Puutalojen ja maisemien idylliä Pispalassa

Pyhäjärvi pakkasessa
Frozen Pyhäjärvi-lake

Sieluni maisema on Pispalassa. Asuin kuusitoistavuotiaaksi Pispalan rinteillä ja elin Pyhäjärven maisema silmieni edessä. Silloin sitä ei niin arvostanut kuin nyt. Kun maisema on jokapäiväinen, siitä muodostuu itsestäänselvyys. Nyt katson tuota samaa näkymää erilaisin silmin: ahmin sitä tarkemmin ja ajatuksella, koska se ei ole enää luonani.

Tehkäämme pieni kävelyretki maailman korkeimmalle soraharjulle ja tutustukaamme Pispalan kauniisiin puutaloihin ja näkymiin. Pakkanen paukkui kuvia ottaessa yli -20 asteessa, mutta maisemat ovat sitäkin sydäntä sykäyttäviä ja komeita.

Kävely Pispalaan alkaa nousulla Pyynikin harjulle. Rivakka vauhti saa pulssin nopeutumaan ja hien nousemaan pintaan, mutta maisemat palkitsevat pian ahkeran kuntoilijan. Oikealla avautuu lumisten puiden keskeltä mahtava näkymä Näsijärvellle ja kaupungin suuntaan, ylväänä maamerkkinä hipoo taivaita Näsinneula.

Tampere nähtynä Pyynikiltä. Näsijärvi ja Tampereen maamerkki Näsinneula
Tampere seen from Pyynikki ridge. Näsijärvi-lake and the landmark of Tampere: Näsinneula-tower

Jatkamme matkaa eteenpäin, läpi mäntyjen reunustaman kävelypolun, ja kiipeämme vielä vähän ylemmäksi pispalalaisen runoilijan Lauri Viidan muistomerkille, jonka paikalla ennen sijaitsi Hoppa, Pispalan puinen mäkihyppytorni. Sinne tuli joskus kiivettyä, vaikka ei olisi saanut. Huonokuntoinen torni purettiin joskus 80-luvulla harmikseni.

Seuraavaksi kuljemme pitkin Pispalanharjua. Saamme ihastella erivärisiä ja -kokoisia puutaloja, joista tämä Tampereen ennen niin pahamaineinen kaupunginosa on tunnettu. Nykyään Pispala on rauhallinen kylä lapsiperheille ja kaunosieluisille taiteilijoille. Viinatrokareiden ja huonomaineisten hamppareiden aika on mennyt, vaikka Pispala ei olekaan menettänyt kaikkea boheemista ja vapaasta sielustaan. Pispalan taiteilijoista tunnetaan esimerkiksi Mikko Alatalo, Heikki Salo, Seela Sella ja Pauli Hanhiniemi. Tämän linkin takana lisää infoa lempikylästäni kiinnostuneille.

Perinteisiä puutaloja Pispalanharjulta
Traditional wooden houses from Pispala, the most idyllic village in Tampere

Pispalan eri värit
Different colors of Pispala

Pakkasessa on mitä oivin mahdollisuus tuulettaa petivaatteet ulkona. Pölypunkit kuolevat ja talven raikkaus tuoksuu ihanalta kotona. Tässä mallia Pispalan tapaan:

Petivaatteiden tuuletusta pakkasessa
Refreshing the bed blankets outside in freezing cold air - typical Finnish winter household work :)

Pispalan pitkät portaat ovat kaupunginkuulut. Niitä pitkin on yksi jos toinen urheilija juossut hiki päässä edestakaisin. Se onkin mitä parhainta jumppaa! Kylätiedon mukaan Pispalan naisilla on perinteisesti vahvat reisilihakset - he kun ovat tottuneet kulkemaan kauppakassien ja lastenvaunujen kanssa ylös alas mäkisiä teitä ja kapuamaan korkeita portaita.

Kuuluisat Pispalan pitkät portaat
Famous "Pispala´s long stairs"

Pakkanen oli tehnyt tehtävänsä ja jäädyttänyt valuvan veden komeiksi jääpuikoiksi kattojen pieliin ja ränneihin:

Jääpuikkoja
Icicles

Osa Pispalan taloista on vielä vanhoja, 1920-luvulta, mutta nykyään hyvin kunnostettuja. Joissakin on viehättäviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi seuraavan kuvan runollinen sisäänkäynti. Lumen peittämän koukeroportin kautta astuu kuin satumaailman piparkakkutaloon:

Luminen portti
Snowy gate

Siirrytään ensimmäiselle Pyhäjärven puoleiselle kadulle eli Provastinkadulle. Siellä iltapäivän kalpea aurinko ja lumiset puut muodostavat ihanan näkymän järvelle. Kuinka eleginen kehys luonnon kauneudelle!

Lumisia oksia ja järvimaisema
Snowy branches and lake scenery

Pispalan rinteiden puutalot nököttävät mitä upeimmissa maisemissa. Kyllä täällä kelpaa herätä uuteen aamuun ja nauttia kahvileipänsä luonnon kuiskiessa huomeniaan heti ikkunan takana. Pispalan äänimaisemaan kuuluu lasten äänet, varisten itsetietoinen kraakunta, talitinttien virkeä tirkutus, satunnainen harakan räkätys, tuulen tuiverrus puiden latvoissa, tikan tanakkaniskainen nakutus puissa tai lyhtypylväissä ja vikkeläkyntisen oravan rapina männyn kaarnalla.

Pispalassa ollaan luonnon helmassa
Pispala is close to the nature

Tässä alla oma vanha kotikatuni, Pispankatu. Sen on muuttunut paljon sitten 1980-luvun, jolloin olin vielä lapsi. Entinen pölyävä tie on asfaltoitu ja sen varrelta on hajotettu ja rakennettu mukulakivimuuria, purettu ja restauroitu vanhoja taloja ja pystytetty uusia kalliita pytinkejä.

Tämä katu on minulle tärkeä. Pispankatua pitkin äitini vei minut aamuisin unihiekkaisin silmin Tahmelan tarhaan, ensin lastenvaunuilla, talvisin pulkalla ja myöhemmin käsi kädessä kävellen. Tätä tietä on juostu nukenrattaiden kanssa nallet kyydissä mukana, on hypelty kesällä uikkarit matkassa Tahmelan rantaan uimaan ja talvella kuljettu luistimet olalla alakentälle luistelemaan tai suksien kanssa hiihtämään järven jäälle ja Saunasaareen asti kuuma kaakaotermari ja eväät repussa, on menty huolellisesti maskeerattuina pikku-virpojina tai nuuttipukkeina ystävien kanssa tervehtimään naapureita ja ilakoitu Pispalan karnevaaleissa milloin minkäkin näköisessä naamiaisasussa.

Pispankatu - vanha kotikatuni
Pispankatu-street - my old home street

Lopuksi vielä muutamat kuvat sielunmaisemastani. Pakkaspäivän iltana Pyhäjärvi hehkui mitä kauneimmissa punaisen sävyissä, kunnes hiljentyi sinisyyteen ja yötä odottamaan.

Tunnelmallisia talvihetkiä!

***

Pispala is a lovely and charming village, it is the most pictoresque place in Tampere with its´ unique lake sceneries on both sides of the ridge (the highest sand ridge in the world, built by the last Ice Age), wooden traditional houses painted with different colors (some of the houses are from the 1920´s) and relaxing and bohemian athmosphere.

Pispala has always been favoured by artists. Nowadays there are lot of families with small kids since Pispala is a very calm and secure place for living. There is one school (my old school) with grades from 1st to 6th.

If you are sporty, put your sneakers on and go for a day walk to Pispala. It´s good excercise since you have to climb a bit to get there and then going up and down Pispala hills takes time. But it´s worth of it: the sceneries, cute small streets, traditional houses with their wild small gardens and Pispala´s majestetic stairs take you to bohemian beautiness of this village. Winter brings a flavour of a fairytail when the snow covers the houses and small lights give sparkles to the starry night.

Talvisen Pispalan tunnelmia
Winter moments from Pispala

If you want to take a bus, number 10 goes to Pispala. You can hop of a bit earlier - then when you see the first houses coming. You will have the best of the sceneries from both sides of the ridge and then walk further around the small streets.

Upper lakeside pictures are from Pyhäjärvi-lake. That is my soul-scenery. I was living with that landscape for 16 first years of my life and it will always stay in my heart no matter where ever I go.

The lake is different during the four seasons. When the spring comes, landscape starts to wake up with its´ tiny green leaves and fresh smells and noices of the nature. Summer brings the colours and soft cumulus clouds to the bright blue sky, swimmers to the lake and boats to the lake cover. Autumn colors the whole scenery with orange, red, copper brown and the brightest yellow and then the rain sweeps away the beautiness with its´ grey power and after that the nature is silent and waiting for the new year under its´ white dress.

Winter-time activities in Pispala are skating on the little ice rink in Pispala school yard or a bit bigger rink down, next to the shore. Cross-country skiing in Pyynikki-forest paths or on the ice cover of the lake. When I was a kid, I went often with my mom skiing to the closest island, Saunasaari (Sauna-island). We had with us pique-nique snacks and hot chocolate. Oh, memories!

Beautiful moments to your winter days and welcome to see our unique Pispala!

Taikametsä

Heti alkuun pikku-uutisia: minulla on uusi kamera, jee! Sain sen joululahjaksi, mutten muistanut mainita viime postissa siitä mittään. Olen tyytyväinen lahjaan, koska se vanha Canonin taskuräpyskä alkoi olla jo aikansa elänyt eikä sen zoomikaan ollut mahtavin, värit olivat tosin kauniit.

Uusi kamerani on Nikon, 12.1 megapikseliä ja zoom on 18-kertainen, joten kyllä nyt kelpaa zoomailla. Valoherkkyys on hyvä eli kuvaus onnistuu paremmin hämärässäkin. Tosin liikkeen kanssa pitää olla tarkkana, koska vähäinenkin liikkuminen aiheuttaa usvaisuutta. Tällä elementillä voi tosin myös leikitellä, jos ja kun haluaa ottaa taiteellisempia utukuvia. Nyt sain uutta inspistä ja haastetta kuvaukseen. Blogia kirjoittaessa tulee pikkuhiljaa entistä itsekriittisemmäksi ja tietty toivoo, että kuvat olisivat kauniita.

Joulun ja vuoden vaihteen aikaan Tampereen Pyynikillä oli mitä upein valoinstallaatio. En ole koskaan nähnyt Pyynikillä yhtä paljon väkeä iltaisin kuin nyt, katsomassa tätä valotaidetta. Siellä täällä metsän siimeksessä oli valonheittimiä, joista tuli valkoisia säteitä, ne pyyhkivät metsää hitaasti edestakaisin, ja valojen leikki muodosti jännittävän elämyksen pimeässä. Pyynikistä oli lumottu todellinen taikametsä!

Valojen leikkiä Pyynikillä
Play of the light in Pyynikki forest

Liikkuva valoinstallaatio
Moving light installation

Alla oleva kuva epäonnistui teknisesti, koska taisin sitä ottaessa hieman liikahtaa. Mutta taiteellisessa mielessä otoksesta tuli mielestäni aikamoisen kaunis ja mystinen. Tällaisessa salaperäisessä metsässä voi kuvitella menninkäisten, keijukaisten ja tonttujen vipeltävän omissa askareissaan puiden kätkössä.

Taikametsä
Magic forest

Myös Pyynikin maamerkki, Näkötorni, oli saanut ylleen upean värien viitan sinisestä, violetista ja pinkistä valosta. Se patsasteli kuin mikäkin julkkis, sillä moni oli ottanut kameransa mukaan - kuten minä - ja zoomaili Näksyä sieltä täältä. Kahvilan kuulu munkki taisi mennä hyvin kaupaksi tuona iltana, väkeä oli kuin pipoa.

Pyynikin Näkötorni psykedeelisissä väreissä
Näkötorni sightseeing café wearing psychedelic colors

Värikäs Näkötorni
Colorful Näkötorni sightseeing tower

Sinä iltana sain nauttia myös mitä upeimmasta täysikuusta. Se mollotteli melankolisen kalpeaa kauneuttaan kuusipuiden takaa.

Täysikuu Pyynikiltä nähtynä
Full moon seen from Pyynikki forest

Ilma oli ihan sairaan kylmä tuona iltana, pakkasta oli varmaan -20 astetta, ja sormia paleli kuvia ottaessa. Kylmä keli asettaa omat haasteensa kuvaukseen, heh. Kintaat kädessä otosten räpsiminen ei oikein onnaa. Yritin olla nopsa, etteivät näpit jäädy, mutta seurauksena tuli tietenkin niitä heilahtaneita kuvia.

Seuraavassa kirjeessä mennäänkin vaihteeksi ulkomaille, katsotaan mitä kivaa keksin... :) Nyt reippaita ja raikkaita talvipäiviä kaikille!


***

Around Christmas time and New Year we had fabulous light installation in Pyynikki forest in Tampere. There were many white lights sweeping slowly around the forest, making a play of light in tree branches in the darkness. It looked really mystical and beautiful!

Also the sightseeing tower Näkötorni has gotten a new dress of the lights. Tower was standing like a big statue with bright colors of purple, blue and pink shades. Näkötorni café is by the way famous for its´ munkki, a soft doughnut with cardamom. If you visit Tampere, you have to go to Näkötorni and taste delicious munkki!

What a pity this installation didn´t stay in Pyynikki for the whole mid-winter. It gave such a new artistic flavor to the forest, lot of people were coming to see the lights - I have never seen that many people at the same time in Pyynikki in the evening time. Many had brought their cameras with, like me. Maybe we will have this gorgeous light installation in Tampere also next year, I hope so.

I forgot to tell in my last letter that I have gotten a new camera for a Christmas present! My old one was really poor, it was old already and just a pocket model so for example zooming was very difficult. This new one is more sensitive to light and it has 18 x zoom.  My camera is more sensitive also to the movement, I have to be careful not to move at all when taking a photo. But at the same time it makes possible to have more artistic pictures as you can see here upper. (It was very cold in Pyynikki at that evening, my guess is -20 degrees so I tried to take photos quickly not to freeze my fingers totally!)

I am very content with my camera, I got extra inspiration to take photos for this blog. Writing a blog makes me more self-critical for the quality of the photos.

Guggenheim Helsinkiin!

Tästä vuoden ensimmäisestä kirjeestä tulee taidepoliittinen: säpinän aiheena Guggenheim! Tiistain tiedotustilaisuus Finlandia-talossa julkisti Guggenheim-säätiön suostuvaisuuden museon pystyttämiseen Helsingin Katajanokalle. Museo kuuluisi Guggenheim-konseptiin, mutta keskittyisi enemmän arkkitehtuuriin ja designiin. Mielestäni tämä on erinomainen juttu ja sopii Suomen vahvuuksiin täydellisesti. Museoon tulisi vaihtelevia näyttelyitä ja suomalaisten tekemät lähtisivät niin ikään kiertoon maailman muihin "Guggiksiin".

Iso museo tietenkin maksaa, mutta toivon viisaiden (?) Helsingin herrojen löytävän kaikki mahdolliset keinot, millä tämä tulevaisuuden megatärkeä satsaus saataisiin toteutettua. Suotavaa olisi niin ikään, että ne, joilla hilloa on, tajuaisivat nyt tarttua tähän tilaisuuteen, sillä Guggiksen kaltainen tikkunekku ei tule enää kohdalle, kun sen menettää! Joku toinen pohjois-eurooppalainen kaupunki tulee kahmaisemaan sen riemusta kiljaisten. Helsingin kaupungin taidemuseon johtaja kertoi yhden tahon jo ilmaisseen kiinnostuksensa.

Guggenheim Bilbao (kuva napattu MTV3:n sivulta)

Miksi Guggenheim on meille tärkeä:

Helsingin Guggenheim olisi ihan omanlaisensa juttu: arkkitehtuuriin, designiin ja taiteen laboratoriomaiseen kokeiluun keskittyvä museo kiinnostaisi erikoisuudellaan ja saisi uutuudellaan huomiota. Eikä tässä nyt pelkkää huomionkalastelua haeta, vaan aatoksissani nimenomaan suomalaisen taiteen kehittämistä ja rikastuttamista. Sepäs olisi meille mitä upein mahdollisuus! Suomella olisi huipputilaisuus räjäyttää itsensä kansainväliselle taidekentälle ja viedä tietotaitoa eteenpäin, verkostoitua, ammentaa vaikutteita, rakentaa taiteellista vuorovaikutusta sekä luoda ihan uutta ja omaa innovatiivista juttua museon kautta. Kansainvälisyys vahvistaisi myös suomalaisuutta.

Museo olisi lottovoitto suomalaisille museo- ja taidealan ihmisille, sillä onhan se nyt ihan eri asia työskennellä koko väripaletilla kuin käyttää pelkkää harmaata; koko maailman taidepiirit olisivat avoinna ihan eri tavalla kuin nyt. Sillä jos joku ei ole vielä tajunnut, Suomi sijaitsee kaukana pohjoisessa eikä kylmä sää houkuta hirveästi muualta tulijoita; tarvitsemme kovan luokan houkuttimia, että meidät tiedetään ja huomataan.

Suomi on valitettavasti vieläkin monilta osin aika umpimielinen perähikiä, mitä tulee esimerkiksi kulttuuripiireihin. Pienet piirit nahistelevat keskenään ja pitävät reviireistään tiukasti huolta hampaat irvessä eikä erilaisuutta aina sallita - mikä on sinänsä huvittavaa, koska taiteen tulisi olla luovaa ja avointa ainakin tämän Katin mielestä. Suomi on aivan ihana ja monessa asiassa hyvin toimiva maa ja oma sielunmaisemani on täällä, mutta maailmalla paljon matkanneena ja kaikenlaista nähneenä täkäläiset pilkunviilaukset ja toissijaisiin asioihin takertumiset sekä eräänlainen mielen harmaus tuntuvat monesti huvittavilta ja hyödyttömiltä. Ehkä se on sitten turvallisuushakuista vetäytyä suoja-asemiin kuin uteliaasti tarkastella muitakin vaihtoehtoja kuin se oman nenän edessä nököttävä...

Mutta takaisin Guggenheimiin! Helsinkiin tuleva museo tulisi olemaan koko Pohjois-Euroopan ainoa Guggenheim. Aika iso juttu, eikös vaan? Miettikääpä: täällä meillä, Helsingissä, jipii! Guggenheim on kansainvälisesti tunnettu konsepti. Helsingin museosta tulisi todellinen matkailuvaltti, se keräisi mitä luultavimmin ennätysmäärän yleisöä jo ensimmäisenä vuotenaan ja vierailijat toki katsastaisivat Helsinkiä muutenkin tuoden samalla silkkaa rahaa tullessaan.

Bilbaon Guggenheim on nostanut kaupungin aivan omaan luokkaansa turistikohteena, kävijämäärät ovat ylittyneet reippaasti. Vuonna 1995 Bilbaossa oli 25 000 kävijää, mutta Guggenheimin tulon jälkeen esimerkiksi vuonna 2009 kävijöitä oli huimat yli 615 000. Ei mikään pikkujuttu alueen taloudelle!

Esimerkkinä mainitsen myös Ranskan kuuluisan Centre Pompidoun tytärmuseon Metzissä. Keskuksen johtaja oli toivonut ensimmäisen vuoden aikana kävijöitä 250 000 ja lopulta niitä tuli peräti 800 000! Tässä linkkiä yhteen juttuun. Museon rakennuttaminen juuri Metziin oli Sarkozylta hyvä veto: Itä-Ranska on koko maan mielenkiinnottomin alue. (Anteeksi nyt, jos pahoitin jonkun mielen, mutta siellä ei vaan ollut mitään nähtävää, maisema sekä kylät ovat todella alakuloisia ja ankeita... Alsace on tietty poikkeus.) Ennen niin tylsälle alueelle virtaa nyt turisteja - kiitos kansainvälisesti kiinnostavan museon! Koko Itä-Ranska on saanut kulturellia potkua talouteensa.

Centre Pompidou Metz (kuvan otin Trivagon sivulta)

Täällä meillä Guggenheim-turistit eivät jäisi pelkästään Helsinkiin, kyllä Guggiksesta hyötyisi muukin Suomi. Matka tänne on pitkä, ja kun näkee sen vaivan, olisi luontevaa vierailla muuallakin kuin vain Helsingissä. Hyötyjänä olisi vaikkapa juuri Tampere! Junalla köröttelee Manseen sutjakkaasti, ja jos Tampereella olisi tarjota kulttuurin- ja Suomi-eksotiikan nälkäisille kiinnostavia palveluja, Guggis-kävijä intoutuisi katsomaan tätäkin kityä. Onhan meillä Tampereella onneksi kasvava lentokenttä: Pirkkalaan pääsee lukuisten lentojen siivin jo monesta maasta.

Esteettisesti ajateltuna museorakennus tulisi olemaan mereltä katsottuna mitä huikaisevin portti Suomeen. Jos (ja kun) arkkitehtuurikilpailu museosta avataan, parhaat arkkitehdit ympäri maailman hyökkäävät työn touhuun innosta kutiavin sormin valmiina suunnittelemaan upean rakennuksen Helsinkiin. Hulppean kaunis Guggenheim antaisi modernin kontrastin vanhoille maamerkeille; Uspenskin katedraalille, presidentin linnalle ja Alvar Aallon valkoiselle kuutiolle - mikä ylevä ja persoonallinen tervetuliaistoivotus Suomeen!

Guggenheim piristäisi suomalaista mielenmaisemaa iloisin värein. Paukutellaas nyt niitä henkseleitä ja tiedostetaan meidän hyvät puolet ja tehdään rinta rottingilla tulevaisuutta luovina ja osaavina suomalaisina! :D


***


We have at the moment big cultural news in Finland: Guggenheim has agreed to build up its new museum here in Helsinki! Now it´s up to Helsinki City Council what they will decide. Of course big museum needs lots of money, but I hope the politicians will find the way to solve this problem because Guggenheim would really be like winning in lottery to Helsinki and to whole Finland. It would be the only Guggenheim museum in North-Europe!

Now there is a vivid discussion going on. Some of the people think it´s too expensive, some of them doubt if it really would be a big attraction (hey, come on...) and some of them don´t like the concept idea.

Guggenheim in Helsinki would concentrate on architecture and design. I find it great since Finland is very well known for those. This is the country of Alvar Aalto, Marimekko and Iittala.

I think this is the must-to-have opportunity for the future. We would have chance to develop our skills as art professionals, build up cultural and international networks, be more international and stronger in our knowledge plus attract lots of visitors to Helsinki and Finland having this new hot-spot for tourism. And esthetically speaking, museum would be designed by top-architects via competition - surely amazing building - so it would be a beautiful gate to Finland from the sea.

We could be even greater Finns than before and be better able to let everybody find that out too! ;)

Oodi syksylle

Torinoon on tullut syys: taivas on alakuloisen harmaa ja asteita ulkona +14. Tosin tuo lämpötila tuntuu ilmankosteudesta johtuen kylmemmältä. Patterit ovat viimein alkaneet lämmittää. Jo tässä on kuunneltu lämmityslaitteiden kolinaa ja napsahtelua useampi päivä ja yö... Onneksi tässä meidän toisessa Torinon ajan asunnossa on parempi eristys: ikkunat ja ovet on uusittu eikä tuuli pääse puhaltamaan raoista, kuten kävi meidän vanhassa asunnossa.

Keskustan kävely paljasti, että jouluvalot ovat jo saapuneet katukuvaan. Tosin valot eivät ole vielä päällä, niitä odotellessa...

Syksyn apeus korostuu keskustassa: taivaan harmaus sävyttää koko elämää, kun ei ole kasvillisuutta pehmentämässä asfaltin ja betonin kovuutta. Ja vaikka joen vierusta on puistoa, puut eivät loista syksyn sävyissä. Eteläisemmässä Euroopassa osa puista toki vaihtaa väriä, mutta enemmän ruskeaan tai kupariin. Sama on myös Ranskan Alpeilla, Megèvessä, vaikka luulisi siellä olevan samanmoista puustoa kuin Suomessa.

Pikkuinen ikävä puraisee, kun muistan Tampereen kauniita värejä. Ne ovat tainneet tosin jo lakastua.

Pyhäjärvi nähtynä Pyynikin näköalapaikalta
Pyhäjärvi-lake from the sightseeing place in Pyynikki-forest

Pyynikin metsässä puut leiskuivat mitä ihaninta keltaista ja otin muutamia pirteitä otoksia viikko sitten. Pakko laittaa ne tänne ilostuttamaan! Kirkuvankeltainen luo mahtavan kontrastin taivaan kylmänkuulaalle sinisyydelle.

Kauniin keltaiset puut
Beautiful yellow trees

Pyynikki on tuttu paikka: siellä on tullut samoiltua, hiidettyä, suunnistettua ja lenkkeiltyä pikkutytöstä asti. Puhumattakaan herkkumunkkihetkistä näkötornin kahviossa.

Polku nousee ylemmälle näköalapaikalle Pyynikillä
Path goes to upper sightseeing place in Pyynikki

Viime reissulla tuli lenkkeiltyä taas monta kertaa Pyynikkiä ympäri. Näköalapaikalta avautuu mitä upein maisema Pyhäjärvelle. Siellä ihmettelisi elämää vaikka kuinka kauan, näkymä rauhoittaa mieltä ja asettaa asiat ja oman olemassaolon oikeaan kontekstiin.

Järvi on hallittava kokonaisuus, se luo turvallisuuden tunteen toisin kuin meren käsittämätön laajuus. Ylhäältä katsottuna järvi sulautuu ihmisen mittasuhteisiin ja veden pinnalla tyynesti kelluvat saaret täplittävät hauskasti maisemaa. Näkymässä yhdistyy syvällisyys ja kepeys.

Viikinsaari nähtynä keltaisten lehtien takaa
Viikinsaari-island seen from behind yellow leaves

Syksyn kauneus sykähdyttää kulkijan sydäntä: luonto juhlistaa viimeisen kerran elämisen iloa ennen kuin se vaipuu pitkään lepoon ja ajasta toiseen. Syksy on kesän kuolema ja siinä elää talven odotus, tieto kaiken kuihtumisesta ja pitkistä pimeän kuukausista, joiden takainen kevät tuntuu vielä kaukaiselta haaveelta.

Syksyssä on jotakin hyvin lohdullista: saa kääriytyä lämpimään vilttiin ja nautiskella verkkaisesta olosta villasukat jalassa. Aina ei tarvitse eikä pidä puhkua ja säntäillä, välillä on tarve pysähtyä, olla läsnä tässä hetkessä ja tiedostaa oma pienuutensa osana luonnon kiertokulkua.

Tässä viimeisinä kuvina vielä lenkkipolun oma lempikohta. Kuinka ihanaa onkaan juosta raikkaassa syysilmassa luonnon keskellä, keltaisten puiden vain vilkkuessa ohi ja järven siintäessä levollisena vasemmalla!

Kulkukatin lempikohta Pyynikin lenkkireitillä
TravelCat´s favorite spot in the jogging route at Pyynikki

It´s autumn in Turin: +14c and grey sky. Autumn in South Europe is different than in Finland: in Finland the colors are really strong and beautiful. Lapland is famous for its´ "ruska" period in autumn when tunturi-hills are flaming with red colors.

Also in southern Finland you can experience beautiful colors. Pyynikki-forest is close to the city center and there you can experience nature in its´ best. Bright yellow trees cheer up autumn feelings and admiring Pyhäjärvi-lake is really meditative. When the sky is fresh and cool blue, yellow leaves give a lovely contrast.

I ran again many times in Pyynikki-forest. I love the most the spot where you can see the lake. It´s a pleasure to run in the middle of the nature, feeling the change of the season with its´ brightest colors. At the same time it gives melancholy: autumn means giving up the summer, preparing for the cold winter and realizing that another year is running to its´ end.

Syksyn kalpea aurinko Pyynikin metsässä
Pale sun in autumn afternoon in Pyynikki forest

Syysvärejä Tampereen kulmilta

Istuksin tällä kertaa junassa matkalla Helsinkiin ystäviä tapaamaan! Ja vihdoin pääsin nettiinkin. On hieman harmittanut kotosalla, kun nettiyhteys ei ole pelannut, kuten aiemmin. Mutta onhan täällä toki nyt muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä, heh. Tähän kirjoittamiseen jää vaan koukkuun enkä haluaisi jättää kovin pitkiä pausseja bloggailuun.

Olen viettänyt paljon aikaa vanhempien kanssa ja käynyt Pispalassa lapsuudenmaisemia ihastelemassa. Tässä pari kaunista otosta. Ensimmäisenä näkymä Pyhäjärvelle. Tämä on sieluni maisema, koska koko lapsuuteni olen tätä näkymää katsellut.

Pyhäjärvi, Pispala
Pyhäjärvi-lake, Pispala. Autumn in Tampere

Tässä yksi Pispalan lukuisista mäistä ja portaista. Kympin päätepysäkiltä alas Lauri Viidan museon suuntaan.

Portaat ja syksyn lehtiä Pispalassa
Stairs and autumn leaves at Pispala

Täällä on aivan ihastuttavat syysvärit! Tällä hetkellä paistelee aurinko ja nuo junan ikkunan takana vilahtelevat puut oikein hehkuvat keltaisena.

Helsingissä menen katsomaan ensimmäiseksi Tennispalatsiin Akseli Gallen-Kallelan näyttelyn, se kiinnostaa kovasti ja on minulle kovin tuttu aihe. Mielenkiintoista nähdä, miten näyttely on toteutettu kahden eri kansainvälisen kuraattorin voimin. Näkökulma on varmasti erilainen kuin supisuomalaisen kuraattorin. Tätä klikkaamalla pääsee tutustumaan enemmän. Näyttelyhän jatkaa ensi vuoden puolella Musée d´Orsayhin Pariisiin ja sitten Düsseldorfiin.

Akseli Gallen-Kallelan aika ja aikalaisten tuotokset kiinnostavat, koska siihen aikaan luotiin Suomen kulttuuria kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden ja säveltäjien voimin Sitä ennen suomalaista kulttuuria ei oikeastaan tiedostettu; mitä se on ja miten se ilmenee. Gallen-Kallela antoi kasvot esimerkiksi Kalevalalle ja juuri hänen aiheitaan pidetään niin sanottuina oikeina Kalevala-maalauksina.

Mutta mennäänpä vielä pari päivää taaksepäin ja Kangasalan kulmille. Olin siellä rakkaan ystäväni luona visiitillä ja ulkoilimme kummipojan kanssa. Paikka on todella keskellä maaseutua: ympärillä peltoa ja vanhoja maataloja, romanttista!

Vanhaa muuria ja keltaisia lehtiä
Old stone wall and yellow leaves

Kylän muodostaa hiekkatie ja sen varrella olevat talot. Viehättävänä yksityiskohtana vaikkapa tämä ikivanha maitolaituri:

Vanha maitolaituri
Old cabin for milk

Mentiin naapuriin katsomaan lampaita. Kummipoika oli ihan innoissaan, vähäisellä sanavarastolla onnistuu jo hienosti "lampaita kattoon, lampaita kattoon!". Otettiin hapankorppuja mukaan lampaiden rouskutettavaksi, tosin kummipoika nakersi itsekin eväistä :)

Pikkupoju ei pelkää lampaita yhtään. Nuo isot villakerät juoksivat meidän luokse heti, kun tulimme aidan viereen. Tiesivät jo, että on jotain syömistä tiedossa. Kummipoika syötti rohkeasti lampaita ja kaikki saivat oman hapankorpun.

Lampaat juoksevat meidän luo
Sheep running towards us

Lampaat olisivat syöneet enemmäkin, mutta jäivät sentään vähäksi aikaa rapsuteltaviksi. Ovat varsin söpöjä otuksia!

Lampaille hapankorppua
Bread for the sheep

Tässä meinataan antaa pusua kesyimmälle villaturkille. On tuo vaan hellyttävä syysmies tuo minun kummipoika! Kamalaa aina olla pitkiä aikoja pois, kun poju ehtii hujahtaa sillä välin. Mutta yhtä lailla me leikittiin ja riekuttiin nyt yhdessä, ihan kuin taukoa ei olisi ollutkaan :)

Pusu lampaalle!
Kiss for the sheep

Meillä oli kiva kävelyretki maaseudun rauhassa. Puhdasta ilmaa on mahtava hengittää ja maalla kuulee luonnon äänetkin eri tavalla kuin kaupungin kulmilla. Kun aurinko paistaa ja syysvärit loistavat ympärillä, mikäs sen kauniimpaa.

***

I´m in the train traveling to Helsinki to see my friends and one interesting exhibition: Akseli Gallen-Kallela paintings. He is regarded as Finland´s national artist. Finland´s moderdism was far away from the other movements in Europe but it was the time build up our cultur via music, poetry, literature and art: to tell what IS Finnish culture. We are such a young country and Gallen-Kallela became important by depicting real Finnish culture and people. Here the link.

Here are fabulous autumn colors! First photos are from Pispala, the area of Tampere where I grew up. Those landscapes are together the scerery of my soul.

Other photos are taken from near Kangasala. I visited my friend and saw my dear little god-son after a long while. He is such a funny and cute fellow!

We had a walk outside in the fresh air. The sun was shining nicely. The place is really in the middle of the Finnish countryside: fields and old farmhouses, one sandy road between. Some lovely details like the old milk cabin. We went to see the sheep. My god-son was delighted, he likes to feed some bread to these big furry sheep.

Enjoy of the beautiful autumn sceneries!

Tampereen Vappuhulinat ja teekkarikaste

Hauskaa Vappua!
Happy May Day!

Tämänkertainen Suomi-keikkani osui oikeastaan vahingossa Vapun aikaan. Ihan kiva juttu, sillä en ole viettänyt Vappua Suomessa kolmeen vuoteen. Ja sitä aikaisemminkaan en ole oikeastaan tehnyt mitään ihmeempää sitten villeimmän baarivaiheen. Ei ole paljoa huvittanut lähteä ulos illalla, kun kaupunki on täynnä riekkuvia humalaisia ja lentäviä palloja ja pulloja. Niin, no sama juttuhan se on ihan päiväaikaan, heh.

Mutta nyt tulomatkalla sain hyvän kenraaliharjoituksen siellä lentokenttäbussissa kaljaäijien keskellä (Eksoottinen paluu Suomeen), joten ajattelin, että pitäähän sitä nyt kerran kymmenessä vuodessa lähteä Vappukemuihin ;)

Kutsuin ystäväni luokseni ja aloittelimme valmistautumisen iltaan. Yksi hyvä puoli reissugarderoobissa on: ei ole pahemmin varaa valita. Pitää laittaa päälle sitä mitä on mukaansa ottanut tai Tampereen kodin vaatekomerosta sattuu löytymään. Jaloissa uudet punaiset korkkarit ja päällä mustaa. Niinpä kotikissasta kehkeytyi varsin menevä katti ja ilta alkoi iloisesti.

Kuulumisten vaihtamiseen ja pälättämiseen meni sen verran aikaa, että kello oli yhtäkkiä yksitoista! Tuli kiire, ja sipsutimme pikapikaa bussille ja sieltä Tammerkosken rantaan.

Ystäväni kertoi, että Tampereelle on avattu uusia menomestoja. Niitähän piti päästä katsomaan. Suuntasimme ensimmäisenä Koskikeskukseen avattuun ravintolakompleksiin, siellä on k-20 Miami ja Skål sekä yläkerrassa k-24 Hullu Poro. Olin siinä aiemmin illan aikana höpissyt toisenkin ystävän kanssa puhelimessa ja hän suositteli tuota Skålia, käymisen arvoinen paikka.

Pihalla oli aika kreisi meininki, ellen sanoisi. Kaikensorttista jo muutenkin punoittavaa Vappunenää ja peruukkiviritelmää ja naamiaisasua oli liikkeellä. Sisällä oli aika nuorta porukkaa, etenkin Miamin puolella. Hullu Poro oli vähän pettymys, ei ihan omaan makuun sopiva. Ja yllättävän pienihän se oli.

Mutta ystäväni oli ollut oikeassa, Skål teki vaikutuksen, se oli erittäin tyylikäs ja elegantti. Ainoastaan harmillisen pieni. Kosken puolelle antava ikkunahuone oli tehty tunnelmalliseksi looshiksi, jossa dj soitti ja diskopallo kimallutti violetin valon kanssa seinille eteerisiä kuvioita. Tiskillä oli myynnissä myös pientä purtavaa, jotain salaattiannoksia siinä näytti olevan näin pikaisesti vilkaistuna. Skål on hyvä aloittelupaikka. Siitä voi sitten suunnata jonnekin yökerhoon.

Kypsyimme Koskikeskuksen mestojen menoon ja vaihdoimme Ilonaan. Se sijaitsee uudessa rakennuksessa ihan lähellä, liikennevalojen ja kadun toisella puolella. Ilonaan on k-24 ja se näkyi, mukavasti eri-ikäistä porukkaa. Tilat on jaoteltu teemaltaan erilaisiksi. On pubimaisempaa puolta, on chillausbaaria, iso yökerhoa ja jopa karaoke-huone! Heh, en voinut vastustaa kiusausta, joten täytyihän sitä tämänkin katin käydä naukaisemassa yhden kappaleen verran.

Karaoken ystäville varoituksen sana: laulujonoa oli kahden tunnin verran! No, oli tietenkin Vappu-lauantai, mutta kyllä siellä ruuhkaa on varmaan tavallisenakin lauantaina. Eli omaa vuoroa pitää kytätä. Kivalta karaokemännältä voi toki käydä kysymässä välillä missä oma lappu on menossa.

Ilona oli oikein mukava tuttavuus, sinne voi suunnata toistekin. Käyn yleensä vain Helsingissä viihteellä Suomen reissuillani, joten Tampereen iltamat ovat jääneet vieraammiksi viime vuosina, kun ei täällä ole oikein ollut itselleni mieleisiä paikkoja.

Sunnuntaina oli kaikenlaista ohjelmaa, mutta lauantain jälkilaiskana en jaksanut innostua kulkueista tai puheista. Satuin törmäämään perinteiseen Jeesuskulkueeseen matkalla äidille. Yllättävän paljon porukkaa. Vähän vieroksun tuollaisia uskonjulistamisia ja hehkutuksia, mutta eipä tuollaisesta harmiakaan ole.

Tampereen Jeesuskulkue lähdössä liikkeelle Aleksanterin kirkolta
Jesus parade starting from Alexander´s chuch near city center

Tampereen Keskustori edessä
Tampere main market place ahead

Kävin päiväkävelyllä äidin kanssa keskustassa. Täytyihän Vapputori nähdä.

Keskustori ja Vapputunnelmaa
Tampere central market place and May Day happening

Huojuvia vappupallotorneja ja uusimpia palloja ovat aina kiva katsoa, mutta eipä siellä sitten oikein muuta näkemistä ollut. En haluaisi mollata kotikylääni, mutta on pakko todeta, että aikamoisen värikimaran ja hökkelikylämäisen vaikutelman ne eriväriset ja erilaiset kojut antoivat Hämeenkadun paraatipaikalla. Halpa rihkamatori oli ensivaikutelma.

Tässä kuvassa näyttää ihan siistiltä, kun on yhdenmukaista:

Vapputori, taustalla Tampereen Raatihuone
May Day market, ahead you see the City Hall of Tampere

Vai ovatko ne Vapputorit kaikkialla samanlaisia? Yhdenmukaisuudella saisi varmasti tyylikkäämmän ja vähemmän rönsyilevän kokonaisuuden. Taidan tulla krantuksi näin vanhemmiten, kun ei vanha Vappumeininki meinaa enää kelvata...

Tammerkosken ranta ja teekkarikaste käynnissä
Tammerkoski rapids and technical students getting a wet dip

Siirryimme Tammerkosken partaalle katsomaan teekkarikastetta. Se on ehdoton lempparini Tampereen Vappuohjelmassa! Minusta on vaan niin hupaisaa katsella riekkuvia ja iloisia fukseja, jotka kastetaan julmasti kosken hyytävään veteen. Tampereen Teknillisen Korkeakoulun fukseista saadaan siten oikeita teekkareita. Eniten teekkareiden vappujulkaisua, Tamppia, myyneet killat pääsevät ensimmäisinä koskeen.

Noille nostokoneiden ohjaajille on varmaan vuoden hauskin työpäivä, kun saa siirtää mekkaloivia opiskelevia täynnä olevia koreja toinen toisensa perään koskeen. Tosin täytyy tuossa hommassa olla myös tarkkana, etteivät korit mene koskeen liian vauhdilla tai keikauta nuoria laidan yli.

Nostolaitteet hommissa lappaamassa fukseja koskeen
Big machines putting the baskets with students in to the rapids

Näin sitä mennään kosken kylmään syliin:

Teekkareiden kylmä kaste Tammerkoskeen
Cold bath into the Tammerkoski-rapids

Tuota koria muuten dipattiin varmaan viisitoista kertaa koskeen! Toivottavasti opiskelijaparat eivät olleet ihan hypotermiassa, heh. Taisivat tosin itse haluta koskeen uudelleen. Ehkä juhlajuoma turruttaa sen verran, ettei keväisen veden kylmyys kirpaise liikaa ;) Itse hytisin jo pelkästä ajatuksesta!

Onneksi tapahtumaa varten on pykätty sauna viereen. Kastetut pääsevät sinne suoraan lämmittelemään ja vaihtamaan kasto-T-paidan takaisin haalareihin.

Koreissa tuntui olevan hulvaton meininki, usealla oli samppanjaa mukana, jota sitten kuohuteltiin siellä sinne tänne ja varmaan vähän suuhunkin. Tässä ollaan ihan kosken kastamina:

Fukseista tuli teekkareita
Fresmen became real technology students via Teekkari-dip

Tampere on opiskelijoille ja haalarimenosta tykkääville ehdottomasti parempi Vappupaikka kuin Helsinki. Eihän siellä ole kuin Mantan lakitus, joka on ihan tylsä operaatio legendaariseen teekkarikasteeseen verrattuna!

Täälläkin pääsee Vappu-piknikille keskustassa, koskenranta on kaunis paikka nauttia Vappu-kuohari ja eväät. Tänä vuonna sattui vielä kirkas auringonpaiste – jota tosin muutamaan otteeseen taivasta sävytti pieni lumisade, kerrassaan kumma keli.

Vappupiknik Tammerkosken rannalla
May Day picnic in the shore of Tammerkoski-rapids

Vappuhulinoista selvittiin siis reippaasti. Tosin valvomisen ja kovan tanssimisen seurauksena oli jonkinasteista väsymystä ja koipien kolotusta.

Toivottavasti aurinko ei piilottele tälläkään viikolla itseään. Puissa on vielä pienoiset hiirenkorvat ja luonto on vielä paljas ja harmaa, kaipaisin kovasti vehreyttä tännekin. Italiassa oli suomalaisittain jo ihan kesä. Lämpöä ikävä!

Mutta enpä tässä nyt ala marmattamaan turhista, on se vaan niin hienoa olla taas kotikulmilla ja viettää aikaa vanhempien ja ystävien kanssa.



1st May (= Vappu) is a big party event in Finland. It´s a fest of workers but nowadays it´s more for students and young people. Especially at Tampere students of University of Technology (= teekkarit) steal the party. Before Vappu they make different kind of funny statements around the city, try to fool people and sell their Vappu-magazine "Tamppi". You can see teekkarit everywhere in their colourful jumpsuits. The colour of the outfit depends on the subject teekkari is studying.

Typically in Tampere Vappu-celebration there are happenings in the city center, like calm Jesus parade and workers´ parade and different political speeches.

But the most popular event is so called teekkari-kaste, teekkari-dip. Freshmen of Tampere University of Technology become real students via cold dip to the Tammerkoski rapids! See the photos above :) Lots of shouting, screaming and opening champagne bottles. It´s funny!

At Vappu time Finns eat munkki (kind of a sugar covered donut) and tippaleipä (weird cookie that looks like brain!) and drink sima (sweet lemonade with raisins). We have lots of balloons and streamers, funny masks and outfits.

People go out to have picnics in the parks, at Tampere Tammerkoski rapids area is very popular for that. The ones who have passed high school are wearing their "ylioppilaslakki", white hat with black strap. Teekkari´s hat is almost similar but with a long tail and bobble in the end.

Most of the years Vappu-weather is not so sunny but party feeling and good outfit keeps people warm. People drink a lot so there is lot of noise in the city center - Vappu is the time when normally guiet Finns get really loud ;) This year we got good weather and sunshine as you can see from the photos.