. Mule looks so important when it can go along with the ponies in riding ring. Cute!

We left the charming animals and drove to Turin. On the way we bought sandwiches from a bistro and ate them in the park in sunlight. That was a great day :)

Puutalojen ja maisemien idylliä Pispalassa

Pyhäjärvi pakkasessa
Frozen Pyhäjärvi-lake

Sieluni maisema on Pispalassa. Asuin kuusitoistavuotiaaksi Pispalan rinteillä ja elin Pyhäjärven maisema silmieni edessä. Silloin sitä ei niin arvostanut kuin nyt. Kun maisema on jokapäiväinen, siitä muodostuu itsestäänselvyys. Nyt katson tuota samaa näkymää erilaisin silmin: ahmin sitä tarkemmin ja ajatuksella, koska se ei ole enää luonani.

Tehkäämme pieni kävelyretki maailman korkeimmalle soraharjulle ja tutustukaamme Pispalan kauniisiin puutaloihin ja näkymiin. Pakkanen paukkui kuvia ottaessa yli -20 asteessa, mutta maisemat ovat sitäkin sydäntä sykäyttäviä ja komeita.

Kävely Pispalaan alkaa nousulla Pyynikin harjulle. Rivakka vauhti saa pulssin nopeutumaan ja hien nousemaan pintaan, mutta maisemat palkitsevat pian ahkeran kuntoilijan. Oikealla avautuu lumisten puiden keskeltä mahtava näkymä Näsijärvellle ja kaupungin suuntaan, ylväänä maamerkkinä hipoo taivaita Näsinneula.

Tampere nähtynä Pyynikiltä. Näsijärvi ja Tampereen maamerkki Näsinneula
Tampere seen from Pyynikki ridge. Näsijärvi-lake and the landmark of Tampere: Näsinneula-tower

Jatkamme matkaa eteenpäin, läpi mäntyjen reunustaman kävelypolun, ja kiipeämme vielä vähän ylemmäksi pispalalaisen runoilijan Lauri Viidan muistomerkille, jonka paikalla ennen sijaitsi Hoppa, Pispalan puinen mäkihyppytorni. Sinne tuli joskus kiivettyä, vaikka ei olisi saanut. Huonokuntoinen torni purettiin joskus 80-luvulla harmikseni.

Seuraavaksi kuljemme pitkin Pispalanharjua. Saamme ihastella erivärisiä ja -kokoisia puutaloja, joista tämä Tampereen ennen niin pahamaineinen kaupunginosa on tunnettu. Nykyään Pispala on rauhallinen kylä lapsiperheille ja kaunosieluisille taiteilijoille. Viinatrokareiden ja huonomaineisten hamppareiden aika on mennyt, vaikka Pispala ei olekaan menettänyt kaikkea boheemista ja vapaasta sielustaan. Pispalan taiteilijoista tunnetaan esimerkiksi Mikko Alatalo, Heikki Salo, Seela Sella ja Pauli Hanhiniemi. Tämän linkin takana lisää infoa lempikylästäni kiinnostuneille.

Perinteisiä puutaloja Pispalanharjulta
Traditional wooden houses from Pispala, the most idyllic village in Tampere

Pispalan eri värit
Different colors of Pispala

Pakkasessa on mitä oivin mahdollisuus tuulettaa petivaatteet ulkona. Pölypunkit kuolevat ja talven raikkaus tuoksuu ihanalta kotona. Tässä mallia Pispalan tapaan:

Petivaatteiden tuuletusta pakkasessa
Refreshing the bed blankets outside in freezing cold air - typical Finnish winter household work :)

Pispalan pitkät portaat ovat kaupunginkuulut. Niitä pitkin on yksi jos toinen urheilija juossut hiki päässä edestakaisin. Se onkin mitä parhainta jumppaa! Kylätiedon mukaan Pispalan naisilla on perinteisesti vahvat reisilihakset - he kun ovat tottuneet kulkemaan kauppakassien ja lastenvaunujen kanssa ylös alas mäkisiä teitä ja kapuamaan korkeita portaita.

Kuuluisat Pispalan pitkät portaat
Famous "Pispala´s long stairs"

Pakkanen oli tehnyt tehtävänsä ja jäädyttänyt valuvan veden komeiksi jääpuikoiksi kattojen pieliin ja ränneihin:

Jääpuikkoja
Icicles

Osa Pispalan taloista on vielä vanhoja, 1920-luvulta, mutta nykyään hyvin kunnostettuja. Joissakin on viehättäviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi seuraavan kuvan runollinen sisäänkäynti. Lumen peittämän koukeroportin kautta astuu kuin satumaailman piparkakkutaloon:

Luminen portti
Snowy gate

Siirrytään ensimmäiselle Pyhäjärven puoleiselle kadulle eli Provastinkadulle. Siellä iltapäivän kalpea aurinko ja lumiset puut muodostavat ihanan näkymän järvelle. Kuinka eleginen kehys luonnon kauneudelle!

Lumisia oksia ja järvimaisema
Snowy branches and lake scenery

Pispalan rinteiden puutalot nököttävät mitä upeimmissa maisemissa. Kyllä täällä kelpaa herätä uuteen aamuun ja nauttia kahvileipänsä luonnon kuiskiessa huomeniaan heti ikkunan takana. Pispalan äänimaisemaan kuuluu lasten äänet, varisten itsetietoinen kraakunta, talitinttien virkeä tirkutus, satunnainen harakan räkätys, tuulen tuiverrus puiden latvoissa, tikan tanakkaniskainen nakutus puissa tai lyhtypylväissä ja vikkeläkyntisen oravan rapina männyn kaarnalla.

Pispalassa ollaan luonnon helmassa
Pispala is close to the nature

Tässä alla oma vanha kotikatuni, Pispankatu. Sen on muuttunut paljon sitten 1980-luvun, jolloin olin vielä lapsi. Entinen pölyävä tie on asfaltoitu ja sen varrelta on hajotettu ja rakennettu mukulakivimuuria, purettu ja restauroitu vanhoja taloja ja pystytetty uusia kalliita pytinkejä.

Tämä katu on minulle tärkeä. Pispankatua pitkin äitini vei minut aamuisin unihiekkaisin silmin Tahmelan tarhaan, ensin lastenvaunuilla, talvisin pulkalla ja myöhemmin käsi kädessä kävellen. Tätä tietä on juostu nukenrattaiden kanssa nallet kyydissä mukana, on hypelty kesällä uikkarit matkassa Tahmelan rantaan uimaan ja talvella kuljettu luistimet olalla alakentälle luistelemaan tai suksien kanssa hiihtämään järven jäälle ja Saunasaareen asti kuuma kaakaotermari ja eväät repussa, on menty huolellisesti maskeerattuina pikku-virpojina tai nuuttipukkeina ystävien kanssa tervehtimään naapureita ja ilakoitu Pispalan karnevaaleissa milloin minkäkin näköisessä naamiaisasussa.

Pispankatu - vanha kotikatuni
Pispankatu-street - my old home street

Lopuksi vielä muutamat kuvat sielunmaisemastani. Pakkaspäivän iltana Pyhäjärvi hehkui mitä kauneimmissa punaisen sävyissä, kunnes hiljentyi sinisyyteen ja yötä odottamaan.

Tunnelmallisia talvihetkiä!

***

Pispala is a lovely and charming village, it is the most pictoresque place in Tampere with its´ unique lake sceneries on both sides of the ridge (the highest sand ridge in the world, built by the last Ice Age), wooden traditional houses painted with different colors (some of the houses are from the 1920´s) and relaxing and bohemian athmosphere.

Pispala has always been favoured by artists. Nowadays there are lot of families with small kids since Pispala is a very calm and secure place for living. There is one school (my old school) with grades from 1st to 6th.

If you are sporty, put your sneakers on and go for a day walk to Pispala. It´s good excercise since you have to climb a bit to get there and then going up and down Pispala hills takes time. But it´s worth of it: the sceneries, cute small streets, traditional houses with their wild small gardens and Pispala´s majestetic stairs take you to bohemian beautiness of this village. Winter brings a flavour of a fairytail when the snow covers the houses and small lights give sparkles to the starry night.

Talvisen Pispalan tunnelmia
Winter moments from Pispala

If you want to take a bus, number 10 goes to Pispala. You can hop of a bit earlier - then when you see the first houses coming. You will have the best of the sceneries from both sides of the ridge and then walk further around the small streets.

Upper lakeside pictures are from Pyhäjärvi-lake. That is my soul-scenery. I was living with that landscape for 16 first years of my life and it will always stay in my heart no matter where ever I go.

The lake is different during the four seasons. When the spring comes, landscape starts to wake up with its´ tiny green leaves and fresh smells and noices of the nature. Summer brings the colours and soft cumulus clouds to the bright blue sky, swimmers to the lake and boats to the lake cover. Autumn colors the whole scenery with orange, red, copper brown and the brightest yellow and then the rain sweeps away the beautiness with its´ grey power and after that the nature is silent and waiting for the new year under its´ white dress.

Winter-time activities in Pispala are skating on the little ice rink in Pispala school yard or a bit bigger rink down, next to the shore. Cross-country skiing in Pyynikki-forest paths or on the ice cover of the lake. When I was a kid, I went often with my mom skiing to the closest island, Saunasaari (Sauna-island). We had with us pique-nique snacks and hot chocolate. Oh, memories!

Beautiful moments to your winter days and welcome to see our unique Pispala!