St Georges de Didonne, kesäisiä kuvia

Atlantin rannalla sijaitseva ranskalainen kylä St Georges de Didonne on rauhallinen paikka, suurin osa taloista on loma-asumuksia, ja elämä on autiota kesäkauden ulkopuolella. Mutta elokuussa pieni keskusta ja ranta täyttyvät ihmisistä. Tosin tänä vuonna on ollut väkeä selvästi vähemmän kuin normaalisti. Ranskassa on menossa jonkinmoinen lama, ja pysytään mieluummin kotinurkilla kuin lähdetään kuluttamaan rahaa muualle.

St Georges de Didonne keskustan kirkko
The church in the town centre

Kulkukatti ja ranskalaista viiniä
TravelCat with French wine

Lomahuvilat on maalattu vitivalkoisiksi ja useassa on sinisiä yksityiskohtia. Monilla pihoilla on kaunis puutarha, jossa kukkien ohella koristeena pinjoja ja oliivipuita. Jokaisella talolla on oma nimi, se näkyy ulkoseinällä kyltissä tai katonrajan maalauskoristeessa. Se on mielestäni viehättävä lisä jo muutenkin nätteihin rakennuksiin: "Mon Rêve" eli unelmani, "Océane" eli Atlantti, "Belle Juin" eli kaunis kesäkuu ja niin edelleen.

Sinivalkoista Ranskaa
Blue and white in France

Vaaleanpunaisia ruusuja somistamassa sinistä aitaa
Roses decorating the blue fence

St Georgesin keskustan muodostaa kaunis kivikirkko ja kapea ostoskatu basaareineen ja leipäpuoteineen. Sieltä löytyy myös supermarketti ja kauppahalli. Kesäisin kauppahallin edustalla on vilkas tori ja kaikenlaista tilpehöörimyyjää viereisellä kujalla.

Olemme syöneet mereneläviä, ne ovat suurta herkkuani! Ollaan ostettu langusteja, isoja ravunsaksia, mereneläväsalaattia, ja anoppi on kokannut simpukoita sekä paistanut että keittänyt kalaa. Tuosta jälkimmäisestä en ole niin innoissani, Suomessa ei keitetä kalaa kuin kalakeittoon ja jouluna livekalaan. Tykkään enemmän paistetusta ja uunikalasta, mutta anopin pöydässä ei kannata nurista ;)

Ravunsaksia ruokapöydässä
Delicious scissors

Nuo suuret ravunsakset olivat muuten oma juttunsa! Kuori oli niin kovaa, ettemme saaneet sitä millään rikki ja herkku odotteli saksien sisuksissa meitä nälkäisiä herkuttelijoita. Meillä ei ollut oikeaa välineistöä ja pähkinäsakset eivät todellakaan sopineet hommaan. Ranskalaisen Kollini ei auttanut muu kuin lähteä rapuvadin kanssa kellariin. Hän suojasi ravunsakset paperilla ja hakkasi vasaralla kuoret rikki.

Olivat tosi mainion makuisia, vaikka pakko todeta, että kotoiset ravut ovat edelleen Suomi-Katin ykkösenä saksikkaiden sarjassa ruokapöydän antimina.

Mäntyjä maisemapaikalla
Pine trees and lovely scenery

Emme ole pelkästään lomailleet, vaan jatkaneet muuttoa sikäli, että olemme raijanneet osan turhista tavaroista kaatopaikalle ja järjestelleet kellaria. Kolli-parka, vain muutama viikko kesälomaa ja se menee äitinsä muuttohommiin ja remonttireiskailuun.
Olen rentoutunut kävelyretkillä villin rannan maisemissa, lenkkeilemällä rannalla ja uimalla sekä lukemalla ranskalaisia hömppälehtiä.

Sanomalehti Le Figaron mukana tuleva Madame Figaro on minun vakiluettavaa Ranskan maalla. Lehdessä on paljon kauniita ja taiteellisia mainoskuvia. Vaikken olekaan kiinnostunut 1000 euron arvoisista koltuista tai 10 000 euron kelloista, lehti on kivaa selailtavaa viihteenjanoiselle ja onpa siinä joskus mielenkiintoisia artikkeleita, kuten viimeksi naisen kliseisestä roolista Italian (eli Berlusconin) mediassa ja politiikassa.

Lomalukemista
Holiday reading

Toinen hauska lehti on Point de Vue, joka on anopin vakiostos lehtikaupasta. Siinä on enimmäkseen juttua Euroopan kuninkaallisista, aatelisten bileistä ja rakkaustarinoista, hienoa pukuja ja rikkaiden seurapiireilyä.

On ristiriitaisen totta, että Ranska on edelleen hyvin kuninkaallinen maa, vaikka Sarko maata presidenttinä hallitseekin. Kruunupäiden tekemiset kiinnostavat ranskalaisia ihan eri tavalla kuin pohjois-eurooppalaisia juorulukijoita, ja onhan tuo ranskalainen ylpeys kovin tunnettua. Taisikohan Marie-Antoinette poloinen päästä turhaan päästään...

Rantabulevardi
Beach boulevard

Rannan linjaa mukaelevaa bulevardia pitkin on mukava kävellä majakalle tai toiseen päähän rannalle. Siellä täällä on penkkejä levähdystuokiota varten ja muutama iso hiekkalaatikko ranskalaisten suosikkiharrastusta, petankkia, varten.

Urheilullisimmat voivat halutessaan kiivetä ylös majakkaan, sisäänpääsy on vain vajaat pari euroa. Ylhäältä on huimat näkymät merelle ja kylään.

St Georges de Didonnen majakka
Light house of St Georges de Didonne

Olen käynyt useana päivänä uimassa. Yhtenä iltapäivänä Atlantin pintaa halkoivat vallan mainiot aallot, niissä oli mukavaa leijua meren mukana. St Georgesin, kuten Royanin isommalla rannalla, on hengenpelastajien päivystys aamupäivästä varhaisiltaan, joten myös yksinuiminen on turvallista. Kollini on varsinainen sisäkissa, häntä ei uiminen inspiroi.

Uimista ennen ja jälkeen lenkkeilin paljain jaloin rantaviivaa pitkin. Tekee hyvää lenkkareiden turruttamille jaloille ja on muutenkin mukavaa läiskyttelyä! Ja bikineissä hölköttely takaa myös tasaisen rusketuksen. En ole muutenkaan mikään rantakissa, en jaksa enää loikoilla biitsillä tuntitolkulla, kaipaan tekemistä. Eikä tässä iässä parane liikaa kärventää ihoa, en halua näyttää vanhalta nahkasohvalta.

Purjeveneitä rannalla
Little sailing boats on the beach

Yhdellä kävelyretkellä näin tutunoloisen T-paidan: tummansinisen, jossa valkoisilla kirjaimilla komeili SUOMI. Paidan omistaja, joka hääräili veneensä ääressä, ei näyttänyt kuitenkaan yhtään suomalaiselta, joten uteliaisuuteni heräsi. Tiedustelin Monsieurilta, miten hänellä sellainen paita oli. Kävi ilmi, että tuo ranskalainen mies on suuri Suomen kävijä, hänellä on suomalainen ystävä Salossa. Myös Tampere ja Jyväskylä ovat tuttuja paikkoja. Toivottelimme tarinoinnin lopuksi hyvät loman jatkot ja hän huikkasi "Hyvä Suomi!" Heh...

Olin ihan erilainen ennen, kun vielä asuin Suomessa: lomilla on todellakaan halunnut törmätä suomalaisiin! Nyt, kun Suomi on kaukana enkä näe usein maanmiehiä tai -naisia, huomaan innostuvani kaikesta kotomaahan liittyvästä.

Atlantin rannalla näkee kesällä usein lentokonemainontaa. Minulle tulee siitä jostakin syystä aina Aku Ankka mieleen! Ankkalinnassa ja Ranskan loma-alueella harrastetaan tällaista mainontaa toisin kuin Suomessa. Ihan kätevää sinänsä, kuumina päivinä Ranskan rannat ovat tupaten täynnä, joten lentokonemainos tavoittaa satoja rantailijoita yhdellä kiekalla.

Tässä mainostetaan supermarketti E-Leclercin sunnuntain aukioloa
Summertime advertizing on the French sky

Tässä matkakirjeen lopussa vielä pari otosta Atlantin rantaa hallitsevasta ilmiöstä eli nousu- ja laskuvedestä. Majakan edusta on laskuveden aikaa yhtä mutarantaa, jossa aina muutamia vaeltaa työvälineiden ja sangon kanssa etsimässä hiekkaan kaivautuneita mereneläviä ruokapöytään. Veneet ovat kallellaan kuivalla maalla. Nousuveden aikaan pieni lahti täyttyy vedestä ja majakalle päästäkseen täytyy kiertää kuvassa näkyvä pieni metsä.

Lasku- ja nousuvesi Atlantin rannalla
Low and high tide in Atlantic shore

St Georges de Didonne is a small holiday town on Atlantic coast. The action is concentrated more to Royan, the next and bigger city. You can reach it easily with the car or bicycle.

In the centre of St Georges there is a pictoresque stone church, bookstore with also some English magazines, grocery shop, market hall, bakeries and boutiques.

The beach is much nicer than the one in Royan. It´s smaller but prettier and more natural. The beach boulevard is lovely, you can walk along it to the lighthouse, entrance is only about 2 euros. Sceneries are fantastic!

I had swum many times, the Ocean is not cold at all in August, it´s nicely refreshing. One day I had big waves, I love to swim up and down with the waves. St Georges and Royan beaches are safe for lonely swimmers too because there are always life guards watching over the bathing people from early day untill early evening .