Villa del Balbianello - James Bond -huvila Comolla

Como-järven Villa-matkakirjeiden sarja jatkuu tässä esteettisessä tujauksessa. Nyt seikkailemme Villa del Balbianelloon, tuohon upeaan paikkaan, joka on tuttu paristakin leffasta. Villa sijaitsee Lennon alueella kapean niemen kärjessä ja se on kuin uninäky tässä vastarannalta nappaamassani kuvassa järven sinihämyn pukiessa Villan romanttiseen harsoonsa.

Villa del Balbianello

Villa del Balbianelloon pääsee joko veneellä tai kävellen. Auton joutuu jättämään hyvän matkan päähän, joten muista ottaa kävelykengät matkaan mukaan: polku huvilalle kulkee pitkän metsätaipaleen läpi. Olin reissun alussa ensin ihan että ounou, sillä vettä tuli taivaalta ja kengät litisivät tallustaessa keskellä hikistä viidakkoa. Mutta pian helpotti. Sekä sade että olo.

Villaan johtava portti on suoraan jokaisen Italia-romantikon unelmista, kun visteriaköynnökset kietoutuvat koukeroisen aidan pieliin ja sypressit kutsuvat ylväinä sukeltamaan tämän Sinisateen keskeltä peremmälle. Viimeisiä sadepisaroita tippui kukkien lehviltä ja minä olin valmis selvittämään jälleen yhden italialaisen kauneuden salaisuuden.

Visterioiden kehystämä portti Villa del Balbianelloon
Wisterias decorating the old gate leading to Villa de Balbianello

Huvilan alueella nurmikentät kumpuilevat ja Comon vedenpinta kimaltelee joka puolella, vanhat veistokset ryhdittävät polkujen varsia ja violetit visteriat ilahduttavat silmää järven poukamissa. Alue ei ole suuri - verrattuna vaikka aiemman matkakirjeen Villa Carlottaan. Tunnelma on hienostunut ja ylevä.

Veistoksia polun varrelta
Statues from the garden

Itse Villa vaikuttaa pienikokoiselta, mutta se on silmän hämäystä, sillä rakennus on tehty osittain kallioon ja huonetilat jatkuvat alempana. Opastettu kierros sisätiloihin alkaa päärakennuksen keskeltä ulkoaulasta. Opastus järjestyy myös englanniksi, jos ryhmä on tarpeeksi suuri. Star Wars -elokuvaa on kuvattu täällä. Kohtaus, jossa Natalie Portman esiintyy, on kuvattu juuri tuossa ulkoaulassa, jossa taustalla näkyy ihanainen Como-järvi.

Villa del Balbianellon päärakennus
Main building of Villa del Balbianello

Päärakennuksen portaita ja seiniä koristavat käärmemäisinä kulkevat köynnökset siksi, että käärme on Milanon aatelissuvun vaakunatunnus.

Käärmemäiset koristeköynnökset
Snake-like decorative plants. (Snake is an emblem of Milan´s aristocrats)

Villa del Balbianello on rakennettu vuonna 1787 vanhan fransiskaaniluostarin paikalle kardinaali Angelo Maria Durinille. Rakennuksen tiluksilla on vielä vanhan kappelin tornit, mutta sisätila on nykyään ihan eri tarkoitukseen, josta jäljempänä lisää...

Entisen kappelin tornit
Towers of the old chapel

Ranta-alue on aivan mielettömän kaunis! Kuin maalaus. Tämän kuvan kapea polku johtaa pikkuterassille, josta Como-järvi avautuu autereisena silmien eteen. Mietin, kuinka ihanaa lepokulmauksessa olisikaan lueskella hyvää kirjaa ja nautiskella vaikkapa mansikoita ja lasillinen samppanjaa kesäisen picnicin merkeissä.

Portaat pienelle terassille, joka on alempana ihan järven partaalla
Stairs to a little terrace which is lower and just next to Lake Como

Mainitsin alussa, että tähän Villaan pääsee myös venekyydillä. Pikkusatama on suorastaan suloinen omassa italialaisuudessaan, katsokaa nyt noita karamellipylväitä ja vihreän kasvuston päällystämiä vanhoja portinpieliä!

Villan oma satama
Villa´s little port

Siinä maisemia tähyillessäni paikalle saapui lisää vieraita veneellä ja tunnelma oli toden totta italialainen: veneilijä vihelteli antaumuksella O sole mioa. (Tosin nuottikorva ei ollut ihan Pavarottin luokkaa) Sivumennen mainiten, italialaiset miehet ovat oikeaa viheltelijäporukkaa - iloinen viheltely siivittää työn kuin työn tekoa tai paikasta toiseen siirtymistä tai nätin naisen ihailua ;D

Mutta takaisin huvilaan ja sen historiaan. Sekalaisten vaiheiden jälkeen Villa del Balbianello päätyi vuonna 1974 seikkailija Guido Monzinolle. Mies testamenttasi tilukset Italian valtion säätiölle ja Monzinon kuolemasta lähtien, vuodesta 1988, museoitua Villaa on päässyt ihailemaan sisältä kuka tahansa kävijä. Monzino uudisti huvilan tyystin eikä halunnut säilyttää paljoakaan vanhaa ja alkuperäistä. Taidehistorian ystävää sellainen suorastaan hirvitti, mutta eivät nuo sisätilat onneksi ihan pilattuja olleet. Niin, paitsi kappeli. Sen sisätila on nykyisin Villan keittiö! Voiko järkyttävämpää ratkaisua olla. Olisi nyt edes joku hieno ruokasali. Mutta että keittiö... Kyllä siinä kääntyvät fransiskaanit leposijoillaan ja tämän Katin estetiikan taju nitkahtaa paikoiltaan.

Opastuskierros alkoi ylhäältä kirjastohuoneesta. Kuvassa näkyvän nojatuolin takana vasen seinäpieli sisältää yhden Villan salaovista. Opas avasi oven ja kätkössä piilottelevat portaat, joita pitkin pääsee alempiin huoneisiin. Salakäytävä on rakennettu ilmeisesti kardinaalin turvaksi, jotta hän pääsee omaan satamaan ja sieltä karkuun mahdollisen hyökkäyksen kohdatessa.

Villan kirjastohuone. Salaovi nojatuolin takana. Käytävä kulkee alaspäin eri tilojen kautta aina pikkusatamaan asti.
Villa´s library. Secret door behind the chair. Secret corridor was built to secure cardinal and it led down to Villa´s small port.

Alemman kerroksen oleskeluhuoneessa oli loistokkuutta ja kimallusta kerrakseen:

Rokokoo-henkistä upeutta Villan sisätiloista
Rococo style room inside Villa del Balbianello

Eteenpäin kulkiessa saimme jatkoa jännittävälle salakäytävälle: se kulkee yhden huvilan vierashuoneen kautta. Tuon huoneen katossa on salaluukku ja siinä vedettävät portaat. Huoneen seinästä avautuva uusi salaovi on naamioitu lukituksi komeron oveksi ja sieltä matka jatkuu yhä alemmaksi. Mietin, kuinka sydärin aiheuttava ylläri olisikaan yövieraille, jos kesken makeiden unien kattoluukku aukeaisi, portaat laskeutuisivat ja joku hiippailisi huoneeseen, hui! Kardinaalin aikana 1700-luvulla vieraat eivät todellakaan tienneet tästä salakäytävästä.

Kardinaalin salakäytävä
Cardinal´s secret corridor in Villa del Balbianello

Guido Monzino oli aikamoisen erikoislaatuinen tapaus. Hän myi menestyneen yrityksensä ja kulutti loppuelämänsä upean Villansa remontoimiseen, seikkailuun ja museoesineiden hankintaan. Vuonna 1973 hän johti Italian ensimmäistä kiipeilijäryhmää Mount Everestille (vaikka ei itse ihan huippua saavuttanutkaan pahan paleltumisensa vuoksi). Huomionarvoista on, että Villa del Balbianello oli Monzinon ns. kesämökki! Hän asui varsinaisesti Milanossa. Huvilassa on hieno kokoelma arvokkaita artefakteja ja veistoksia eri mantereiden vanhoista kulttuureista. Yläkerroksessa on nähtävillä myös Monsizon Pohjoisnavan retkeen käyttämä reki ja varusteet sekä iso kokoelma inuiittien tekemiä luuveistoksia. Monzino ei mennyt koskaan naimisiin, mutta äiti oli tälle(kin) italialaiselle miehelle tärkein: Villan upein ja isoin vierashuone oli mammaa varten.

Seikkailijasta ja jännitysmomentista toiseen: huvilalla on kuvattu toistakin tunnettua leffaa, nimittäin James Bond Casino Royalea. Kohtauksessa agentti 007 on toipilaana Villan takapihalla suuren pyöreälatvaisen puun alla. Tallustelin tuossa puun alla ja kuikuilin järvellekin, mutta valitettavasti en nähnyt Daniel Graigia missään...

Villan upea pallomallinen puu, jonka muotoonleikkaaminen on muuten iso operaatio: puutarhurit kiipeävät puuhun,
puskevat ulos latvasta ja leikkaavat ympäriltään pintaa sileäksi ja siirtyvät sitten eri kohtaan.
Gorgeous big tree. Its trimming is an operation: gardeners have to climb up to the top and
cut leaves around them and then move to the other point: dangerous!

Matkan jälkeen piti ihan katsoa uudestaan Casino Royale ja tuo kohtaus, jossa on mukana sekä jännitystä että romantiikkaa. Tällaisen pätkän löysin netistä muistin virkistämiseksi:

Tänne kurkkaamalla saa lisäinfoa tuosta ihanaisesta Villasta. (Tuo on hääjärjestelysivu, mutta siellä on mm. hienoja kuvia paikasta.)

Näihin luksustunnelmiin, jatkamme Comolle vielä ensi kirjeessä :)

***

Villa del Balbianello in area of Lenno in Lake Como used to be a mansion of cardinal Angelo Maria Durini in the late 18th century. You can reach this Villa with a boat or leaving your car further and walking along the long path.

After different owners it ended up to adventurer Guido Monzino who renovated this Villa to his own taste, collected wonderful old artefacts and objects from different parts of the world from his journeys and from auctions with the help of antiquity professonals. He left Villa to Italian state so now this place is a museum. Guided tour is organized also in english (if there are enough people), I highly recommend this very interesting tour!

Garden around the Villa is not big but very beautiful with wisterias, old statues, lovely little port, tall cypresses and of course: the marvelous Lake Como everywhere around. Italian romantics as its´ best. They have filmed here some scenes for Star Wars and James Bond - no wonder, this place is like from a movie: unreal in its´ beautiness and peaceful sceneries. Like the time has stopped or taken you to a lovely dream.

Sateinen ilta Camoglissa

Tämä matkakirje on jatkoa edelliseen, jossa seikkailimme Cinque Terren alueella. Vappu-sää oli tosi kamala ja päätimme lähteä takaisin Torinoon. Moottoritiellä oli aikamoinen ruuhka, täällä Italiassa oli ollut pitkä loma, kun Vappua edeltävällä viikolla torstai oli kansallinen juhlapäivä ja sitten tuli Vappu, joten moni otti putkeen kuuden päivän loman. Ja totta kai kaikki lomalle lähteneet olivat suuntaamassa samaan aikaan kohti pohjoista...

Ennen Genovaa alkoi taivas näyttämään vaaleammalta ja minä ehdotin, että kurvataas sittenkin Camogliin. Ei huvittanut ajatus körötellä hidasta tahtia Torinoon lomaltapaluuruuhkassa sen sijaan, että voisimme vielä ihastella merta ja kenties myöhemmin ruuhka olisi jo kaikonnut.

Alkuilta oli jo tummentunut ja kylä oli oli rauhallinen. Yleensä parkkipaikka on tupaten täynnä, mutta kurja ilma oli karkoittanut turistit seudulta ja kadut humisivat yksinäisinä tuulen puhaltaessa vimmaisella voimalla. Kävelimme rantabulevardia pitkin ja ohitse tutuksi tulleiden talojen. Vaaleanpunainen kirkko oli yhtä komeana kuten ennenkin, illan melankoliset värit tekivät siitä salaperäisen sinisessä iltapuvussaan.

Camogli
kirkko - church

Camogli on ehdoton suosikkini Liguriassa, se on vaan niin mielettömän romanttinen ja maanläheisen alkuperäinen, jotenkin suloinen omassa pienuudessaan ja uskomattoman kaunis hillityssä koristeellisuudessaan. Olen käynyt Camoglissa aiemmin pari kertaa, viime reissusta löytyy oma matkakirjekin tämän linkin takaa.

Kalastusveneiden rivi Camoglin pienessä satamassa
Row of skiffs in the little port of Camogli

Tällä keikalla meikäläinen näytti ihan kalastajalta punaisessa tuulen- ja vedenpitävässä hupputakissa. Vappu-glamouria parhaimmillaan! No sovinpa erinomaisen tyylikkäästi talsimaan veneiden viereen ;) Sade oli laantunut, mutta tuuli käynyt sitäkin voimallisemmaksi. Onneksi tämä punainen takki oli löytynyt auton takakontista pelastamaan kylmästä kalisevat jäseneni.

Vappu-lookki, Kulkukatti ja Camoglin rantabulevardi
1st May glamorous look, TravelCat and Camogli beach boulevard

Camoglin ranta oli ihan tyhjä. No, kuka hullu siellä tällaisella tihku- ja myrskysäällä kulkisikaan. Paitsi minä. Täytyihän sitä käydä ihailemassa läheltä Välimeren aaltoja, jotka olivat iltavärissään erityisen runollisia. Kaupunkia ympäröivien kukkuloiden päällä lepäsi usvainen pilviharso ja näkymä oli kuin sademetsästä konsanaan. Tosin lämpötila jäi reippaasti hytinän puolelle...

Tyhjä ranta ja usvaiset kukkulat
Empty beach and misty hills

Ihana Välimeri!
Wonderful Mediterranean!

Rantabulevardin talot ovat kapeita ja kiinni toisissaan, ne muodostavat hauskan ryppään hienoisesti erivärisiä ja -kokoisia asumuksia vihreine ikkunaluukkuineen. Olipa kumma ajatella, että runsas vuosi sitten helmikuussa söimme lounasta tuossa kuvassa vasemmalla olevassa ravintolassa - terassilla! Ja aurinko paistoi, asteita oli silloin +16. Tällä Vappu-reissulla sää oli kuin lokakuussa, eipä moista kylmyyttä ole juuri koskaan toukokuun ekana näillä leveyksillä. No nyt sekin tuli koettua.

Rantabulevardin taloja
Houses on the beach boulevard

Italialaisen romanttiseen tapaan rapistunutta talon seinää ja eriparisia pikkuakkunoita
Romantic old houses and their funny windows, different and different sizes

Alla olevan kuvan kohdetta en ole aiemmilla reissuilla huomannut lainkaan. Aivan yltiösuloinen ikkuna! Katsokaa nyt noita kukkasia ja köynnöksiä talon vaaleanpunaisella seinällä, somia ja erikoisia ikkunaluukkuja ja akkunasta pilkistävää kukkaa, joka täydentää tämän kauneuden. Tahtoo samanlaisen kotinsa seinään!

Maailman söpöin ikkuna!
The cutest window ever!

Myrskytuuli puhisi voimakkaasti ja sade alkoi jälleen. Päätimme heittää hyvästit Camoglille ja suunnata nenät kohti kotia ja Torinoa. Loin vielä viimeisen katseen Välimerelle. Sitä ei tiedä, koska sen taas näkee seuraavan kerran...

Hyvää yötä Camogli!
Good night Camogli!

***

This travel letter is continuation to the last one. We continued trip from Cinque Terre to Camogli. First we planned of getting back to home to Turin but since the traffic was so horrible (many Italians had 6 days holiday and were coming back at the same time) and the sky started to clear a bit, we decided to drive to Camogli.

The weather wasn´t really like May at all! Horrible stormy, cold wind. At least it didn´t rain anymore. But the streets were almost empty and Camogli looked like abandoned. Normally it´s full of people. Even though the weather was like in November and the dark evening light came, Camogli looked as lovely as always. Blue suited well to the romantic old buildings standing next to the beach boulevard.

We walked on the beach, greeted pretty pink church, visited the little harbour behind houses and promenaded along empty streets.  Then it started to rain again so we decided to drive back to Turin. I watched the last time the Mediterranean, it was so beautiful.

Cervo, italialainen kylä kukkuloilla Välimeren rannalla

Aurinko ei suosinut meidän Välimeren reissulla tuossa joku aika sitten, mutta maisemat ja tunnelmat olivat sitäkin elämyksellisempiä. Ajoimme Cervoon, se on piskuinen kylä korkealla kukkulalla ihan Välimeren rannalla, muutaman hetken päässä Ranskan rivierasta.

Cervo
Kylä Välimeren kupeella - Mediterranean village

Cervo tarjosi kaikkea sitä mistä tykkään vanhoissa kylissä: kiipeilyä, sinne sun tänne seikkailevia reittejä, kapeaakin kapoisempia kujia ja labyrinttimaista seikkailua, aitoa vanhanajan tunnelmaa, ihanan rompsahtaneita taloja, upean merimaiseman ja sitruunapuita muurien kätköissä.

Vanhoja taloja, kapeita kujia
Old houses, narrow little streets

Minähän vipelsin kuin pieni eläin pitkin näitä jännittäviä kujia! Oli taas kuin olisi ajassa siirtynyt taaksepäin. Cervo oli vieläpä tuona iltapäivänä tosi hiljainen, eipä ollut montaa muuta kulkijaa, joten epätodelliseen elämykseen heittäytyminen onnistui sujuvasti.

Satumaisia karamellitaloja ja yksi Kulkukatti säntäilemässä sinne tänne tässä labyrinttikylässä
Fairytale-like caramel houses and one TravelCat running around in this lovely labyrint

Juu, Cervoon ei kantsi lähteä kikkailemaan, jos on vähääkään huonot jalat. Nimittäin kujia ja portaita piisaa enemmän kuin laki sallii. Mutta siksi tämä kylä niin huippuihana onkin! Välillä ihan eksyin, kun suuntavaisto meni sotkuun kurvailevilla reiteillä. Mutta kun tarpeeksi kapuaa ja kiipeää, niin saapuu ylös, mistä näkyy hienosti sekä kylä että aina yhtä ilahduttava Välimeri. Näissä maisemissa sielu virkistyy:

Cervo ylhäältä
Cervo from up

Ranskan rivieralla on vastaavia pikkukyliä, mutta ne ovat kaikessa kauneudessaan ja hienostuneisuudessaan liiankin "siistejä", Italian puolella kylät ovat enempi ränstyneitä ja talot suloisesti kulahtaneita. En vältsysti itse asuisi täällä, mutta satunnaista estetiikkamatkailijaa varten tällaiset alkuperäisen elämänmakuiset kylät ovat ihan ykkösiä! Vierailijana saa keskittyä vain tuohon erilaiseen kauneuteen eikä tarvitse miettiä, että hitto, rahakukkaro jäi kotiin, kiipeänpä nuo portaat ketterästi jälleen kerran ylös asti tai kiroilla pari kertaa kuussa rikkoutuvia vesiputkia tai etsiä ekstravilttiä talven viiman puhaltaessa läpi ikkunanpielistä, hih!

Näistä akkunoista kelpaa kurkistella Välimerta
From these windows it must be a joy to watch the sea

Hassu siivouskärry, romanttinen lamppu ja taiteellisesti rapistunut ovi
Funny cleaning moped, romantic lamp and an old artistic door

Mummo koirineen kiipeämässä ylös Cervon kujia
Old mamma with her dog climbing up on Cervo hills

Cervon kirkkoaukiolta avautuu todella sykähdyttävä näkymä merelle ja Ligurian rantamille. Otin alla olevan kuvan kirkon portailta. Lokit kriikkuivat kalaa ja kaartelivat kylän yllä tuoden terveisensä suolantuoksuiselta mereltä, vanha pari asettui espressolle kahvilan koukerokoristeisille tuoleille ja pikkulapset pelleilivät kiipeillessään ylös korkeita portaita kirkko-piazzalle. Meri huojui kohti rantoja, kuten jo vuosisatoja sitten, kylän muurin takana oliivipuut nyökkäilivät tuulessa ja Ligurian kukkulat uinahtelivat iltapäivän sinisessä usvassa. La vita è bella!

Näkymä kirkon portailta
Scenery from church steps

Oliivipuita meren äärellä
Olive trees next to the Sea

***

Cervo is a little village on the hilltop next to Mediterranean Sea. It´s old and has its´ original charm. Narrow little streets build up like a labyrinth - just what I like: to get lost in pretty fairytale-like village. There is lot of walking up and down: stairs and streets are coming and going like from nowhere! But then up on the hilltop you will see fabulous scenery, you can take a breath and admire the beautiness of Mediterranean landscape and Italian old houses. There is a gorgeous square in front of the church, café where you can enjoy of espresso and the walk around the village offers the seaview plus plenty of olive trees - aren´t they pretty! Real Italian flavour with whole heart.

Herkkuhetki sitruspuiden katveessa Liguriassa

Sitruunapuu talon muurin takana
Lemon tree behind the wall

Tuossa jokin aika sitten ajelimme Liguriassa. Sää oli valitettavan harmaa ja kuin lokakuussa, ei paljoa kiinnostanut olla melkein sumun peitossa. Ranskan rivieran suunnalla taivas näytti aavistuksen verran vaaleammalta, joten kurvasimme extemporena Genovan kulmilta oikealle. Alunperin suunniteltu reissu Camogliin ja Portofinoon siirtyi toiseen kertaan.

Ajoimme Spotornoon, koska ranskalainen Kolli oli kuullut työkaveriltaan siellä olevasta mainiosta ravintolasta Zû a mâ, jonka tämän hetkinen kokki on työskennellyt Italian parhaimmissa ravintoloissa ja nyt seuraavan pestipaikan viivästyneen remontin takia on hommissa toistaiseksi Spotornossa. Tottahan toki sellaisen kokin annoksia oli herkkusuiden pakko päästä kokeilemaan! Etsimme heti alkuun ravintolan ja varasimme pöydän.

Sitten luppoaikaa viettämään Spotornon kujille. Kaupunki on pieni, mutta sieltä löytää kauniita kulmauksia ja vanhoja taloja. Ja sitruspuita! Rakastan etenkin sitruunapuita, mutta myös appelsiinipuut ja mandariinit saavat sydämeni laulamaan kevättä.

Vastavärejä
Opposite colours

Vanhaa arkkitehtuuria Spotornon kapeilla kujilla
Old architecture in narrow streets of Spotorno

Kiinnitin huomiota, että monen talon kulmassa oli käsintehty koristelaatta talon tunnuksena tai numerona. Ja muitakin hauskoja yksityiskohtia osui silmiin, kuten alla oikealla. Hih! Vaaleanpunainen leidimustekala! Minä voisin ripustaa oman oveni kulmaan iloisen aasin kuvan ;D

Hauskoja yksityiskohtia ovien pielissä
Lovely details next to doorways

Kävelytuokio nostatti mukavasti ruokahalua. Palasimme takaisin Zû a mâ:an henkisesti ja fyysisesti erittäin valmiina syömiseen. Tässä linkki ravintolan sivuille.

Tuossa alakuvassa näkyy mainostetun kokin polkupyörä. Kun varasimme pöytää aiemmin, hän kurvasi juuri ravintolansa eteen pyöränkori ruokaostoksia pullollaan. Heh! Vaikutti mukavalta ja rennolta kaverilta.

Zû a mâ, Spotorno, Liguria

No niin, mitäs kaikkea hyvää saimmekaan Zû a mâ:ssa? Ensi alkuun eteemme tuotiin alkumaistiainen. Ihan kuin rapeaksi paistettuja muikkuja, maku oli tosin miedompi. Maku oli taivaallinen! Suolaa oli juuri sopivasti eikä mausteilla oltu pilattu kalan omaa makua. Sitten seurasi alkupalana todella herkullinen artisokka-parmesansalaatti, jossa artisokan sydämet olivat suussasulavan pehmeitä ja salaatin kastike kuin ihaninta nektariinia. Yritin makustella, että mitä ihmeen taikayrttejä salaatinkastikkeessa oli mukana, kun se oli niin erinomaista. Pääruoka: Välimeren punaista kalaa appelsiinikastikkeella parsojen kera. En tajua, miten appelsiinikastikkeesta oli saatu niin hyvää! Annoksessa oli sopivasti suolaista ja makeaa, ei mitään liikaa. Jälkiruoka oli ouhuen ohuita ananaksen siivuja marjoilla, keskellä oli raikas sitruunasorbetti.

Tässäpä kimara kuvia kuolattaviksi:

Alkumaistiainen: rapeaksi paistettuja pikkukaloja
Starter: small crispy fried fishes

Alkuruoka: artisokka-parmesanjuusto salaatti
First dish: artichoke-parmesan cheese salad

Pääruoka: Välimeren punaista kalaa parsalla ja appelsiinikastikkeella
Main dish: Mediterranian red fish with asparagus and orange sauce

Jälkiruoka: tuoreen ananaksen ohuita siivuja, sitruunasorbettia ja marjoja
Dessert: thin slices of fresh pineapple, lemon sorbet and berries

Kokki todella täytti odotukset! Suosittelen lämpimästi Zû a mâ:a kaikille herkuttelun ystäville - ainakin niin kauan kuin tuo kokki on siellä kauhan varressa...

Sitten olikin vuorossa iltapäivän ruuansulatustepastelua ja Välimeren ihastelua rantabulevardilla. Oi kuinka rentouttavaa onkaan nähdä palmuja! Mitä enemmän sitä parempi. Antaa tulla koko metsä palmuja! Palmut ovat etelän ja kesän symboleja ainakin tälle Katinroikaleelle.

Spotornon rantabulevardi
Spotorno´s beach boulevard

No, kesä ja kesä... Ilma oli sen verran viileä, että kaulahuivi täytyi kietoa visusti suojaksi tuulelta. Mutta onhan tuo Välimeri vaan kaunis, vaikka olisi kylmempääkin. Sinisestä udusta pilkistävät saarekkeet ja rosoisenjylhät kalliot ovat aina romanttisia ja kuin kutsuvat seikkailulle ja antautumaan Italian rennolle elämäntyylille.

Spotornon hiekkaranta
Spotorno´s beach

Pääsimme Kollin kanssa parahultaisesti todistamaan hauskaa urheilulajia. Tai voiko sitä urheiluksi sanoa? Ainakin hurjasteluksi! Nimittäin rannalla oli mies, jolla oli selkävermeisiin kiinnitetty potkuriaparaatti ja perässään laskuvarjo. Sitten tyyppi laittoi moottorinsa päälle ja alkoi kipittää rantahiekkaa pitkin vinhaa vauhtia...

Potkuri päälle ja valmiina lähtöön...
Starting the engine and ready to go...

...kunnon juoksuvauhti...
...running...

...ja ei kun lentoon Spotornon ylle!
...and flying in the air over Spotorno!

Heiii, tahtoo kokeilla kans!

Loppuun vielä herkkua silmillekin ja muistoksi Spotornosta ihanan hempeä otos sävytettynä appelsiinipuilla. Kukapa voisi vastustaa Välimeren tunnelmaa!

Raikkaita värejä ja appelsiineja
Fresh colours and oranges

***

Some days ago we planned to drive to Camogli and Portofino. But oh my, when getting close to Genova, the sky was so totally grey and this sad mist was hanging on the Mediterranian hills that we decided to turn the car to the right. Closer to France the weather looked a bit lighter.

We drove to Spotorno because MrCat had heard that there is an excellent cook working in a restaurant named Zû a mâ and we were interested of tasting how wonderful food there is. This cook has been working in several top restaurants in Italy, he´s staying now in Spotorno for a while because the next restaurant he´s going to work, has some delay with renovation or something.

When we arrived, this advertised cook was just coming with groceries with his bicycle, he was friendly and we booked the table for the lunch. Then we walked around a bit in this small but pretty city. They have old houses and lovely citrus trees: lemons, oranges, mandarins. I just love them! They look so beautiful.

And about the food in Zü a mâ: it was unbelievably de-li-cious!!! I highly recommend :)

Oropa, keväinen retki munkkien jalanjäljille

Kahtena viimeisenä iltana olen ollut ulkona syömässä suomalaisten ystävättärieni kanssa. Edellisenä iltana nautimme herkullista kurdilaista ruokaa ravintola Kirkukissa tuossa kulmilla. Siellä muistin jälleen kerran miksi italialaisissa ravintoloissa ei paljoa tarvita taustamusaa (tai jos sellaista on, sitä ei kuule!), koska asiakkaat pitävät huolen metelistä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa, kun pitkässä pöydässä istunut italialaisnaisten porukka piti sellaista mekkalaa, ettemme olisi kuulleet mitään toistemme jutuista.

Pöydänvaihto auttoi aikansa, kunnes viereisille paikoille, mataliin pöytiin ja istumatyynyille, tuli vielä suurempi poppoo. Oma ihmetyksensä italialaisten oman tilan ottamisesta sain taas siinä, kun ryhmän pari naista kulutti aikaansa höpötellen ja seisoskellen melkein kiinni meidän pöydässä, takamukset meihin päin. Heh, ei ihan kaikista huomaavaisinta. Mutta muona oli hyvää, kuten tavallista. Pidän etenkin falafeleista ja hummuksesta.

Eilen olimme piazza Carlo Albertolla hyvässä pizza-paikassa. Oli Naisten päivä ja täällä myytiin joka paikassa kauniinkeltaisia mimosanoksia naisten kunniaksi. Saimme pöytään keltaisen alkudrinkin. Herkuttelimme mustekala- ja kasvispizzalla ja menimme hakemaan minulle vielä jälkkärijäätelöä Gromin baarista.

Mutta nyt siirrytään herkuttelusta hengenravintoon. Nimittäin tässä matkakirjeessä seuraa jatkoa viimekertaiseen Biellan seikkailuun. Ajoimme tuolloin Biellasta ylös Ivrean alueen kukkuloille ja Oropaan.

Oropan pyhä vuori
The sacred mountain of Oropa

Oropa on yksi UNESCON maailmanperintökohteista, se on upea ja iso vanha luostari, joka houkuttaa pyhiinvaeltajia Pohjois-Italiaan. Oropa on suurin Neitsyt Marialle omistettu pyhättö Alppien alueella. Vierailijoita on vuosittain 800 000. Pyhättö on perustettu alunperin jo 300-luvulla, mutta pääosa arkkitehtuurista on kuitenkin 1600- ja 1700-luvuilta. Upean kolmiaukioisen rakennuskompleksin suunnittelijoina ovat toimineet muun muassa sellaiset historian suurnimet kuin Juvarra ja Guarini. Tässä lisäinfoa kiinnostuneille: Oropan sivut ja Wikipedia.

Oropan pyhättö Biellan alueella vuorilla
Sanctuary of Oropa on Biella mountains

Kuten yläkuvista näkyy, rakennuskompleksi on todella suuri. Näyttävän sisääntulon jälkeen kävelemme portaat ylemmäksi, kohti ensimmäistä aukiota. Portaiden päässä, sisäänmenokaaren valoaukossa kävijän vastaanottaa pääpyhätön suuri siluetti:

Oropan pääpyhättö
Oropa´s main church

Aukiolla oli vielä täplittäin lunta talven muistona. Ylhäällä vuorilla oli vielä vilpoisaa, joten onneksi olimme ottaneet talvitakit mukaan.

Ensimmäinen aukio Oropassa
First court yard in Oropa

Isolla aukiolla on myymälöitä ja kahviloita, vessat ja pari ravintolaa. Palvelun runsaus jo paljastaa, että Oropassa käy paljon väkeä myös talvikautena. Tuli bongattua pari hauskaa kuriositeettia. Kuten tämä, varmaan maailman nätein raha-automaatti:

Nätti pankkiautomaatti
Pretty automat

Toinen hassu juttu löytyi muistomyymälästä. Pyhien aiheiden, kuten mustien neitsyiden patsaiden, seimikuvaelmien ja rukousnauhojen lisäksi oli kaupan jos jonkinmoista tilpehööriä aina lasten palloista ja autoleluista kerrassaan kummallisiin "koriste-esineisiin". Vai voisiko joku kertoa, miten ihmeessä tämä liittyy pyhiinvaellukseen ja munkkeihin:

Pyhiä matkamuistoja Oropasta
Sacred souvenirs from Oropa ;D

Tai no niin, munkkeihin ja munkkeihin... Tirsk! Täytyy muistaa, että nyt ollaan tosiaan Italiassa ;)

Mutta palataanpa taas Oropan todelliseen antiin eli jumalallisiin asioihin. Toinen aukio on vielä ensimmäistäkin viehättävämpi. Kuvassa oikealla näkyy Oropan vanhempi kirkko. Vanha kirkko on erityisen tärkeä siksi, että siellä on Oropan kuuluista Musta Neitsyt. Se on mustasta puusta veistetty Neitsyt Marian patsas, joka on alttarin keskiössä Jeesus-lapsi käsivarsillaan. Katolisessa uskonnossa Neitsyt Marian palvonta on säilynyt tärkeänä ja meidänkin visiitin aikana kirkossa oli moni, joka rukoili ääneen ja hartaasti Mariaa pyhätön kovilla ja vaatimattomilla puupenkeillä.

Oropan toinen aukio, oikealla vanhin kirkko
The second courtyard of Oropa, the oldest church on the right

Oropan Musta Neitsyt
Black Virgin of Oropa

Sivuhuoneessa oli synnintunnustussessio meneillään, parissa kopissa paloi punainen valo. Synnintunnustus on yksi sellainen juttu, jota en ihan ymmärrä katolisessa uskossa. Siitä tulee mieleen, että eipä haittaa, jos olen mokaillut pahasti. Kerron papille syntini, teen parit rukousharjoitukset ja saan pahat tekoni anteeksi. Ennen muinoin rikkaat ostivat syntejään ahkerasti anteeksi aneilla eli kirkolle antamillaan lahjuksilla. Kätsyä.

Synnintunnustus käynnissä takahuoneessa
Confessing going on in the back room

Mutta olipa katolisesta uskosta mitä mieltä tahansa, kirkon upeat saavutukset uskonnollisen arkkitehtuurin ja taiteen saralla ovat kiistattomat. On vaikea vastustaa taiteen iloa Italiassa ja mestaritöiden tuomaa nautintoa silmille ja mielelle. Pyhittyneen olon voi kuitenkin saada mielestäni missä tahansa omiin aisteihin vetoavassa temppelissä, joka nostattaa sinut toisen todellisuuden tasolle: vetosipa tunteisiin sitten paikan askeettisuus ja autenttisuus tai barokin röyhkeä pröystäilevyys tai luonnon sylissä itsensä kuuleminen.

Valo Oropan usvaisten kukkuloiden yllä
The light abowe Oropa hills

Oropan pyhättö on ylellisen ja samalla luonnonläheisen kaunis paikka hiljentymiselle. Kukkulalta avautuu laaja maisema, joka tosin reissumme aikaan oli vuorilla leijuvan usvan peitossa. Ihastelin suuresti myös arkkitehtuurin yksityiskohtia, kuten aina rakastamiani pylväskäytäviä ja arkadikaaria:

Ihmisen luomaa kauneutta Oropan pyhässä paikassa
Human-made beautiness in sacred Oropa

Kolmannen aukion kruununa on iso kirkko, joka näkyi upeasti jo ihan ensimmäisten portaiden päässä. Kirkko on sisältä pyöreä ja alhaalla on Marialle pyhitetty krypta. Kirkko oli yllättävän pelkistetty, vaikkakin hieno. Mutta jotenkin tykkäsin enemmän Mustan Neitsyen kirkosta, se oli intiimimpi kauneudessaan. Kirkon sivulla on jälleen matkamuistomyymälä ja sivuhuoneissa hienoja seimikuvaelmia eri maista. Pimeällä käytävällä kulkija voi myös eläytyä Jeesuksen elämään seinän lokeroihin rakennettujen hyvin toteutettujen miniatyyriasetelmien kautta.

Oropan pääkirkko
Oropa´s main church

Ennen lähtöämme takaisin Torinoon kävelimme jonkun aikaa alueen edustalla. Oropa on siitä erikoinen alue, että siellä on yhteensä kaksitoista kappelia vieretysten kukkuloilla. Ne muodostivat erikoisen ja silmää ilahduttavan pikkukylän kevätkukkien värittämille rinteille. Lopuksi vielä violettia ja herkkää valkoista hehkuvat pienet krookukset tuomaan uuden elämän iloa itse kullekin. Bella primavera on jo saapunut Pohjois-Italian vuorille!

Tässä kuvassa viisi Oropan kahdestatoista kappelista
Here five of all twelve chapels in Oropa

Violetteja ja valkoisia krookuksia
Purple and white crocuses

***

This travel letter takes you from last journey´s Biella to Oropa, sacred mountain and monastery in Ivrea hills. Place derives already from the 4th century. Main part of Oropa´s sanctuary is built in 17th and 18th centuries by such great names like Juvarra and Guarini for example.

Oropa has three courtyards, all very lovely. There are also shops, cafés and restaurants so you don´t wonder that this monastery really is a very popular place for visiting, for the pilgrims and tourists, 800 000 visitors per each year. Oropa is UNESCO World Hertage Site.

The most important place is the oldest church, because there is Black Virgin. It is a lovely black statue of Virgin Mary and it still invites many Catholics for praying and adoration. Special is also the surrounding area because there are all together twelve chapels on the hills. Area was very beautiful at this time because the spring has arrived also to the mountains and the hills were covered by fragile colourful crocuses. Bella primavera!