Hortensioita, hortensioita!

Aurencen puisto Limogesissa
Parc Aurence in Limoges

Ranskassa vietetty aika altisti minut pahemman kerran hortensioille! Niitä oli joka paikassa. Sinisenviolettia, purppuranviolettia, roosanpunaista, valkoista, vaaleansinistä, taivaansinistä... Näpsin kirjeeni kuvat anopin naapurustosta sekä Aurencen puistosta.

Violetti hortensia
Purple hortensia

Puhumattakaan vanhenevista hortensioista, jotka eivät jää upeudessaan tuoreiden jälkeen. Kuihtuvan hortensian kauneus on romanttisesti antiikkisissa väreissä ja kypsemmissä sävyissä, joissa vihreä kohtaa syvän violetin tai kermanvalkoisen ja ruskean.

Maanläheistä estetiikkaa:

Herkkää sinisenviolettia
Blues and purples

Kukka kukassa
Flower in a flower

Purppuraiset kukat notkuvat aidan yli
Red-purple flowers bending over the fence

Olen tehnyt joitakin kollaasikokeiluja, ja hortensioilla oli kiva leikkiä. Tässä yltäkylläinen kokoelma erilaisia kollaaseja, joissa hortensioiden koko värikirjo pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Sinistä unelmaa:

Suomen väreissä:

Antiikkisen romanttista:

Ja iloista violettia:

Hortensiat ja Ranska saa nyt jäädä vähäksi aikaa.

Hyvästelen Limogesin tällä upealla auringonlaskun taivaalla. Oranssi sykkii viimeisiä kultaisia säteitään kuin villeinä virtoina sinisen keskellä ja pilvet muodostavat oman värimosaiikkinsa pimenevälle taivaankannelle. Kaunista!

Kaunis auringonlasku anoppilassa
Beautiful sunset in Limoges

Seuraavan kerran tavataan taas Italiassa!

Kultaista persikkaa ja violettiin vaihtuvaa sinistä
Peachy gold and blue changing to purple

My French days were full of hortensias! All the colours, everywhere. I love hortensias, it´s a fabulously beautiful flower and its´ charm doesn´t go away even when it gets older. Quite a contrary: the colours get more deep, refined and antique.

I say now goodbye to Limoges with these sunset photos.

See you next time in Italy!

Ranskalaisesta omakotitaloasumisesta

Käsite omakotitalo on oma juttunsa mitä tulee ranskalaisiin asumuksiin. Suomalainen on tottunut ajattelemaan omakotitalon erillisenä talona, jossa on hajurakoa naapuriin, kenties puita tai ainakin pensasaitaa. Mutta ranskalaiset omakotitalot ovat kuin yhtä pitkää rivitaloa isoissa kaupungeissa. Omakotilähiöiden tiet ovat katkeamatonta betoninauhaa vieri viereen pystytetyistä taloista. Viis vihreydestä tai viihtyvyydestä! Omissa silmissä vaikutelma on usein tukkoinen ja ankea. Pitääkö ne talot nyt tunkea herranjestas ihan vierekkäin joka paikassa! Laittakaa nyt joku puu tai hassu pensas sinne väliin, happi loppuu...

Mutta ranskalaiset lienevät tyytyväisiä taloihinsa ja saavan tyydytettyä luonnonläheisyyden kaipuun takapihojen puutarhoilla. Ja onhan monissa sentään kukkia ikkunoilla värittämässä betonista harmautta.

Puutaloja ei ole missään, kaikki ovat kivitaloja. Ranskalaiselle on eksoottista ajatella, että Suomessa on niin paljon puutaloja. Kuinka ne kestävät kylmyyttä? Ja entäs tulipalot? Eihän puutalo ole ollenkaan kivitalon vertainen! Voih, yritä siinä sitten todistella, että puutalot ovat aivan ihania ja monesti paljon tunnelmallisempia kuin kolhot kivijötikät. Nimimerkillä puutalojen paratiisista eli Tampereen Pispalasta kotoisin oleva Katti...

Tyypillisiä ranskalaisia "omakotitaloja"
Typical French one family houses

Yllä oleva kuva on otettu anopin kerrostalon kulmilta. Tuollaisia taloja on Limogesin omakotilähiöt täynnä. Ja anoppini asui ennemmin juuri vastaavanlaisessa. Naapureiden puhelin ja elämisen (ja eläinten) äänet kuuluivat joskus meidänkin puolelle - ihan kuin kerrostalossa konsanaan! Olo ei ollut todellakaan kuin omakotitalossa - ja puutarhassa ollessakin naapuri oli ihan vieressä kitkemässä oman ryytimaansa rikkaruohoja. No, yhteisöllisyyttä sellainen ainakin tuo. Eri asia sitten on, kuinka kauan puutarhatyöskentelyyn menee aikaa, kun puolet päivästä menee jutusteluun ulkoilevan naapurin kanssa, hih.

Kolme ranskalaista takapihaa vieretysten, kevään kukkia
Three French backyards next to each other, spring time flowers

Anopin asuessa vielä vanhassa talossa hän jutteli harva se päivä kadulla naapureiden kanssa. Toisen liikkeet rekisteröidään heti, kun monta naapuria asuu ihan kyljessä kiinni, ja muiden asiat tiedetään hyvinkin. Oikeastaan kerrostalossa "saa" asua enemmän rauhassa, naapureita ei tarvitse niin nähdä tai ottaa kontaktia.

Sen olen huomannut, että Ranskassa naapureita tervehditään auliimmin kuin Italiassa. Ja paljon auliimmin kuin Suomessa! Tampereella saan useimmiten yllättyneitä ynähdyksiä tai nielaistuja heitä tai moita vastaukseksi reippaaseen tervehdykseeni. Mutta eiväthän suomalaiset sitä epäkohteliaisuuttaan tee, ovat vaan kovin ujoja.

Ilta-auringon valossa
Evening sunshine

Asuinalueilla on toki irrallaankin seisovia taloja, tosin vain muutama. Tuossa yläpuolella yksi tosi kaunis. Etupihalla on villi, boheemi puutarha. Salkoruusu viihtyy erinomaisesti myös Limogesin alueella, kuten kuvasta näkyy. Suurin osa seudun taloista on rakennettu 50- tai 60-luvuilla eivätkä ne ole kovin esteettisiä. Mutta tämmöiset vanhemmat, harmailla kivillä koristellut talot ovat viehättäviä ja omaan makuuni. Rakastan noita kiekuraisia rautaportteja, seinän rupuliaista kiveystä ja pientä katosta portaiden päällä!

Lähellä on myös toinen ihastuttava talo, jonka hortensiat saivat minut huokailemaan ihastuksesta. (Tämä on se talo, jonka portailta bongasin nukkuvan kissan edelliseen kirjeeseeni.) Sen turkoosinsiniset ikkunaluukut antavat persoonallisen säväyksen.

Sininen talo
Blue house

Harva se päivä tuli käveltyä läheiseen pikkumarkettiin, SuperU:hun. Siinä vieressä on kaunis talo, jonka edusta suorastaan tursusi hortensioita. Aidan muotoilu on viehättävä, samoin tiilikoristelu ikkunan pielissä. Heh, tuntuu, että joka kirjeessä tulee nyt näitä hortensioita, mutta minkäs teet, hortensiat ovat niin vaikuttavan upea, etten voi muutakaan kuin ottaa niistä kuvia! :)

Uhkeat hortensiat
Great hortensias

Ehdin kurkkia myös ihmisten takapihoille (en ole suinkaan kauhea kyttääjä), siellä kasvaa useimmiten salaattia, kiinankaalia, kurpitsoja, tomaattia, perunoita ja hoksasinpa erään kerran myös chilipaprikaa. Valitettavasti silloin ei ollut kameraa matkassa, mutta olipa komeanpunaiset chilit! Ranskalaisten kotipihan antimiin kuuluvat myös erilaiset hedelmät, kuten alkukesän kirsikat ja loppukesän päärynät ja omenat, aprikoosit ja persikat. Ollapa suomalaisillakin samanlaista rikkautta pikkupuutarhoissaan, mutta minkäs sitä säälle mahtaa...

Syötävien juttujen lisäksi ranskalaisten pihoilla on kukkia, tulppaaneita ja hyasintteja keväisin, kesällä erilaisia ruusuja ja hortensioita.

Mitäs tässä roikkuu?
What is hanging here?

Kävelyretkillä törmäsin tuohon yllä olevaan näkyyn. Katsoin tarkemmin, ja kas kummaa, mitäs puusta killuikaan: kiiwejä! Ihan tosi. Katsokaa vaikka...

Ranskalainen kiiwi
French kiwi fruit

Kummastelin asiaa ranskalaiselle Kollille ja hänen äidilleen, mutta he sanoivat, että Limogesissa on useilla kiiwejä pihoissaan. Hah, enpä olisi uskonut. Minä kun jotenkin olen aina mieltänyt nuo karvapintaiset hedelmät kaukomaiden antimiksi. Mutta eipä sitä voi kaikkea Kulkukattikaan tietää...

Siinä vieressä oli myös kypsä rykelmä violetteja rypäleitä. Nam. Iski muuten kova houkutus kulkiessa tuosta muurin ohi useampanakin päivänä, kun teki mieli maistaa rypäleitä ja etenkin noita kiiwejä!

Rypäleitä notkuvat köynnökset
Grapes hanging from the street side wall

Typical French one family home is as seen in the first photo. In older home suburbs all the roads are like continuous house, there is not space in the middle of separate houses. It feels funny for a Finn since in Finland we ae used to have privacy and some green space between the houses, like bushes, bush fence, trees or at least grass.

Ofcourse there are some alone standing houses as well, but only few in big cities´ suburbs. I´m not such a fan for the houses built up in the 50´s or 60´s (horribly grey and not esthetic) but older buildings are really charming: big rocks on the walls, curvy iron fences, pictoresque decoration.

There is not much green on the French suburbian roads (although in modern areas there is more green), but the French enjoy of their gardens. It´s a totally different world when you look at the backyards of a French house. The same you can see in England too for example.

For a French is weird to think about whole areas of wooden houses - as wee have in Finland. How they stay warm in the winter? What if there comes a big fire? Wooden house can´t ever be as good as stone house! ;) I lived my childhood in a wooden house and personally I find them sometimes much more cosy and lovely than stone houses.

In French home garden you´ll find different fruit trees, salads, pumpkins and even chilli! And what a surprise: I found also some kiwi! My Mr Cat and his maman told me it´s usual fruit in Limoges area. I was tempted but didn´t pick up any of these delicious looking kiwis...

Le Chat

Tästä kirjeestä tuli hyvin kissamainen. Poden kovaa kissakuumetta, ja haaveena olisi saada oma pörröturkki joku päivä. Olen pyörinyt anoppilassa Limogesissa viime päivät, ja kappas vaan, uuden asuinpaikan kulmat ovat kissoja täynnä - mikä herkkuapaja kissabongarille!

Iltapesun aika
Evening´s cleaning time

Anopin muutto on kestänyt ja kestänyt. Talon vaihtuminen kerrostaloasuntoon ei ole ihan helppo homma. Olen auttanut osaamallani tavalla, koonnut muutamat pikkumööpelit, toiminut taiteellisena vastaavana sommitellen taulut seinille ja lyömällä niille naulat paikoilleen, raijannut ylimääräisiä kamoja kellariin sun muuta puhdetyötä. Kummasti sitä taas ranskaakin puhuu paremmin - kiitos anopin intensiivikurssin ;)

Mutta niihin katteihin! Nyt seuraa kattava kavalkadi uusista ystävistäni Limogesissa.

Melkein joka päivä bongasin keittiön ikkunasta naapuritalon kissat paistattelemassa päivää portailla. Kumpikin on varsin laiskaa sorttia, liikkuminenkin on sellaista elämästä nautiskelevan lokoisaa. Huvitti tuo ruskea katti, se suorastaan levisi portaille viettäessään siestaa iltapäivän kuumuudessa.

Naapuritalon laiskat katit portailla
Neighbor´s lazy cats on the stairs

Hiljattain kävin iltakävelyllä. Siinä katsellessani periranskalaisen asuinalueen kulmia, huomasin aivan ihastuttavan näyn erään talon portailla. Näkymä oli niin lumoava, että minun oli pakko kipittää takaisin asunnolle hakemaan kameraa. Nappasin Kollin (paremman) kameran mukaani, ja läksin metsästysretkelle toivoen kuvauskohteen säilyvän samanalaisena, kunnes ehtisin paikalle. Anoppi ja Kolli jäivät ihmettelemään, minne oikein katosin kameran kanssa. Näette kirjeen lopussa päämääräni lopputuloksen.

En päässyt suoraan pääkohteeseen, koska matkan varrella tupsahti kissoja vastaan koko ajan! Päivän saldo yhteensä kahdeksan - ei paha. Samat karvajalat tuntuvat liikkuvan kulmilla enemmän tai vähemmän koko ajan, koska näin useana päivänä nuo kissat loikoilemassa asfaltilla, peseytymässä rotvallin reunalla tai lönköttämässä selkä kyyryssä tien laidalta toiselta. Suurin osa on liian arkoja paijattavaksi asti, mikä on tietty kaupungissa ihan hyvä juttu. Kaikki eivät kissoista valitettavasti pidä...

Pari pröystäilevän pöyheäturkkista ja oranssia kissaa loikoili talon muurilla. Toista ei läsnäoloni voinut vähempää kiinnostaa. Yritin houkutella sitä edes vilkaisemaan kameraan kaikenmaailman kisumisuilla, kisskisseillä sun muilla söpötyksillä, mutta ei auttanut. Kattimatin katse hakeutui koko ajan ikkunaan ilmeisesti emännän ruokakutsua odotellen, joka tuli pian ja kuvauskohde katosi muurilta sisälle karvat pöllyten. Saatte nyt ihastella elikon komeaa olemusta takaapäin:

Nälkäinen kissa odottelemassa ruokakutsua
Hungry cat waiting for the dinner call

Edellisen asuinkaveri, varsinainen villikissa, rekisteröi läsnäoloni sen sijaan paljon paremmin. Se kyttäsi minua kuin viimeistä päivää, henkisessä valmiudessa syöksymään karkuun mahdollisen vihollisen hyökätessä. Tästä tuijotuskilpailusta sainkin mainion kuvan. Aikas mahtava puuhka tuo häntä muuten!

Epäluuloinen pörröhäntä
Suspicious furry tail

Valkoisen kiharaturkkisen katin elämä ei ole ollut helppoa resuisesta ulkomuodosta päätellen. Korvat olivat pahasti rispautuneet ja ruvilla ja olemus muutenkin nuhjuinen ja kitukasvuinen. Kovia kokenut kisu herätti heti suojeluvaistot. Resvana vaikutti kuitenkin hyvinvoivalta, eikä se onneksi elä kadulla: toisena päivänä huomasin, että sillä on sama omistaja viereisessa talossa kuin muutamalla muulla kissalla. Ehkä emäntä ja isäntä ovat pelastaneet elikot omikseen pahemmalta kohtalolta.

Rehjuinen valkoturkki
Poor little white-fur

Valkoisen täplänenäinen ystävä oli uteliasta sorttia, mutta silitettäväksi se ei halunnut. Kisu luuli ilmeisesti omistavansa kadun, sen verran tyyriisti se patsasteli keskellä katua, hih. Olin hieman huolissani sen turvallisuudesta tuntien ranskalaisten ajotyylin (= painetaan kaasu pohjassa myös asuinalueilla), mutta ihan vikkeläliikkeiseltä otukselta se vaikutti, ranskalainen toki itsekin.

Ranskalainen pikku-sfinksi
Little French sphinx

Tällä seuraavalla, mustalla turjakkeella oli varsin vinkeä katse. Toinen silmä on keltainen, toinen ruskea ja pienempi, joten kisun tuijotus oli erikoislaatuinen. Kuvakulma on mielestäni hauskan hassu: katti näytti kaukaa joltain mustalta mytyltä, ajovalot minuun intensiivisesti suunnattuna. En voinut olla nauramatta kisulin olemukselle.

Kuvauskohde varmaan itse tuhahteli närkästyneenä, mitä siinä hihittelen keskeyttäen toisen huolellisen iltapesun. Kissa pöllötti minua epäluuloisena aikansa, mutta jatkoi sitten pesutoimiaan rauhallisena huomattuaan, etten käy sen kummemmaksi riesaksi kumman aparaattini kanssa.

Hassu musta kissa
Funny black cat

Mutta nyt kuvausmatkan helmeen, eli siihen minut lumonneeseen kohteeseen, minkä takia yleensä koko retkelle lähdin. Enhän voinut mitenkään vastustaa yhdistelmää vanha ranskalainen talo, boheemin pittoreski koristelu ja piha, tuhlailevan rehevät hortensiat ja suloinen, nukkuva kissa!

Ranskalaisen kuvauksellinen
French pictoresque

Ja kun vauhtiin pääsin, niin pitihän sitä ottaa unelmakohteesta vielä lisää kuvia:

Villa Jeanne

Ja vielä lähikuva hortensiapuutarhassa uinuvasta Prinsessa Ruususesta - vai pitäisikö sanoa Prinsessa Hortensiasta:

Ranskalainen kissa unten mailla
French cat sleeping

Ja sitten piti yhdistellä kissaa ja hortensioita romanttiseksi kollaasiksi:

Kukkainen kissakollaasi
Flowery cat collage

Eiköhän tämä riitä tältä erää, kissakuumetta tuli lievennettyä mukavasti värikkään kuvaähkyn myötä ;)

Kissamaisen leppoisaa viikon alkua kaikille!



This letter is for celebrating beautiness of cats. Mr Cat´s maman lives nowadays in the corners where there are lots of cats - and I´m ofcourse very happy about that! Every day I see cats somewhere. And since I love cats, I had to take some photos of them :)

There are neighbor´s two fat cats, enjoying of the sun baths on the stairs every afternoon. On the other street, there are two big, orange cats, staring at me suspiciously or not caring at all about my laments to look to the camera. On the side street there were friends, who are living together in nearby house: poor white one, who has suffered in her life for sure, then its´ posing and catly arrogant friend and the most funny black cat with her specially intensive look.

One day I did two evening walks. During the first one, I saw the most charming cat scenery so I had to rush back to my mom-in-law´s apartment, steal Mr Cat´s better camera and go fast back to capture this scenery. Those photos are in the end of this letter. I couldn´t resist the beautiful bohemian French house, hortensias and the Sleeping Beauty on the stairs :)

Limoges, anoppila Ranskassa

Harva suomalainen on koskaan kuullut Limoges -nimisestä kaupungista. (Nimi äännetään kutakuinkin "Limoosch".) Mutta sepä ei olekaan niitä tunnetuimpia kohteita Ranskaan matkaaville. Limogesin asukasmäärä on noin 140 000 ja se sijaitsee aika lailla keskellä Ranskaa, hieman etelän suuntaan. Pariisista on sinne junalla kolme tuntia.

En olekaan vielä esitellyt yhtään näkymiä Limogesista, joten laitetaan tässä kirjeessä nyt tulemaan kuvia, ovat tältä keväältä, siksi nuo lehdettömän puut.

Limogesin päärautatieasema
Main railwaystation in Limoges

Aukio Limogesin keskustassa. Vasemmalla Galeries Lafayette -tavaratalo.
Square in Limoges city centre. On the left, Galeries Lafaytte.

Limoges oli ennen muinoin tunnettu posliinista ja emalista. Siellä sijaitsee vieläkin pari tunnettua posliinitehdasta. Useissa museoissa ympäri Eurooppaa näkee keskiaikaa esittelevien huoneiden vitriineissä paljon vanhoja Limogesissa tehtyjä käsityön taideteoksia.

Me matkaamme aina silloin tällöin Limogesiin tietenkin siksi, että ranskalainen Kollini on sieltä kotoisin ja hänen äitinsä asuu siellä. Onneksi Torinosta ei ole ihan yhtä hurja matka anoppilaan kuin oli Bonnista - tuskaisat kymmenen tuntia.

Nyt on matkan varrella sopivasti Megève eli yleensä lähdemme edellisenä iltana nukkumaan yöksi viikonloppuasuntoomme Alpeille, sieltä on kivempi ajella seitsemän tuntia Limogesiin. Tulemme takaisin normaalisti suoraan Torinoon, matka on yhdeksän tuntia eli meikäläiselle ihan liikaa, mutta minkäs teet. Yritän viihdyttää itseäni päättymättömien tuntien aikana musiikilla ja sipsien mässyttämisellä ja oikomalla koipia minkä voi.

Rehellisesti sanottuna en ilman näitä perhesiteitä Limogesiin varmaan matkustaisi. Siellä ei ole harmi kyllä oikeastaan mitään erityistä nähtävää. Vanha keskusta pikku-kirkkoineen on tosin varsin pittoreskija sievä. Keskusta on yleisesi ottaen aika harmaa ja siellä pyörii päiväaikaankin epämääräistä jengiä. Kollini tuumaa usein, että kaupungin kehitys on valitettavasti pysähtynyt.

Vanhoja taloja
Old houses

Limogesin keskustaa
City centre of Limoges

Limogesia ympäröivä maaseutu on todella kaunista. Koko Limousinen alue on kumpuilevaa ja vehreää, vanhoja pittoreskeja maataloja, kermanvaaleita lehmiä ja pörröisiä lampaita laiduntaa niityillä, kauniita kyliä pikkulinnoineen. Limogesista on helppo matkustaa lähiseudulle vaikka piknikille ja kierrellä maaseutua, esimerkiksi Dordogne-joen ja Perigordin upeat alueet eivät ole kovin kaukana. Näitä paikkoja todella suosittelen!

Mutta palataanpa Limogesiin.

Entisaikaan Tampereella oli rollikoita eli sähköbusseja. Näitä on Limogesissa, itsekin on tullut köröteltyä sellaisen kyydissä muutamaan otteeseen. Keskustaa halkoo päiden yllä killuvat autojen sähkölinjat. Autot näyttävät hassuilta ja vanhanaikaisilta, mutta nuo "rollikat" ovat paljon ympäristöystävällisempiä kuin tavalliset bussit, siitä täydet pointsit!

Sähköbussi
Electric bus

Fnac on ranskalainen, kansainväliseksi isoksi ketjuksi kasvanut, kirja- ja mediakauppa. Siellä tulee käytyä usein katsomassa englanninkielisiä kirjoja ja dvd:itä. Myös Torinossa on Fnac ja sieltä olen hankkinut suurimman osan kirjoistani ulkomailla asuessa.

Limogesin Fnac
Book and media store Fnac in Limoges

Kiva juttu kaupungissa on, että kadun nimet ovat kuuluisten ranskalaisten mukaan. Alla on myös syntymä- ja kuolinvuosi, joten kaduilla kulkiessa voi helposti opiskella Ranskan historiaa :)

Tyypillinen katukyltti Limogesissa
Typical street sign in Limoges - you can learn about famous French people
while strolling in the city :)

Limogesin alue on vanhaa kommunistista seutua. Edelleen lähikylissä on vanhemmalla polvella kommunistisia aatteita. Se tuntuu hassulta suomalaisittain, kun tuo "iki-ihana" Neuvostoliitto oli ihan meidän naapurissa ja kaikkihan tietää miten näihin ihanteisiin nykyään suhtaudutaan. Mutta ehkäpä Ranska on tarpeeksi kaukana, että kommunismin unelma kantoi pidemmälle eikä tullut liian konkreettiseksi.

Ranskasta tehtiin kuulemma vanhaan aikaan matkoja tutustuttamaan kommunismin ihmeisiin idässä. Sellaiselle lähti myös joku Kollini sukulaismies ja oli ihan tohkeissaan palattuaan. Hankki Ladan kaikilla herkuilla, vakivarusteena lapio - jokaisen työteliään kunnon kommunistin paras työkalu. Tätä neuvostoautoa hän sitten innoissaan esitteli suvulle ja ystäville, heh!

Limogesin kaupungin hallintorakenne on nykypäivänä vasemmistolainen. Kommunismin ajoista kertoo vaikkapa tämän aukion nimi:

Place de Stalingrad - Limoges

Oma paikkani Limogesissa on kaunis viheralue, Aurencen puisto, jossa on myös eläimiä. Siellä oli mukava lenkkeillä. Nyt anoppi on muuttanut jonkun verran kauemmaksi tuosta paikasta, joten matka puistoon on pidempi - saa nähdä miten lenkkeilyjen käy. Minun on aina pakko löytää jotain vihreää! Ahdistun, jos joudun olemaan pelkän betonin ja asfaltin keskellä.

Parc de l´Aurence
Lenkkireittini - my jogging route

Puiston halki kulkee pieni Aurencen joki
Small river Aurence runs through the park

Sinisiä hortensioita kevään kukoistuksessa
Blue hortensias in the Parc l´Aurence

Puisto on erityisesti siksi ihan ihku, koska siellä on aaseja! Tähän hätiin ei löytynyt kesäisempää kuvaa, joten tässäpä yksi talvinen otos lempikarvakorvistani :) Niitä on kiva käydä moikkaamassa lenkkiretken välissä. Tässä ne möllöttävät meikäläistä lumisateen keskeltä.

Parc l´Aurencen aasit lumisateessa
Parc´s donkeys in the snow

Hassu piirre ranskalaisissa kaupungeissa on, että kiviset omakotitalot rakennetaan ihan kiinni toisiinsa. Tällaisia katuja on vaikka kuinka. Minun suomalaisiin silmiin se näyttää ihan kamalan raskaalta, sellaiselta yhtenäiseltä kiviketjulta. Itse pidän enemmän erillisistä taloista, joissa on puita ja pensaita välissä, sellainen tuo avaruutta ja kepeyttä maisemaan.

Ranskalaisissa taloissa on yleensä puutarha talon takana. Ja onhan vastaavia taloja toki Briteissäkin.

Anopin takapihan hyasintit keväällä
Mother-in-law´s beautiful hyacints in the spring time

Vaikka kerrostaloasuntoon muutto on hyvä asia 80-vuotiaalle anopilleni, on silti suuri sääli, että hän joutuu luopumaan puutarhasta talon takana. Siellä hän kasvatti ruusuja, hyasintteja ja muita kukkia. Tuli siellä kukkapenkissä itsekin kykittyä joitakin kertoja rikkaruohoja kitkien. Viime aikoina iso takapiha oli enemmän rasite kuin ilo, siellä on kovasti tekemistä eikä iäkäs anoppini jaksanut enää.

Näin ihania kukkakimppuja sai omasta puutarhasta:

Puutarhan kukkia keittiön ikkunalaudalla
Pretty flowers from my mother-in-law´s garden

Haikea olo itselläkin, edesmenneen appiukkoni rakentama talo on nyt sitten myyty ja siellä tulee asumaan toiset ihmiset. Ovat kuitenkin mukava pariskunta, joten kutsunevat meitä kylään - paitsi eihän se toki enää sama juttu ole...

Laitetaan tähän loppuun nyt vielä joku pirteä muisto, vaikkapa anopin mansikkapiiras:

Anopin mansikkapiiras
Mother-in-law´s strawberry pie

Here are some photos from Limoges, I haven´t yet introduced this city although we travel there quite often. My Mr Cat comes from there and his mother lives there.

From Bonn Limoges was horribly far, ten hours sitting in the car. Now it´s easier again, we can leave in the evening before, sleep one night in Megève and then continue seven hours to this Mid-France city of 140 000 inhabitants. (Limoges is three hours away from Paris towards south with train.)

Limoges is known for its china and enamel, especially famous in Medieval period. You can find art products from Limoges from many museums around Europe. Still there are two big china factories in Limoges.

If there wouldn´t be the family connection, I guess I wouldn´t have ever visited this city. There is not so much to see, unfortunately. City centre is not very charming although old part of the centre is picturesque. There are lot of weird looking people around also in the day time. There are some lovely areas like the park near railway station - and the station itself has gorgeous architecture (although mind again the weird people and "professional ladies"...). Ofcourse now Limoges feels homy now since I have been there very often, I know pretty well already which is were.

The best thing in Limousine area is the countryside, it´s really beautiful! Green, hilly sceneries with old picturesque French farm houses, cream-coloured cows and white sheep. With a car it´s easy to travel around and go to see small villages and old castles. Areas of Dordogne and Perigord I really recommend, worth of seeing!

My favourite shop in Limoges is Fnac for its selection of books and dvd´s also in English and my top-favourite place is the lovely animal park, Parc l´Aurence, where I do my jogging. There are beautiful flowers in the spring time and also donkeys, my funny favourite animals :)

It´s sad to give up the house that my passed-away father-in-law has made himself. There is lovely garden in the backside like in many French houses. But it was too much work for my aged mother-in-law, so moving into a flat will be easier in that respect.

I will miss the garden and its beautiful flowers decorating the kitchen. Many memories.