 |
| Kevyt ja nami välipala: nektariineja ja karviaisia Light and tasty snack: nectarins and gooseberries |
Eilen illalla oli mukava Suomi-tapaaminen. Meitä oli viiden hengen porukka, olimme syömässä via della Roccalla sijaitsevassa pienessä ravintolassa nimeltään Ristorante Bastimento, joka on melkein piazza Maria Teresan eli entisen kotimme kulmalla. Ravintolan palvelu oli erinomaista ja ruoka herkullista. Sisustus on merihenkinen, katkaravun ja sardiinin kuvia isoina tauluina seinillä.
Kaksi ystävääni työskentelee täkäläisessä EU-toimistossa, ja nyt tutustuin saman puljun uuteen suomalaisvahvistukseen, joka muutti vaimonsa ja tyttärensä kanssa tänne viime syksynä. Mukava pariskunta, ja kivaa saada lisää suomalaisia Torinoon!
Parin viime viikon aikana Torinossa on ollut ihan kamalan kuuma. Olisi ollut miellyttävämpää syödä ulkona, mutta ravintolan terassi on kovin pieni eikä meille ollut siellä tilaa. Sisällä oli kattotuulettimet, mutta eivätpä ne paljoa auta hikikosteassa ilmassa. Mutta ei pidä kitistä ;) sillä onhan se aivan mahtavaa, kun saa lähteä liikenteeseen pelkällä kesämekolla! Ei tarvitse kanniskella villatakkia, shaalia tai jakkua mukana.
 |
| Vihreää ja keltaista Green and yellow |
Söin tonnikalaa munakoison kera ja jälkkäriksi oikeilta mansikoilta maistuvaa, ihanasti viilentävää sorbettia. Lähdimme vielä jatkoille piazza Maria Teresalle. Siellä on nykyään ravintola nimeltä Maison, joka toimii myöhemmin drinkkiterassina.
Pari vuotta sitten, asuessamme piazzalla, paikalla oli toinen ravintola. Täytyy sanoa, että ruoka oli silloin parempaa. Maison ei ole kummoinen ruokaravintolana. Se on sääli, sillä vehreä aukio puiden katveessa ja upeiden 1800-luvun rakennusten keskellä on todella kaunis ja ansaitsisi kunnon herkkuhetkiä tarjoavan ravintolan. Mutta ilta oli lämmin ja seura hyvää. Pieni haikeus iski katsoessani vanhan kotitalomme tyylikästä julkisivua ja pylvässisäänkäyntiä.
Jatkot olivat osaltani sikäli tylsät, että otin vain teen ruuan sulatukseksi. En ole kahvinjuoja, aamuisinkin herään teen voimin. Joskus harvoin otan cappuccinon, ja silloin meikäläisen täytyy olla tositosi väsynä. Muut ottivat kahvit ja mirtua. Minuun tarjoilija loi ihmettelevän katseen, kun tilasin teetä. Tea caldo? Lämmintä teetä? No kun kahvi pitäisi hereillä vielä seuraavaan iltapäivään enkä halunnut viinaksiakaan tilata! Olimme ottaneet jo ihan tarpeeksi (liian hyvää) valkkaria ravintolassa. Piazzalla oli vielä sen verran viilentävä tuuli, että tee meni ihan hyvin alas.
Joskus - tai siis aika usein ;) - tuntuu, että italialaiset ovat kaavoihin kangistuneita. Kaikkien pitäisi tehdä kaikki aina samalla tavalla. Esimerkkinä vaikkapa cappuccino, sitä ei pitäisi juoda kuin aamulla, kummastelevia katseita saa heti, jos sen tilaa iltapäivällä. Kaikki eivät vaan kykene mustan espresson kittaamiseen... Enkä aio edes opetella :)
Siinä missä ranskalaiset ovat henkeen ja vereen individualisteja, italialaiset ovat laumaihmisiä. En tarkoita tätä pelkästään negatiivisesti, vaan se toimii myös Italian suurena vahvuutena: ryhmässä on voimaa! Italialaisilla on esimerkiksi paljon vähemmän mielenterveysongelmia kuin suomalaisilla. Kuulutaan porukkaan. Oli se sitten iso perhe tai yleisesti ajateltuna koko italialainen yhteisö totuttuine traditioineen.
Eipä tarvitse ihmetellä miksi muoti tulee juuri Italiasta. Täällä halutaan näyttää samalta kuin kaveri, ja yhtäkkiä kaikilla on samanmoiset vermeet päällä. Esimerkkinä muutamia talvia sitten vallinnut muoti (joka taitaa olla edelleen voimissaan, talvea odotellen...), kun kaikilla oli kultainen tai hopeanvärinen toppatakki varustettuna patellavyöllä plus hiihtarit, blingbling-lenkkarit, jättiaurinkolasit ja isotupsuinen pipo paljettikoristeilla. Näitä klooneja tuli vastaan joka kulmalla.
Onhan tuo sama talvimuoti levinnyt muuallekin. Viime talvena, kun etsin vielä Bonnissa asuessa uutta villakangastalvitakkia, vastaan tuli vain jätesäkin näköisestä kiiltävästä kankaasta valmistettuja toppatakkeja vyöllä. Tosin saksalaiset tyytyvät vähemmän shokeeraaviin väreihin kuin italialaiset.
En tiedä, onko tämä seuraava villitys miehillä, mutta olen törmännyt Torinon keskustassa muutaman viikon sisällä jo kolmeen eri tyyppiin, joilla on kalju pää ja nenällä valkoiset, paksusankaiset silmälasit, pokien muoto on neliskanttinen hieman 3D-lasien tapaan.
On hauskaa tarkastella paikallista pukeutumista. Eilen Maisonin tarjoilijatytöllä oli päällään farkkumikrosortsit ja spaghettiolkaimellinen toppi. Italiassa sellainen työpukeutuminen on rennommassa paikassa ihan ok kuumalla kelillä. Huvitti, kun muistin Saksan meiningin, siellä näin vastaavaa ainoastaan kerran Düsseldorfissa ja sekin oli Hooters´ ravintola. (Se sama ketju, missä Pulmusten Al Bundy kävi virkistymässä.) Maassa maan tavalla!
Torinon uutta suomalaispariskuntaa ovat huvittaneet ja ihastuttaneet sunnuntaiset promenadit puistossa. Siinä missä suomalainen vetää samanlaiset tuulipuvut niskaan ja lähtee reippailemaan sauvojen kanssa ruuansulatuslenkille, italialainen signora laittaa parhaat hörsyt päälle ja kepsuttaa pikkutakkimiehensä käsipuolessa puistokävelylle - tietenkin korkeimmilla korkkareilla mitä vaatekaapista löytyy.
Heh, kai tässä on mukana historian kaikua. Entisaikoihin etelämmän Euroopan isoissa kaupungeissa sunnuntaipromenadi oli ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma, jossa käytiin näyttäytymässä, seurustelemassa ja katsastamassa sulhas- tai morsiankandidaatteja.
Mutta nyt näihin ruokavinkkeihin!
Tässä olisi lounasehdotus: paprikainen kalkkuna ja raikas hedelmälautanen.
 |
| Kalkkunaa, paprikoita, valkosipulia, sipulia ja mausteet päälle Turkey fillets, red peppers, one onion, garlic, spices and a bit chili pepper |
Paistoin kuumalla pannulla kalkkunafileet rypsiöljyssä kunnolla kummaltakin puolelta. Heitin pannuun viipaloitua paprikaa, sipulisilppua ja pari valkosipulin kynttä palasina.
Mausteiksi laitoin rakuunaa, kurkumaa, salviaa, paprikajauhetta, muskottipähkinäjauhetta, suolaa ja tuoretta persiljasilppua. Murustelin vielä päälle yhden kuivatun chilipippurin antamaan kunnon säväyksen.
Italian kesäkelillä ei jaksa syödä liikaa kuumia ruokia, joten tein raikkaan vihersalaatin ranskalaisella kastikkeella (kylmäpuristettua oliiviöljyä, punaviinietikkaa, suolaa, valkopippuria ja valkosipulin kynsi).
 |
| Kevyt kesälounas: paprikakalkkuna tarjoituna salaatin kera, hyvää oli! Light summer lunch: pepper turkey with fresh green salad with French sauce, tasty! |
Jäkkärinä hedelmäsalaatti. Tähän laitoin mansikoita, yhden banaanin ja yhden nektariinin. Päälle lusikoin kookosjogurttia, se toimii tosi hyvin hedelmäsalaatin päällä, jos haluaa kermaisempaa makua, mutta keveyttä. Toinen makoisa vaihtoehto on sitruunajogurtti.
 |
| Mansikoita, nektariini, banaani ja kookosjogurttia Strawberries, nectarin, banana and coconut youghurt |
We have new Finns in Turin, they moved here last autumn and like the city a lot. I met them yesterday for the first time, the guy is working at the same EU office than my two other Finnish friends.
We had nice time, lots of good talk, tasty white wine and delicious food in Ristorante Bastimento. Later we had after-drinks behind the corner, piazza Maria Teresa. Discussion lead to Italian culture and Italians. I enjoy of cultural differences (not always if it means trouble;) and it´s funny to register Italians´ way of living.
Where French are very individualists, Italians are group-people. In that lies also the strength of Italians: they have traditions and everybody does always the same things, they have networks around them and for example less mental illnesses compared to Finns who are more lonely and don´t always know how to share their emotions.
Italians like to dress up in very similar way. Some winters ago there came into fashion to have silver or gold coloured winter-jackets with a belt to give a feminin flavour. And then you have to have blingbling-sneakers and huge film star -sunglasses (not to protect from the sun but to look cool!) and a beanie with glimmering decoration plus big bobble. I saw this outfit everywhere around Turin city center all the time.
No wonder why fashion comes from Italy: everybody wants to look the same than cool friends and starts to wear something similar and then suddenly the others elsewhere are convinced that it´s great ;)
Here are also some suggestions for the table: spicy turkey fillet with red peppers and salad with French sauce. Dessert is simply a fruit salad with coconut-yoghurt. When it´s hot in here, I just can´t eat too warm dishes or heavy portions. These kind of light dishes are good.
9 kommenttia:
Täällä yksi,joka on herättänyt hilpeuttä eräässä Etelä-Italian ravintolassa tilaamalla cappucinon lounaan jälkeen. Toki tiesin tämän "säännön", mutta kun kahvetta teki mieli ja italialainen caffe on taas liian tujua. Tarjoilija ei voinut pidättää nauruaan kommentoidessaan mun cappucinon juontia. Eräässä toisessa pikkukylässä sainkin sitten ihan erilaista palvelua. olimme paikassa, jossa ei yleensä ole turisteja. joten ravintolassa, joka tarjoaa lounasta ja päivällistä, ei kukaan tietenkään tilaa cappucinoa,koska asiakkaat ovat sikäläisiä. Tästä seurasi se, että ravintolasa ei ollut sopivaa maitoa. Mutta kun paikan omistaja kuuli, että haluaisin cappucinon, ryntäsi hän maito-ostoksille:-) Ja Suomi-tyttö sai juomansa.
Voi ei miten ihana ravintoloitsija, lähti maito-ostoksille sinun vuoksesi - siinäpä esimerkki loistopalvelusta :D
Ranskassa on toi sama cappuccino-"sääntö". Kollia on historiamme aikana pari kertaa selvästi nolottanut, kun olen tilannut cappuccinon iltapäivällä. Voi hyvää päivää, en voi käsittää, miten yksi kahvi voi olla niin tärkeä juttu...
Nyt ollaan EU:ssa ja kaikkea, luulisi etelän immeistenkin ymmärtävän erilaisia tapoja. Kyllähän mekin ymmärretään, jos etelä-eurooppalaiset eivät suostu popsimaan puuroa ;)
Hih, jos ei kehtaa tilata cappuccinoa, niin marocchino ajaa melkein saman asian ja sitä voi tilata lounaankin jälkeen ;) Tuo koko perheen promenadi pyhävaatteissa on kyllä hyvib peri-italialainen tapa, jota harrastetaan kaikkialla Torinosta Taorminaan :) Itse en vieläkään meinaa aina muistaa, että lauantaisin ja sunnuntaisin pitäisi laittaa jotain vähän siistimpää ylle sekä itselle että muksulle, kun haetaan vaikka gelatot :)
Kiitti Vera! Taidanpa kokeilla tyylikkäästi sitten tuota marocchinoa ensi kerralla, kun on tarvis kahvitujaukselle ;)
Tuo sunnuntaipukeutuminen on kaunis tapa. Tosin meikäläisen perisuomalaiseen tyyliin en osaa lähteä tällingissä sunnuntaina kylille - varsinkin, kun asutaan keskustassa niin nää kulmat on itselle arkisia paikkoja, via Romaa tulee käppäiltyä harva se päivä :)
Vera, onko tuo Marocchino sen verran yleinen, että sitä saa joka paikassa? Aion ehdottomasti kokeilla sitä seuraavalla reissulla. Ja ehkä yllättää ystäväni tilaamalla muuta kuin sitä ainaista cappuccinoa:-)
Pirpana, tässähän käy kohta pahasti silleen, että me italialaistutaan eikä olla enää niitä outoja suomalaisia ;)
Näin on, Kulkukatti:-) Mä olen muuten joskus tehnyt testin, joka kertoo, minkämaalainen on sydämeltään ja ajatuksiltaan. Italialainenhan minulle tuli:-)
Pirpana: On tietääkseni, se on kyllä alunpetin piemontelainen keksintö ja tehdään Piemontessa hiukan eri tavalla kuin muualla, mutta kyllä kenen tahansa baristan pitäisi se tuntea ympäri Italiaa, ainakin Roomassa ja Napolissa se on yleinen!
Pirpana, onneksi olkoon italialaisuudesta ;) Olisi kiva tietää minkämaalainen minä olen. Kolli aina kiusaa venäläiseksi dramaattisen temperamenttini vuoksi (joka on kyllä oikeasti viipurilaisen isän peruja!).
Vera, tuopa kiintoisaa, enpäs tiennytkään marocchinon historiasta. Eihän tässä muu auta kuin tilata kyseinen kaffi! Hmmm, osaavatkohan tehdä sellaisia myös Ranskassa. Saisin vähän brassailla tuolle Kollille ensi reissulla ;D
Lähetä kommentti