Grenoble: rumia taloja, hienoa taidetta ja hyvää ruokaa

Grenoble, jokinäkymä
Grenoble, riverside

Vietimme lauantain Kaakkois-Ranskassa, Grenoblessa, koska siellä on meneillään laaja ekspressionistitaiteen näyttely. Sinne ei ole Megèvestä pitkä ajomatka, puolitoista tuntia. Samalla saimme tilaisuuden tutustua kaupunkiin, jossa ranskalainen Kollikaan ei ole koskaan aiemmin käynyt, mitä nyt on pari kertaa vierestä ajanut. Nooh, Grenoble ei sykäyttänyt hirmuisesti ulkomuodollaan. Ensivaikutelma oli aikalailla vanhan DDR:n makuinen. Nuo alemassa kuvassa olevat talonrumilukset ottivat meidät ensimmäisinä vastaan. Aika alakuloista.

DDR - ei vaiskaan, tämä on Grenoble ;)
DDR - just joking, it´s Grenoble ;)

Keskustakaan ei ole kovin kummoinen, mikä on sinänsä aika kumma juttu, koska Grenoble on kuitenkin yksi Ranskan vanhimmista kaupungeista. Olisi olettanut näkevänsä pittoreskeja vanhoja taloja ja romanttisia kujia - katin kontit! Grenoblen yleisvaikutelma on suttuinen, usea talo oli rempallaan ja roskaisen tunkkaisia kujia kulkee siellä täällä. Ei hirmuhoukuttelevaa omatoimiselle tepastelulle.

Grenoblen keskustaa
City center of Grenoble

Keskustan kaunis suihkulähde
Pretty fountain in the city centre

Joitakin sieviä alueita sentään löytyi, kuten vanhan parlamentin aukio, jonka talot on restauroitu ja puhdistettu upeasti. Edessä on päiväaikaan tori, toritädit pakkailivat juuri kimssujaan ja kamssujaan, kun saavuimme paikalle.

Vanha parlamentti
Old parliament

Tuon aukion toisella laidalla on vanha kirkko, joka oli sisältä söötti, mutta ei nyt mitenkään erityinen. Kirkon vieressä on Table Ronde, Ranskan toiseksi vanhin kahvila, joka on avattu vuonna 1739 ja on edelleen toiminnassa. Visiitin arvoinen! Table Ronde on itse asiassa ravintola, jossa saa edukkaasti massunsa täyteen. Lauantain lounaasta maksoimme 10 euroa, mihin kuului iso kana-annos (oli suussasulavaa!) ja talon suklaamousse. Saimme  ilmaiset alkumaljat Guide Routard -opaskirjaa vilauttamalla, hehee. Ulkona on tilava terassi ja sisällä on lisää pöytätilaa peremmällä.

Café de la Table Ronde

Kahvilan nimi on suomeksi "pyöreän pöydän kahvila". Meillä kävi säkä, saimme peräti pyöreän pöydän. Istuimme tilavasti tuolla edessäpäin näkyvässä nurkkauksessa vasemmalla.

Café de la Table Ronde
Sisäkuva kahvilaravintolasta- interieur from the café-restaurant

Mansikkaiset alkumaljat ja iso kana-annos
Stawberryish aperitifs and big main dish

Parlamenttiaukion lähistöltä löytyi nätti pieni puisto, jossa oli värikkäitä kukkaistutuksia ja ihmisiä lekottelemassa auringon hellimällä nurmikolla. Alla olevat hepat olivat valmiina vastaanottamaan pienimmät vieraat viikonloppuajelulle.

Heppapolkupyöriä puistossa
Horse bicycles in the park

Mennäänpäs sitten visiittimme päätarkoitukseen eli museoon! Grenoblen taidemuseo oli huikea yllätys. Se on ensinnäkin valtava. Toiseksi, siellä on yksi Ranskan parhaimmista taidekokoelmista. Taidetta on niin keskiajalta, 1700- ja 1800-luvuilta aina moderniin ja postmoderniin. Museo on sisältä avara ja valoisa ja sen tilat tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan. Meillä meni useampi tunti kierrellessä eikä tietenkään kaikkeen pystynyt keskittymään kunnolla. Tässä linkki museon sivuille. Olin hämmästynyt, että näin hulppeaan museoon ja hienoon ekspressionistinäyttelyyn yhteislippu maksoi vaivaiset 8 euroa! Nykyään erikoisnäyttelyihin liput kustantavat jopa 12 euroa Euroopassa.

Museorakennuksesta tuli jotenkin mieleen Sara Hildénin taidemuseo Tampereelta. Samanlaiset valoisat tilat, moderni arkkitehtuuri ja luonnonläheisyys ympärillä. Tosin järveä ei vierestä löydy - joki pienen kävelymatkan päästä kylläkin.

Näkymä museon oleskeluaulasta
Scenery from the museum hall

Oli pakko ottaa kuva yhdestä, muistaakseni 1700-lukulaisesta taulusta, koska se oli jotenkin tahattoman hauska. Aiheena oli syntiinlankeemus. Ylhäällä taivaalla oli Jumala enkelten ympäröiminä. Osalla enksuista oli aika virnuileva ilme. Alla oleva yksityiskohta taulusta hekotutti meikäläistä.

Katsokaa nyt tuota nysvää Aatamia. Tyyppi vilkaisee lampaan ilmeellä Jumalaa ja harteitaan kohottaen vierittää syyn Eevalle, "Se vaan tapahtui, en mahtanut naiselle mitään, en minä ole syyllinen!" Totaali tohveli... Eeva katsoo niin ikään Jumalaa, silmät viattomina kuin orvokit ja sormi osoittaa käärmettä, "Tämä käski heittäytyä Aatamin syliin, en minä oikeastaan tiedä mitä tapahtui.". Aluksi luulin, että käärme aukaisee kitansa hämmästyksestä, mutta se alaleuka olikin vain varjo. Mutta joka tapauksessa hyvin hupaisa syntiinlankeemuksen kuvaus, eipä ole ennen tullut moista vastaan! ;D

Yksityiskohta syntiinlankeemuksesta, hauskat eleet
Detail from an old painting about Adam and Eve. Funny gestures: "It wasn´t my fault!" ;D

Pidin museon erikoisnäyttelystä ekpressionismista. Tauluja on esillä yhteensä yli 120: maalauksia, piirroksia, grafiikantöitä. Näyttely on lainassa Die Brücke museosta Berliinistä. Kokonaisuus oli kiinnostavasti ja monipuolisesti rakennettu ja antoi kattavan kuvan ekspressionistiliikkeestä sekä sen ajan saksalaisesta kulttuurista. Katsoja ymmärtää, kuinka uutta ja uutta luovaa ekspressionismi tuolloin oli. Holtittomilta vaikuttavat värit ja graafiset linjat kauhistuttivat perinteiseen taiteeseen tottuneita.

Suomalaisen sydäntä sykäytti heti alussa, ekpressionistiliikkeestä kertovan ison infotekstin äärellä. Vuoden 1907 kohdalla mainittiin meidän oma Akseli Gallen-Kallela, joka otettiin jäseneksi Die Brücke -liikkeeseen. Hänen teoksiaan näyttelyssä ei toki ollut.

Tässä alla on näyttelyn suosikkiteokseni, Emil Nolden kuvaus taloista Juutlandista. Yksityiskohdat on sudittu harkitun huolimattomasti ja taivas on yhtä villiä maalimylläkkää. Mielettömän hieno väripommi! (Joo, ei niitä kuvia olisi saanut tietenkään ottaa, mutta oli pakko salakuvata, kun teos oli niin hieno. Sitäpaitsi kurjaleet eivät olleet painattaneet postikortteja tästä teoksesta. Aikaisemmista vahingoista viisastuneena otin oman muiston:)

Emil Nolden maalaus taloista hänen kotiseudultaan Juutlandista
Emil Nolde´s painting of houses in his home area Jutland

Teimme lopuksi vielä kävelyn Grenoblen keskustassa ja kävimme drinksuilla Table Rondessa , jossa olimme syöneet lounaan. Omaperäistä, mutta kun siinä oli niin kiva terassi ja muualla oli autiota.

Päivän sää oli vaihteleva, pahimman sadejakson ajan olimme onneksemme viettäneet museon sisällä. Illemmalla aurinko tuli takaisin ja pilkahteli tummanpuhuvien pilvien takaa kultaisia säteitään märille kaduille, kaunista. Tässä vielä näkymä keskustan aukiolta:

Suihkulähde ilta-auringossa
Fountain in the evening sunlight

***

Grenoble, an old city in the southeastern France. There we spent last Saturday. Drive from Megève took 1,5 hours. Grenoble is not that fabulous even if it´s one of the oldest cities in France, but it has fabulous museum with Expressionist art exhibition at the moment that we wanted to see. First we ate good lunch in Café de la Table Ronde which is the second oldest café in France. (The oldest one is in Paris - of course.)

Grenoble Art Museum is really huge, there are so many art works from old to modern art to see so it takes hours to visit all the rooms... Gladly I had taken my comfortable walking sneakers! I really recommend this museum, impressive collection - one of the biggest in France.

Expressionist exhibition has over 120 paintings, loan from Berlin´s Die Brücke museum. It was well installed, it gave lot of info about the era and this new innovation of art and its´ artists. (Info was all in French though...) Tickets were only 8 euros and with that you could see the whole museum, not bad. Glad to have seen this museum!

Aravis - huikeita maisemia Ranskan Alpeilta

Viikonloppuna oli hieno keli Ranskan Alpeilla. Olimme tuttuun tapaan "korkeanpaikan leirillämme" Megèvessa, kävimme moikkaamassa lempiaasejani, söimme Rostachonissa ja vaeltelin itsekseni kukkuloilla. Tuulettomina hetkinä pärjäsi aurinkopaikoilla pelkällä T-paidalla. Rinteillä oli krookuksia, pikkuorvokkeja, kevätesikoita ja leskenlehtiä, ja maatilojen pihoille päästetyt kanat nokkivat keväästä tohkeina ruohikkoa minkä kerkesivät, sieltä täältä kuului iloista kaakatusta niin että itsellekin tuli hymy huulille. Osassa laskettelurinteitä oli vielä hyvin lunta ja turisteja oli paljon liikenteessä - jopa siinä määrin, ettei huvittanut olla Megèven keskustassa, olo oli kuin kaupungissa.

Hiihaa!

Pyhänä lähdimme sunnuntaiajelulle. Emme ole pitkään aikaan käynyt Aravisin seudulla, joten halusin sinne. Aravis on upeaa aluetta, jyrkkiä rinteitä, villiä luontoa ja kiemurtelevia serpentiiniteitä. Matkan varrella saimme ihastella korkeita vesiputouksia, jotka vuori hulauttaa alas rinteitä lumien sulaessa kevätauringon loisteessa. Putoukset näyttivät omiin silmiini kuin enkelin hiuksilta, katsokaapa vaikka, kuinka kauniita:

Korkea vesiputous Aravisin alueella
High water fall in Aravis mountains

Kuin enkelin hiukset
Like angel´s hair

Col d´Aravis sijaitsee 1486 metrin korkeudessa Haute-Savoien ja Savoien välisellä alueella. Jotkut polkupyöräilyharrastajat sotkevat reitin ylösalas näissä hulppeissa maisemissa, ja tälläkin kertaa näimme usean yritteliään hikoilemassa pyöriensä päällä. Reittiä on käytetty monesti Tour de Francessa.

Col d´Aravisissa on mainio patikkareitti. Se kulkee tässä kuvassa vasemmalla:

Hyvä patikkareitti alkaa vasemmalta
Good hiking path begins from the left

Olemme kävelleet tuon reitin ylös kesäaikaan muutamaan otteeseen, kaksi kertaa pidemmälle. Ihan ylhäällä on kiva ravintola pienessä chalet´ssa eli Alpeille tyypillisessä hirsitalossa. Ravintolassa tarjotaan Alppi-ruokaa; simppeliä, hyvää ja rasvaista. Olen syönyt siellä elämäni parhaan perunaomeletin. Talviaikaan ei reitti eikä ravintola ole auki, lumet sulavat näillä korkeuksilla kutakuinkin toukokuun lopussa.

Col d´Aravisissa ei ole sinänsä hirveästi visiteerattavaa. Se on vain yksi tie, joka yhdistää La Clusaz ja La Giettaz -nimiset pienet laskettelukaupungit. Patikkareitin alun kohdalla on parkkialue, pari matkamuistomyymälää ja ravintolaa isoine terasseineen. Pieni kappeli löytyy uskonnollisia seikkailijoita varten ja ympärillä kohoavat vuoret ovat jo sinänsä luonnon oma temppeli itse kunkin sielun pyhittämistä varten.

Col d´Aravisin pieni kappeli
Small chapel in Col d´Aravis

Jylhiä vuoristomaisemia
Gorgeous mountain sceneries

Muutama talvi sitten näin tuossa kuvassa näkyvillä rinteillä vuorikauriita. Ja tietenkään juuri sillä kertaa ei ollut kamera mukana... argh! Arvaatte varmaan, että harmitti. Siellä ne pomppivat iloisesti eteenpäin noin kymmenen eläimen laumassa. No, ei sillä minun vanhalla kamerallani olisi kovin hyviä zoomauksia saanutkaan. Elikot olisivat näkyneet kuvassa kuitenkin vain pieninä pisteinä (näin itseäni lohduttelen). Nyt ei näkynyt vuorikauriita eikä muitakaan otuksia, vaikka kuinka tiirailiin suuntaan jos toiseen. Olen aina haaveillut murmelin bongaamisesta, mutta se päivä saa vielä odottaa ja nyt on vielä liian kylmäkin ainakin näin ylhäällä.

Nuo harmaat kalliot tuovat muuten mieleen Mount Rushmoren vuoret Jenkeistä. En ole tosin siellä itse käynyt, mutta samaa näköä on. Ranskalainen Kolli ehdotti, että ennen pian koittavia Ranskan presidentinvaaleja ja Sarkozyn häviämistä Sarko voisi ikuistuttaa kasvonsa näihin Col d´Aravisin vuoriin, hehhee!

Söimme lounaan Col d´Aravisin ainoassa aukiolevassa ravintolassa, ja kyllä huomasi, että paikka on turistirysä: sen verran huonoa muona oli. Lounaan paras anti oli terassilla. Siellä löhöili vuoronperään kaikenmoista tallaajaa ja omistajiensa mukana kulkevia hännänheiluttajia. Lepotuolit olivat ikkunassamme kiinni eivätkä auringonpalvojat huomanneet, että olivat ihan meidän pöytämme vieressä, välissä vain lasi.

Olen ihan kauhea kyttääjä, hih, mutta yhdestä parivaljakosta oli pakko ottaa salakuva: isomahaisella ranskalaisella herralla oli rouvineen mukana kaksi pientä ja söpöä koiraa. Niistä toinen halusi innoissaan isäntänsä syliin lepotuoliin ja päästyään viimein aurinkopaikalle se makoili niin onnellisen ja tyytyväisen näköisenä siinä, ettei tosikaan! Mahtoi pullea ja pehmeä massu olla täydellinen lepopaikka ;D

Onnellinen pikkukoira pitämässä siestaa Alppien maisemissa
Happy dog having a siesta in the Alps

Ruuansulattelumme tapahtui kävelyn merkeissä. Talsimme vain tietä eteenpäin, koska emme olleet ottaneet lumikävelyyn sopivia kenkiä mukaan viikonlopuksi - Aravisin reissu tuli extemporena. Mutta Alppitunnelmiin pääsi kivasti jo tieltäkin käsin.

Jyrkkä rinne
Steep hill

Kaunis vanha talonrähjä
Beautiful old house in the Alps

Kulkukatti ruuansulatuslenkillä Col d´Aravisissa
Travelcat having a walk after lunch in Col d´Aravis

Ajoimme vielä La Clusaziin, vaikka siellä emme viihtyneet pitkään - liikaa turisteja ja ruuhkaa kuin Pariisissa konsanaan. Paikka näytti hienommalta kauempaa ilman ihmisten hälyä.

Näkymä Col d`Aravisista La Clusazin suuntaan
View from Col d´Aravis to La Clusaz

Korkealentoista viikonalkua!


***


The spring has arrived to French Alps! Weather was really nice during the whole weekend: when there was no wind, you could wear only T-shirt. We had big lunch in Rostachon, like before, we talked to my favourite donkeys and I did some good hiking on the mountain hills in the sunshine. Tiny mountain flowers are blooming already and chickens are outside.

We had cheerful Sunday-drive and went to Col d´Aravis. It´s a passing way between small skiing resort cities of La Giettaz and La Clusaz, in Haute-Savoie and Savoie areas. Many Tour de France has gone through this route. Col d´Aravis is situated very high: 1486 metres.

As you can see from the photos, the sceneries are lovely. There are many mountain animals living high on the hills but unfortunately I didn´t see any this time. Once I have seen here a group of mountain deers - and ofcourse just then I didn´t have my camera with...

Grey part of the mountain has some resemblance with Mount Rushmore in the States. MrCat suggested that maybe Sarkozy should have his head carved into these Col d´Aravis stones before loosing in the coming elections, haahaa...

Aasimaista menoa ja herkuttelua Alppi-ravintolassa

Vietimme viikonlopun Megèvessa, Ranskan Alpeilla. Ohjelmaan kuului paljon ulkoilua, hyvää ruokaa, terassilla istuksimista ja urheiluakin - sunnuntaina kävin hiihtämässä pitkästä aikaa ja täytyy kehaista, että sivakointi sujui kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Lumi oli suojaista ja luistelutyylillä painelin eteenpäin hyvää vauhtia. Runsaan ulkoilun hintana sain punaisen naaman. En älynnyt laittaa suojavoidetta, ja auringon alla tuli tosiaan oltua useampi tunti etenkin sunnuntaina. Voih! No, onhan tämä punanaama kait jonkinlainen kevään merkki...

Lauantain lounaan nautimme tuttuun tapaan Alppiravintola Rostachonissa, jota olen hehkuttanut täällä aiemminkin. Ennen syömistä kävimme kuitenkin tervehtimässä aasiystäviämme, jotka käyskentelivät laiskanpulskeasta elämästä nauttivaiseen tapaansa aitauksessaan. Rakastan aaseja enkä voi kerta kaikkiaan vastustaa niiden suloista olomuotoa. Varoituksen sana siis jo etukäteen: tämänkertainen matkakirjeeni on oikea aasikuvapotpuri, hehee!

Tässä sitä ihmetellään, kuka on tulossa kylään:

Aasiystävämme odottelee korvat höröllä
Our donkey friend waiting curiously

En ollut pitkään aikaan nähnyt aasejani, joten ne olivat aluksi vähän varuillaan kanssamme eivätkä uskaltautuneet ihan viereen siliteltäviksi. Toinen on arempi kuin toinen ja pysytteli suosiolla kauempana. Tai ehkä sitä ei vaan kiinnostanut ;) Aaseilla on luonnonlahja olla tekemättä sellaista mikä ei inspaa.

"Minä seison nyt tässä ja nautin auringosta"
"I´m standing here now enjoying of the sunshine"

Turhan monet parjaavat aaseja tyhmiksi - nehän ovat fiksumpia kuin esimerkiksi hevoset. Hölmöhän sitä tekee niin kuin joku toinen käskee. Aasi tekee niin kuin sitä itseään huvittaa. Sitä ei kiinnosta juosta pää viidentenä jalkana paikasta toiseen, vaan aika otetaan rennosti ja elämästä nautitaan korvaa välillä lotkautellen. Joskus voi istahtaa vaikka keskelle tietä, jos kiireinen meno alkaa liikaa nyppiä. Hmm, aasit ovat itse asiassa hyvin kissamaisia itsenäisyydessään ja itsepäisyydessään. Aaseissa on asennetta!

Kulkukatin onnenpäivä aasiystävien luona
TravelCat´s happy day with favourite donkeys

Jutustelin aaseilleni kaikenlaista höpöä ihan suomenkielellä. Eivät ne vissiin paljoa ymmärtäneet, mutta ainakin korvat olivat uteliaassa hörössä kuullun merkiksi. Aasit ovat hellyttävän karvaisia otuksia, katsokaapa näitä komeita hörökorvia:

Aasin karvakorva
Furry ear

Aikani höpöteltyä aaseille mukavia, elikot lientyivät epäluuloistaan ja rohkeampi tuli rapsuteltavaksi:

"Vielä vähän ylempää ja sitten korvan takaa"
"A bit higher and then behind the ear"

...ja siirtyessämme pikku hiljaa pois aitauksen luota, niin eiköhän tämä söpö töppöjalka seurannut meitä aidan viertä. Pakkohan sitä oli rapsutella hieman lisää.

"Vielä lisää rapsutuksia, pliis!"
"Little bit more caressing, please!"

Mikäpä onkaan aaseille mukavampaa kuin leppoisa elely Alppien ruohoisilla rinteillä havupuiden tuoksuessa pihkalle ja kevätkukkien nostaessa ujoja terälehtiään kohti aurinkoa näissä uljaissa Mont Blancin maisemissa:

Onnen aasi Alpeilla taustanaan Mont Blanc
Lucky donkey in magnificient sceneries, Mont Blanc in the distance

Lopulta pääsimme syömään. Sisällä asetuin pöydässämme sille puolelle, mistä aasit näkyvät ikkunasta. Tiedän, olen ihan lapsellinen ja hassahtanut, mutta minkäs itselleni voin! Tulen aaseista aina niin hyvälle tuulelle ja onnelliseksi, että haluan maksimoida ilon. Mikäs sen ihanaisempi elämys kuin syödä maittavaa Alppiruokaa ja katsella toisesta ikkunasta Mont Blancia ja toisesta harmaaturkkisia aaseja :D

Aasimainen näkymä ruokapöydän ikkunasta
Donkey scenery from our table

Lounaalla Rostachonissa
Having lunch in Rostachon

Mutta jätetääs aasit nyt hetkeksi laiduntamaan rauhassa ja syödään itsekin välillä. Rostachonissa on koristeina kaikenlaisia vanhoja tavaroita, muun muassa vanhoja monoja, kuten alla olevan taulun yllä. Tuo hauska taulu oli suoraan edessäni, se on suurennos vanhasta valokuvasta. Kuva kertoo minkälaista elämä oli ennen muinoin Ranskan Alpeilla. Muori ja pappa ovat nauttimassa rennosti iltapäiväkahvit lehmien keskellä navetassa.

Huomatkaa muorin kahvikuppi, se on tuollainen jalallinen ja korvaton kulho. Ranskalainen Kolli kiinnitti tähän huomioni, kun olen ihmetellyt jo jonkin aikaa kotona, miksi Kolli juo nykyään kahvinsa kulhosta. Se on kuulemma vanha ranskalainen maaseudun tapa :)

Kahvit vanhaan ranskalaiseen tapaan
Coffee pause in the old times in French countryside

Tilasimme lounaaksi tyypillistä Alppien alueen ruokaa. Se on yksinkertaista, tuhtia ja maittavaa. Itse otin juustoperuna-omeletin vihersalaatilla, Kolli otti sianpotkaa riisipedillä. Palanpainikkeeksi talon valkoviiniä. Bon appetit!

Juustoperuna-omeletti ja vihersalaattia
Cheeze-potato omelet and green salad

Jälkkäriksi otin meille suomalaisille tutun raparperipiiraan ja oheen pyysin vaniljajäätelöpallon. Nami! Oli muuten tosi hyvää piirasta, sellaista sopivan mehukasta ja raparperisen maukasta. En pidä kuivista jälkkäreistä. Lounaan jälkeen oli kerrassaan hilpeä olo, lienikö syynä herkullinen ruoka, aasiystävämme vai talon valkoviini ;)

Herkullista raparperipiirakkaa vaniljajätskillä
Delicious rhubarb pie with vanilla ice cream

***

We had sunny weekend in French Alps. We spent time outside: walking to Megève center and sitting on the terrace and I did some cross-country skiing. The sun was shining a lot and I didn´t realize it can be that burning - so now my face is all red...

On Saturday we went for a lunch in Rostachon, our favourite restaurant near Megève. First we wanted to say hello to my donkies. These grey donkeys are my favourite, they are so cute that I just can´t resist them. If I haven´t told earlier: I looove donkeys! They are my favourite animals with cats. And I think there are lot of similarities between donkeys and cats: both are very independent, they don´t want others to tell them what and how to do, they enjoy of lazy and relaxing life and have their own mind ;)

Samppanjafondue, Alppien venyvä herkku

Ilta-aurinkoa vuorilla
Evening sun on the mountains

Joulukuu ja talvisesonki merkitsevät sitä, että on mitä mainioin aika ja syy herkutella perinteisellä vuoristoruualla eli fonduella! Kylmänä huokuva sää ja luminen maisema oikein kutsuvat asettumaan lämpimän pöydän ääreen ja sulattamaan jään kuumalla ja tuhdilla ruualla.

Olen jo kauan hekumoinut, että pääsisin maistamaan samppanjafondueta, se kuulostaa niin hyvältä. Olen aiemmin syönyt tavallista fondueta ja myös sellaista, missä dipataan sieniä. Juustofonduehan tehdään erilaisista juustoista, jotka sulavat sopivasti tarkoitukseen plus valkoviinistä, ja tähän erikoisempaan versioon tulee tosiaan Kulkukatin lempijuomaa eli samppanjaa, nam! Suosikkilounaspaikkamme Megèven kulmilla eli ravintola Rostachon tarjoaa samppanjafondueta menussaan, joten sieltä tämä haave oli jäänyt kytemään bongattuani tuon herkun listalta aiemmin.

Päätimme ranskalaisen Kollin kanssa kävellä ylös ja siten herätellä kunnon nälän. Johan siinä kamalan kuuma ja sudennälkä tulikin, pystyin tätä kuvaa otettaessa ajattelemaan vain höyryävää fondueastiaa (huomatkaa tuo haaveileva ilme;)...

Nälkäinen Kulkukatti matkalla lounaalle, taustalla Mont Blanc
Hungry TravelCat on the way to the lunch, Mont Blanc on the backround

Eipä hätää, nyt ollaan jo lähellä...

Rostachonin kyltti
Rostachon´s sign

Ja vihdoin, Rostachon ja lupaus hyvästä ruuasta!

Kuten näkyy, ravintola on erittäin pittoreski ja suloisesti koristeltu Alppien hengen mukaan. Huonekalut ovat vaatimattomia, katossa roikkuu veikeitä vanhoja jalkineita, seinillä on paikallisten taiteilemia eläintauluja ja vanhoja lehmänkelloja. Ikkunoissa on somat verhot ja kattoa koristavat pitsiset valaisimet. Söpöä!

Viehättävä ravintola Rostachon Ormaret´ssa, Megèven vieressä
Charming restaurant Rostachon in Ormaret, next to Megève

Mutta nyt äkkiä sitä fondueta tänne, Katin masu kurnii...

Tarjoilija kävi laittamassa tulen metallisen fonduealustan sisään ja toi leipäpalat pöytään. Leivän sopii olla pikkuisen kuivahtanutta eikä ihan tuoretta ja pehmeää, jolloin se ei pysy fonduehaarukoissa.

Pian saimme fondueastian pöytään ja juusto höyrysi ja kupli vastustamattomasti edessämme ja pääsimme dippaamaan leipää ahneina kuin emme olisi syöneet pariin päivään.

Perinteeseen kuuluu, että jos leipäpalan tiputtaa juustoon, joutuu tarjoamaan seuraavan fonduen. Kunnia lankesi tällä kertaa Kollille.

Samppanjafondue ja leipäpalat dippausta varten
Champagne fondue and bread pieces for dipping

Siinä nautiskellessani tulin siihen tulokseen, että pidän enemmän samppanjafonduesta kuin tavallisesta. Tosin tavallisenkin fonduen maku riippuu paikasta eli siitä, minkälaista juustoa ja viiniä siihen on laitettu. En ole toki mikään ekspertti, kovin usein ei tule tätä herkkua maisteltua.

Fonduessa kivaa on tietty makuelämyksen ohella itse syömisoperaatio, joka on mitä hauskinta askarointia: ensin kahmaistaan leipäpaloja lautaselle ja sitten otetaan pitkään kaksipiikkiseen haarukkaan pala ja kieritellään sitä kuumassa juustossa, odotellaan hetki jäähtymistä ja ohjataan namipala suuhun. Välillä pitää tarkkailla astian kuumuutta ja säätää alla jalustassa olevaa luukkua pienemmäksi, ettei juusto ala kiehua ylikierroksilla.

Oma haasteensa on saada leipäpalasta valuva juustonoro poikki, joskus se venyy niin, ettei meinaa millään loppua.

Herkullinen samppanjafondue ja venyvä juusto
Delicious champagne fondue and stretching cheese

Olipas todella herkkua! Tosin fondue on niin ähkyä syötävää, etten millään jaksanut viimeisiä leipäpaloja. Juusto alkoi melkein jo valua korvista, heh.

Jälkiruuaksi ei tehnyt todellakaan mieli mitään tanakkatekoista (puhumattakaan juustolautasesta, apuuva!), joten päädyin jäätelöön. Tässä vatsan ja mielen virkistävä annos vanilja- ja mustikkajäätelöä tuoreilla vadelmilla ja vadelmakastikkeella.

Jälkkäriksi kevyesti menevää jäätelöä vadelmilla
Fresh dessert of ice cream and raspberries

Ravintolan korkea sijainti on sikäli hyvä, että sieltä rullaa isollakin vatsalla leppoisasti alaspäin, ei tarvitse kuin laittaa tassua toisen eteen. Samalla raskas juusto laskeutui mukavasti ja kävely antoi sellaisen tunteen, että on sentään jotain tehty syömisen eteen.

Herkullisin Alppiterkuin!


***

Since I saw champagne fondue in restaurant Rostachon´s menu I have wanted to taste it. I have eaten normal fondue and the one with mushrooms but never fondue made of champagne, TravelCat´s favourite drink!

Cheese fondue is made of different cheese that melts well plus white wine and you dip there bread or mushrooms. Taste depends ofcourse the quality of cheese and the wine used. Champagne gives a special flavour to this delicacy.

With Mr Cat we walked up to the restaurant, got tired, very hungry and ready for heavy fondue! Eating operation is as nice as tasting itself: it´s funny to dip the bread, trying to cut the long stretching cheese and watching over the pot that it doesn´t get too heated. A real culinaristic mountain experience. :) Watch out if you drop the piece of bread into the cheese pot: you have to pay for the next fondue!

Rostachon is pictoresque place as you see from the photos, decorated with typical Alpine style. Service is always friendly and smiling. You eat well, food is simple and tasty mountain food and the prices are not too expensive. Fondue you have to eat inside but you can admire Mont Blanc from the windows.

Eläimellistä menoa Alpeilla

Viikonlopun tuliaisina sain ilahduttavat muistot Alpeilta ja vuodenaikaan nähden todella lämpimästä auringosta - mutta myös kamalan flunssan ja yskän!

Nyt se sitten tarttui, tuo vihuliainen mykoplasma, jonka kourissa ranskalainen Kollini on köhinyt jo kaksi viikkoa. Oloni oli jo perjantaina alavireinen ja nuhainen, mutta niin vaan päätin lähteä Alpeille. Lauantai sujui suht hyvin, mutta sunnuntain kulutin sängynpohjalla. Kahden ja puolen tunnin paluumatka autossa myöhään sunnuntai-iltana ei ollut toden totta mitään herkkua, kun päätä jyskytti kuin vasaralla olisi huimittu.

Mutta ettei tämänkertainen kirje mene ihan Naukumaijan nurkaksi, laitetaas jotain piristävää eetteriin. Aurinko paistoi ihanasti eikä Megèvessa ole lunta vieläkään. Elikot käyskentelivät laiskasti niityillä ja näkymä oli kaunis, vaikka kuten kuvistakin huomaa, valo alkaa olla jo talven sävyistä; kalpeaa ja vaatimatonta verrattuna kesän hehkuun ja loistoon.

Sonninmullikat ja juomahetki
Bulls and drinking pause

Mietin monesti, että kyllä eläinten kelpaa Alpeilla. Saavat olla ulkona ja toteuttaa omaa eläimellisyyttään: syödä ja käyskennellä vapaasti, nuuhkia raitista ilmaa, kuopsutella, seurustella toistensa kanssa, kieriä maassa, juosta tai makoilla laiskana auringossa. Olisipa kaikilla kotieläimillä vastaava mahdollisuus! Ihan hirvittää ajatella teollisen tuotannon karjatiloja, joissa eläimet on sullottu ahtaisiin ja pimeisiin tiloihin. Eläimilläkin on tunteet ja ne ovat vielä kukin omanlaisiaan persoonallisuuksia, kuten me ihmiset.

Minua kuikuileva kaksikko
Two horses watching me

Megèvessa on paljon öky-Alppitaloja, jotka maksavat kolmesta kymmeneen miljoonaan euroa. Kolli keskusteli tuossa yksi päivä yhden asunnonvälittäjätuttunsa kanssa, joka paljasti myyneensä juuri yhdeksän miljoonaa euroa maksaneen talon perheelle, joka ehtii lomailemaan Alpeille vain kaksi viikkoa vuodessa. Loppuajan talo on tyhjillään. Hoh, sitä ihmettelee, kuinka joillakin on rahaa hassata sellaiseen, kun on toisia, joilla ei ole varaa edes omaan pikkuasuntoon.

Komeita pytinkejä on hieno katsella, mutta eniten tykkään Megèven alueen vanhoista maataloista. Niissä on tunnelmaa ja ajan tuomaa patinaa toisin kuin uudenuusissa luksustaloissa. Minusta on vain romanttista, jos seinä on vähän rapistunut, kulmat ovat viehättävästi epäsymmetrisiä ja puun pinta kauniisti kulunut vuosikymmenten ellei jopa vuosisadan aikana monta auringonpaistetta nähneenä.

Kaunis vanha maatalo Megèvessa
Lovely old farm house in Megève

Maalaisromantiikkaa à la Megève
Countryside romantics from Megève

Kävimme lauantaina lounaalla ylhäällä kukkulalla Rostachon-ravintolassa. Olen aiemmin kertonutkin paikasta tässä kirjeessä. On todella sääli, että ravintoloitsija-rouva aikoo jäädä pian eläkkeelle ja lopettaa paikan kokonaan. Sieltä on aivan mahtavat maisemat ja ruoka on simppeliä ja makoisaa Alppiruokaa listan vaihdellen sesongin mukaan.

Tällä kertaa otin kasviskeittoa ja Kolli tilasi peruna-laardiomeletin. Ilma oli niin lämmin, että söimme terassilla, samalla saimme ihastella suurta ja valkoista Mont Blancia edessämme. Olisin halunnut hirmuisesti maistaa listalta samppanjafondueta, mutta sen voi syödä ainoastaan sisätiloissa. No, ensi kerralla sitten! Ja nyt oli vielä niin kesäinen tunnelma, tuhti fondue sopii paremmin synkkään ja pimeään keliin.

Rostachonin kasviskeittoa ja omeletti
Vegetable soup and omelette in Rostachon

Yksi painava syy, miksi pidän Rostachonista on, että siellä on kaksi maailman ihastuttavinta aasia! Juuri sellaiset, minkälaisen itsellenikin ottaisin mieluusti: harmaa kauhtunut turkki, karvaiset isot hörökorvat, töppöjalat, etutukka, utelias katse ja sopivan laiska elämänasenne. :D

Rostachonin aasit
Rostachon´s two donkeys

Kulkukatin lemppariaasit
Travel-Cat´s favourite donkeys

Jottei tämä eläimellinen kirje päättyisi kokonaan ilman kissoja, tässä vielä tämänkertainen yliannostus kissamaista menoa Megèvesta. ;)

Keskustaan oli ilmestynyt valtavan kokoinen vanha mammakissa, jonka valkoinen masu roikkui melkein maassa asti. Kisu nautti lämpimästä paisteesta ja kiehnäsi tyytyväisyyttään pitkin poikin Megèven Raatihuoneen seinänviertä ja ikkunanpieliä. Antautui se myös minun paijattavaksi, vaikka kovin itsenäiseltä vaikuttikin.

Auringonpaisteesta nauttiva kissa
Cat enjoying of the sunny weather

Yksi paikallinen rouva tuli viereen ja alkoi jutustelemaan meille, että mikäs kisu tämä oikein on. Hän ei ollut nähnyt tapausta koskaan aikaisemmin, vaikka asuu itse Megèven keskustassa. Tiedä sitten, oliko katti tullut pidempää jostakin maatalosta, kun se vaikutti enemmän maatiaiselta kuin kitykissalta. Tämä tanakkatekoinen maukuja otti joka tapauksessa Megèven keskusaukion haltuunsa itsevarmoin elkein kuin kuningatar konsanaan:

Itsetietoinen kissa Megèven keskustorilla
Confident cat taking over Megève city center

Kisu suuntasi päättäväisin liikkein suoraan turistikopin viereisen puun luo ja kiipesi kynnet ropisten yllättävän ketterästi ylös latvaan asti. Siellä se kiehnäsi puun oksia ja ihmetteli Megèven keskustan näkymiä. Bongaatko kissan kuvasta?

Maatiaiskissan seikkailut puun latvassa
Country cat´s adventures. Poor thing couldn´t come down anymore.

Seikkailullaan katti päätyi ajamaan itsensä pinteeseen. Se ei päässytkään enää alas. Kissa tutkaili eri mahdollisuuksia tulla pois turistikopin katolta, mutta sekä maa että viereinen muuri olivat kaukana hyppäystä varten. Kisuli naukui turhautuneena minulle, kun juttelin sille alhaalta, mutta ei se olisi syliinkään hypännyt. Kai se pääsi jossakin vaiheessa alas, kuten aikansa kiipelissä oleville kissoille on tyypillistä.

Nyt tämä Katti ottaa annoksen hunajaa ja menee lepäilemään vuoteeseen. Raajat ovat vetelät kuin meduusalla ja korvissa soi. Toivottavasti tauti kukistuu pian, tuskastuttaa olla näin saamaton ja raihnainen.

***

Last weekend in Megève was really warm, I wonder when the real winter will arrive? If it´s too warm, the whole area will suffer: the most important business is skiing tourism. If there is no snow there won´t be tourists.

Well, we enjoyed of the sunshine and peaceful Alpes sceneries and ate outside on the terrace of a cosy restaurant Rostachon. It´s a real pity that the owner is leaving soon for retirement and nobody will take over the restaurant. Rostachon is such a special place with the magnificient view plus simple but tasty mountain food. And they have two extra-cute donkeys outside, I just love them!

This letter became a real animal story. I enjoy of watching the animals on the fields. I´m happy when they are happy. I wish all the animals could be walking, eating, playing and sleeping outside. Factory-like farms with animals inside in small cages are horrible!

Now I go to rest because I have a really nasty flu and lots of coughing. I wish illness will go away soon... Boring to be this tired and not to be able to do much anything. I have taken some mecication plus honey and garlic, hopefully that helps.