Rumaa ja kaunista - italialaista keskusta-asumista ja kevätväriä

Suomi ja Italia ovat olleet täynnä korkeita kinoksia ja lumesta johtuvia ongelmia tänä talvena. Tosin meille suomalaisille lumiset talvet ovat tuttuja eikä maamme mene samanmoiseen kaaokseen kuin eteläiset ystävämme. Mutta kyllä lumimassoihin on tullut sen verran kyllästynyt fiilis, että nyt on pakko ottaa varaslähtö kevääseen!

Vielä Po-joen rinteet eivät kuki, mutta tässä jutun mausteena on viime keväältä otettuja ihanaisen värikylläisiä otoksia kukkapensaista ja -puista. Olen näpsinyt otokset näemmä 31.3. eli eipä tuohon ole enää pitkä aika, kun pensaat ovat täydessä loistossaan jälleen. Tekee tosissaan hyvää nähdä valoa ja väriä vaikkakin vain valokuvan kautta :)

Ja kukat toimivat hyvänä vastapainona rumille kuville, joita tässä on myös tulossa. Nimittäin ajattelin esitellä ei-niin-hemaisevan sisäpihamme, hahaa! Se on aika lailla tyypillisen italialainen, mitä tulee keskustan kerrostaloihin.

Meillä oli aiemman Torinon asumisemme aikana todella kaunis vanha talo, suojeltu kohde, ja kaikki oli restauroitu viimeisen päälle (paitsi asuntomme, josta tuuli vinkui talvella sisään ikkunanraoista). Ihkaensimmäisellä italialaisella pyykkäyskerralla, syksyllä 2007, nolasin itseni: laitoin iloisesti pyykit kuivumaan isolle telineelle ja telineen raijasin parvekkeelle. Talon vahtimestarilta tuli kielto ranskalaiselle Kollille hänen palatessaan töistä, että vaimon pyykit sisälle ja sassiin. Olin ihan, että mitä häh? Siis Italiassako ei muka saa kuivata pyykkiä ulkona? No ei näemmä joka talossa...

Tässä talossa tilanne on toisin. Parvekkeilta roikkuu kaiken maailman verhoa, muovia, mattoa ja lakanaa. Vihreät valoverhot ovat Italiassa ihan legendaarisia, niitä lienee jokainen makaronimaassa matkustellut nähnyt roikkuvan parvekkeilta. Kesäaikaan nuo verhot ovat liki jokaisen parvekkeen ja ikkunan peittona ja värittävät talojen julkisivut räikeänvihreiksi.

Mutta miksi juuri vihreä? Ehkä se rauhoittaa? Mutta eikös sininen viilentäisi mukavasti helteen keskellä? Ja violettihan olisi tyylikäs. Tai kenties italialaisen on pakko ottaa parvekevärinsä rakkaan kotimaan lipun sävyistä. Mutta valkoinen ei suojaisi ollenkaan paahteelta ja punainen toisi bordellimaisen vaikutelman, joten jäljelle jää vihreä. Kulkukatin logiikkaa ;)

Tyypillinen vihreä valoverho ja pyykit narulla - italialaista kerrostaloeleganssia
Typical green balcony curtain and loundry outside - block of flats elegance in Italy

Tuolla sivuyläkerrassa asustelee mukava valkohapsinen mummeli, joka on minulle joskus jutustellut italiaksi, mutta minä olen joutunut vain nyökyttelemään hymyillen, kun en ymmärtänyt juuri mitään.

Yläkerrassamme asuu rouva, joka tykkää pyykätä. Kuten kaikki mammat Italiassa. Siltä ainakin tuntuu! Nimittäin melkein joka päivä näiltä parvekkeilta roikkuu jotakin. Mietin vaan, että eikö mammoilla ole muuta tekemistä kuin pestä pyykkiä vai pitääkö ne lakanat pestä pari kertaa viikossa? Ihan kivaa, kun on puhdasta, mutta kivaa olisi myös nähdä ulos omasta ikkunasta. Tässä jokaviikkoinen ikkunanäkymämme keittiöstä sisäpihalle:

Naapurin lakana keittiön ikkunan "koristeena"
Neighbor´s sheet "decorating" our kitchen window

Juu. Mitään ei näy. Ei ainakaan päivänvaloa. Tämä lakananroikutus nyppii etenkin talviaikaan, kun valoa on muutenkin rajatusti ja sisätilamme ei ole hirmu valoisa muutenkaan. Siinähän sitten kökötetään pimeässä.

Kerran tämä yläkerran mamma tiputti vahingossa kuivausreissullaan kylpyhuoneen maton meidän parvekkeelle. Ihmettelin, kuka lingottaa ovikelloa ja siellä oven takana oli kiihtynyt tummakiharainen täti, joka selitti jotakin kiivaasti elehtien. Luulin, että on joku pahempikin tilanne päällä, kunnes nainen hidasti sen verran puhetahtia, että ymmärsin asian. Hain kiltisti maton meidän parvekkeelta. Hitsit, olisi pitänyt ottaa se matto panttivangiksi ja kiristää mammaa pitämään lakanansa kurissa...

No, toisaalta ei ole paljoa vahinkoa, jos meidän sisäpihan "maisemia" ei niin aina näy. Nimittäin tästä on romanttinen Italia kaukana:

Parvekkeemme Torinossa
Our balcony in Turin

Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että varkaat eivät tunge sisään asuntoihin yhtä helposti, kun talon ulkopuoli näyttää näin rumalta. Onneksi asuntomme sen sijaan on oikein mukava ja nätisti remontoitu. Tuulikaan ei vingu sisään niin kuin siinä hienon talon aiemmassa kortteerissamme. Nykyinen talomme on yhtä vanha, 1800-luvulta, mutta ulkosivuremonttia on pihdattu vissiin useampi vuosikymmen (tai vuosisata!), veikkaan. Ruostuneet koukeroparvekkeet ja rapsahtaneet sementtiseinämät antavat tietenkin oman eksoottisen antiikkisen säväyksen ja tyypillisen italialaisen tunnelman, mutta on tämä meidän talo vaan niin ruma, että luulisi sitä ihan kamalaksi asuinpaikaksi.

Lisähuoneratkaisut ovat ainakin suoraan 1800-luvulta. Ja tuo muovi (oh my...) roikkuu parvekkeelta tietenkin sitä varten, että pyykkiä saa kuivata myös sateen iskiessä:

Pyykit kuivuvat somasti muovin alla
Loundry getting dry under the plastic curtain

Italialaiset ovat paitsi hullua pyykkäyskansaa, ovat he myös hullua ulkokuivauskansaa. Jokainen rätti pitää saada heilumaan ulkoilmaan. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että pyykki säilyisi puhtaampana, jos sen kuivaa ihan sisätiloissa. Miljoonakaupungin keskustassa on meinaan sellaiset pölyt ja saasteet, että minen ainakaan nukkuisi ensin pari päivää parvekkeella roikkuneissa lakanoissa! Johan ne ehtivät harmaantua ja saada ties mitä pöpöjä ja pulunkakkaa pintaansa, yyh...

Vastapäinen naapurimme mitä ilmeisimmin ruokkii yhtä tiettyä pulua, joka on rynninyt aina silloin tällöin myös meidän parvekkeelle ja melkein sisälle kerran, kun pidin ovea auki. Joku talitintti tai punatulkku olisi ihan jees ja tosi söpö tai joku italialainen versio, mutta puluilta on ehdoton porttikielto tämän kissan kämpille.

Oman pittoreskin lisänsä sisäpihamme antiin tuovat hassut piiput! Niistä tulee mieleen Gaudin kuulun La Pedreran futuristiset savupiiput Barcelonassa (tai ehkä tuo vertaus meni liian yleväksi, hih). Mutta veikeitä ovat, kuin trooppisia sieniä ja nätisti lintallaan vieretysten.

Sisäpihan hassut pikkupiiput
Funny little chimneys

Sienimäisiä piippuja kasvaa naapurin katolla
Mushroom-like chimneys growing on neighbor´s rooftop

Meillä on sentään yritetty panostaa roskakatokseen, on laitettu käynnöstä, kaarikäytävätunnelmaa ja vihreää puskaa oheen. Mutta yritykseksi jäi. Katos on auttamattomasti liian pieni. Joskus roskasäkkejä pyörii katoksen laitamilla (kuten ottamassani kuvassa) ja kuumalla haju on äitelä. Joskus joku naapuri kippaa vanhat huonekalunsa katoksen viereen ja siinä ne sitten lojuvat viikkotolkulla. En tiedä käyvätkö kalustehukkaajat jotain uuvutustaistelua roskakuskien kanssa vai kuuluuko täkäläisiin tapoihin odotella sopivan aika, että joku onnekas korjaa toisen vanhat roinat parempaan tarpeeseen. Käytännön kierrätystä.

Kierrätys muuten toimii ihan hyvin Torinon keskustassa. Meillä jaotellaan erikseen muovi, lasi, kartonki, paperi ja normiroskapussit. Ainoastaan bioroskis puuttuu.

Roskakatos ja jätesäkit
Garbage corner

No joo, jotta ei jäisi ihan roskan maku suuhun tästä touhusta, niin laitetaanpa loppuun vielä hemaiseva kukkapuu kaikkien odottaman kevään kunniaksi. Tsirp!

***


Italian blocks of flats are not always so chic or romantic in big cities. Our house in Turin is ugly, no doubt. At the same time it gives very Italian flavor to living: green curtains that are covering from the hot sun during the warm season, plastics covering fresh loundry from the rain - and the loudry itself, hanging from everywhere!

Where we used to live before, there was not possible to put loundry out. I got a note from the custode that I should immediately take my loundry in from the balcony! It was autumn 2007 and I had just moved in and happily washed my first Italian loundry. That elegant house was protected and beautifully renovated. But our flat was very cold since the windows were old and the wind was blowing in. Our home at the moment looks horrible outside but fortunately our flat is renovated nicely and we have warm inside.

There are some funny details like mushroom-looking little chimneys popping up from neighbor´s rooftop. And funny is also original extra-rooms with their wooden walls and window shutters. One thing is not funny: huge sheets hanging in front of our kitchen window! This happens all the time and especially in wintertime we don´t get much light in because of the sheets. Neighbors...

Beautiful flower photos are from last year, I took them 31.3. It won´t be long before we will get as lovely sceneries again from Po riverside. I miss spring! These pretty flowers will give some beautiness and contrast to these ugly housing photos - haahaa.

Mukava haaste, kivoja blogeja

Kanssabloggaaja Ciacy lähetti minulle haasteen, ja tottahan toki otin sen ilomielin vastaan. Haasteena on kertoa viisi lukemaani blogia, joissa on alle 200 kirjautunutta lukijaa. Näin saadaan mukavasti mainosta sellaisille blogeille, joita kaikki lukijat eivät ole vielä löytäneet. Minusta tuo 200 on aika iso luku, suurin osa lukemistani blogeista taitaapi jäädä alle tuon. Tässä listani tutustumista varten:

Benvenuti al sud blogia kirjoittelee Ciacy ja hän kertoo mukavaan tapaansa eteläisen Italian kuulumisia, touhuja lapsiperheen arjesta ja italialaisen elämän menosta.

Kirjoitusripulia blogissa Vera A. rustailee rennolla ja rehellisellä otteella kirjoittamisen hankaluuksista ja ihanuuksista. Vera sai dekkareilleen muuten juuri sopparin kustantamon kanssa, joten on jännittävää seurata miten alkava ura etenee.

La Dolce Vita - elämä on suloista blogissa samainen Vera A. kertoo elämästään Italiassa pienen lapsen äitinä. Mukana hauskoja tuokioita italialaisuudesta, ajatuksia arjesta sekä italialaisia reseptejä.

Fifin fiinit fiilikset blogissa Fifi kertoilee ranskalaistuneesta elämästään Aix-en-Provencesta, Ranskasta ja ranskalaisista ja milloin mistäkin arjen puuhasta hauskalla ja rennolla tavalla.

Ioanna bloggailee elämästään Helsingissä, mukana on myös ruokavinkkejä ja kirja-arvioita, välillä piipahdetaan myös Kreikassa, Ionnan rakastamassa maassa, jossa hän on viettänyt paljon aikaa.

Kotona ja maailmalla blogissa Pirpana kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan äitinä ja välillä pääsemme mukaan Pirpanan reissuille hänen rakastamaansa Italiaan.

Omamaamansikka muumaamustikka blogia pitävä Johanna kirjoittaa arjestaan Yhdysvalloissa koululaisten äitinä, pääsemme tutustumaan amerikkalaiseen elämänmenoon kivalla tavalla kerrottujen juttujen kautta.

Vierailla poluilla blogissaan Simpukka kuvailee lyyrisesti ajatuksiaan ja tapahtumia Suomessa ja talvehtimiskohteessa Etelä-Ranskassa. Silloin tällöin mukana on myös Simpukan runoja.


No niin, näitä tuli sitten ylikin sen viisi, mutta eipä se haittaa, jos joku löytää uutta ja kivaa luettavaa. Ciacylla haaste jo onkin, mutta listan muille bloggaajille ojennan samaisen haasteen. Olkaatten hyvät :)

Koivuja pakkashuurteessa
Frozen birch trees

Puutalojen ja maisemien idylliä Pispalassa

Pyhäjärvi pakkasessa
Frozen Pyhäjärvi-lake

Sieluni maisema on Pispalassa. Asuin kuusitoistavuotiaaksi Pispalan rinteillä ja elin Pyhäjärven maisema silmieni edessä. Silloin sitä ei niin arvostanut kuin nyt. Kun maisema on jokapäiväinen, siitä muodostuu itsestäänselvyys. Nyt katson tuota samaa näkymää erilaisin silmin: ahmin sitä tarkemmin ja ajatuksella, koska se ei ole enää luonani.

Tehkäämme pieni kävelyretki maailman korkeimmalle soraharjulle ja tutustukaamme Pispalan kauniisiin puutaloihin ja näkymiin. Pakkanen paukkui kuvia ottaessa yli -20 asteessa, mutta maisemat ovat sitäkin sydäntä sykäyttäviä ja komeita.

Kävely Pispalaan alkaa nousulla Pyynikin harjulle. Rivakka vauhti saa pulssin nopeutumaan ja hien nousemaan pintaan, mutta maisemat palkitsevat pian ahkeran kuntoilijan. Oikealla avautuu lumisten puiden keskeltä mahtava näkymä Näsijärvellle ja kaupungin suuntaan, ylväänä maamerkkinä hipoo taivaita Näsinneula.

Tampere nähtynä Pyynikiltä. Näsijärvi ja Tampereen maamerkki Näsinneula
Tampere seen from Pyynikki ridge. Näsijärvi-lake and the landmark of Tampere: Näsinneula-tower

Jatkamme matkaa eteenpäin, läpi mäntyjen reunustaman kävelypolun, ja kiipeämme vielä vähän ylemmäksi pispalalaisen runoilijan Lauri Viidan muistomerkille, jonka paikalla ennen sijaitsi Hoppa, Pispalan puinen mäkihyppytorni. Sinne tuli joskus kiivettyä, vaikka ei olisi saanut. Huonokuntoinen torni purettiin joskus 80-luvulla harmikseni.

Seuraavaksi kuljemme pitkin Pispalanharjua. Saamme ihastella erivärisiä ja -kokoisia puutaloja, joista tämä Tampereen ennen niin pahamaineinen kaupunginosa on tunnettu. Nykyään Pispala on rauhallinen kylä lapsiperheille ja kaunosieluisille taiteilijoille. Viinatrokareiden ja huonomaineisten hamppareiden aika on mennyt, vaikka Pispala ei olekaan menettänyt kaikkea boheemista ja vapaasta sielustaan. Pispalan taiteilijoista tunnetaan esimerkiksi Mikko Alatalo, Heikki Salo, Seela Sella ja Pauli Hanhiniemi. Tämän linkin takana lisää infoa lempikylästäni kiinnostuneille.

Perinteisiä puutaloja Pispalanharjulta
Traditional wooden houses from Pispala, the most idyllic village in Tampere

Pispalan eri värit
Different colors of Pispala

Pakkasessa on mitä oivin mahdollisuus tuulettaa petivaatteet ulkona. Pölypunkit kuolevat ja talven raikkaus tuoksuu ihanalta kotona. Tässä mallia Pispalan tapaan:

Petivaatteiden tuuletusta pakkasessa
Refreshing the bed blankets outside in freezing cold air - typical Finnish winter household work :)

Pispalan pitkät portaat ovat kaupunginkuulut. Niitä pitkin on yksi jos toinen urheilija juossut hiki päässä edestakaisin. Se onkin mitä parhainta jumppaa! Kylätiedon mukaan Pispalan naisilla on perinteisesti vahvat reisilihakset - he kun ovat tottuneet kulkemaan kauppakassien ja lastenvaunujen kanssa ylös alas mäkisiä teitä ja kapuamaan korkeita portaita.

Kuuluisat Pispalan pitkät portaat
Famous "Pispala´s long stairs"

Pakkanen oli tehnyt tehtävänsä ja jäädyttänyt valuvan veden komeiksi jääpuikoiksi kattojen pieliin ja ränneihin:

Jääpuikkoja
Icicles

Osa Pispalan taloista on vielä vanhoja, 1920-luvulta, mutta nykyään hyvin kunnostettuja. Joissakin on viehättäviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi seuraavan kuvan runollinen sisäänkäynti. Lumen peittämän koukeroportin kautta astuu kuin satumaailman piparkakkutaloon:

Luminen portti
Snowy gate

Siirrytään ensimmäiselle Pyhäjärven puoleiselle kadulle eli Provastinkadulle. Siellä iltapäivän kalpea aurinko ja lumiset puut muodostavat ihanan näkymän järvelle. Kuinka eleginen kehys luonnon kauneudelle!

Lumisia oksia ja järvimaisema
Snowy branches and lake scenery

Pispalan rinteiden puutalot nököttävät mitä upeimmissa maisemissa. Kyllä täällä kelpaa herätä uuteen aamuun ja nauttia kahvileipänsä luonnon kuiskiessa huomeniaan heti ikkunan takana. Pispalan äänimaisemaan kuuluu lasten äänet, varisten itsetietoinen kraakunta, talitinttien virkeä tirkutus, satunnainen harakan räkätys, tuulen tuiverrus puiden latvoissa, tikan tanakkaniskainen nakutus puissa tai lyhtypylväissä ja vikkeläkyntisen oravan rapina männyn kaarnalla.

Pispalassa ollaan luonnon helmassa
Pispala is close to the nature

Tässä alla oma vanha kotikatuni, Pispankatu. Sen on muuttunut paljon sitten 1980-luvun, jolloin olin vielä lapsi. Entinen pölyävä tie on asfaltoitu ja sen varrelta on hajotettu ja rakennettu mukulakivimuuria, purettu ja restauroitu vanhoja taloja ja pystytetty uusia kalliita pytinkejä.

Tämä katu on minulle tärkeä. Pispankatua pitkin äitini vei minut aamuisin unihiekkaisin silmin Tahmelan tarhaan, ensin lastenvaunuilla, talvisin pulkalla ja myöhemmin käsi kädessä kävellen. Tätä tietä on juostu nukenrattaiden kanssa nallet kyydissä mukana, on hypelty kesällä uikkarit matkassa Tahmelan rantaan uimaan ja talvella kuljettu luistimet olalla alakentälle luistelemaan tai suksien kanssa hiihtämään järven jäälle ja Saunasaareen asti kuuma kaakaotermari ja eväät repussa, on menty huolellisesti maskeerattuina pikku-virpojina tai nuuttipukkeina ystävien kanssa tervehtimään naapureita ja ilakoitu Pispalan karnevaaleissa milloin minkäkin näköisessä naamiaisasussa.

Pispankatu - vanha kotikatuni
Pispankatu-street - my old home street

Lopuksi vielä muutamat kuvat sielunmaisemastani. Pakkaspäivän iltana Pyhäjärvi hehkui mitä kauneimmissa punaisen sävyissä, kunnes hiljentyi sinisyyteen ja yötä odottamaan.

Tunnelmallisia talvihetkiä!

***

Pispala is a lovely and charming village, it is the most pictoresque place in Tampere with its´ unique lake sceneries on both sides of the ridge (the highest sand ridge in the world, built by the last Ice Age), wooden traditional houses painted with different colors (some of the houses are from the 1920´s) and relaxing and bohemian athmosphere.

Pispala has always been favoured by artists. Nowadays there are lot of families with small kids since Pispala is a very calm and secure place for living. There is one school (my old school) with grades from 1st to 6th.

If you are sporty, put your sneakers on and go for a day walk to Pispala. It´s good excercise since you have to climb a bit to get there and then going up and down Pispala hills takes time. But it´s worth of it: the sceneries, cute small streets, traditional houses with their wild small gardens and Pispala´s majestetic stairs take you to bohemian beautiness of this village. Winter brings a flavour of a fairytail when the snow covers the houses and small lights give sparkles to the starry night.

Talvisen Pispalan tunnelmia
Winter moments from Pispala

If you want to take a bus, number 10 goes to Pispala. You can hop of a bit earlier - then when you see the first houses coming. You will have the best of the sceneries from both sides of the ridge and then walk further around the small streets.

Upper lakeside pictures are from Pyhäjärvi-lake. That is my soul-scenery. I was living with that landscape for 16 first years of my life and it will always stay in my heart no matter where ever I go.

The lake is different during the four seasons. When the spring comes, landscape starts to wake up with its´ tiny green leaves and fresh smells and noices of the nature. Summer brings the colours and soft cumulus clouds to the bright blue sky, swimmers to the lake and boats to the lake cover. Autumn colors the whole scenery with orange, red, copper brown and the brightest yellow and then the rain sweeps away the beautiness with its´ grey power and after that the nature is silent and waiting for the new year under its´ white dress.

Winter-time activities in Pispala are skating on the little ice rink in Pispala school yard or a bit bigger rink down, next to the shore. Cross-country skiing in Pyynikki-forest paths or on the ice cover of the lake. When I was a kid, I went often with my mom skiing to the closest island, Saunasaari (Sauna-island). We had with us pique-nique snacks and hot chocolate. Oh, memories!

Beautiful moments to your winter days and welcome to see our unique Pispala!

Lago d´Iseo - idyllinen järvi Pohjois-Italiassa

Talvi on kaunis vuodenaika ja lumi on aivan ihana tuodessaan valkoisuudella valoa hämärään. Mutta meikäläisestä on tuntunut jo jonkin aikaa siltä, että olisi tarve päästä aurinkoon ja lämpimään, katsomaan kukkia ja sypressejä aurinkolasit tyylikkäästi laiskanraukeilla silmillä ja napostelemaan italialaisia herkkuja punaviinin helliessä makunystyröitä. Niinpä talvipäivän vastapainoksi teemme tässä kirjeessä nojatuolimatkan Iseo-järvelle.

Olimme ranskalaisen Kollin kanssa Iseolla jo viime keväänä, sinne on Torinosta semmoiset parisen tuntia matkaa. Enpäs ole muistanut tai ehtinyt kertoa tästä reissusta mitään. Nyt on siis oiva tilaisuus ottaa aimo harppaus kevääseen ja saapastella Pohjois-Italian järvimaisemiin keimailevasti kaartuvien päivänvarjomäntyjen alta:

Benvenuto a Lago d´Iseo!

Lago d´Iseo on pienempi ja tuntemattomampi kohde verrattuna kuuluisiin Lago di Gardaan, Comoon tai Maggioreen. Iseo sopii sellaisella matkaajalle, joka on kokenut jo nuo isommat kohteet ja/tai haluaa etsiä jotakin rauhallisempaa ja pienimuotoisempaa.

Tähän pieneen kaupunkiin johdattaa yläkuvan superviehättävä mäntypromenadi. Ympärillä on tyypillisiä italialaisia taloja ja edessä sydäntäkääntävän kaunis maisema sinisyyteen kohoavine kukkuloineen ja auringonpaisteessa helkkyvine järvineen. Mennääs peremmälle mäntykujaa pitkin. Muistakaa laittaa aurinkolasit silmille, kohta männyt eivät kohta enää suojaa loistavalta paahteelta...

Nyt olemme järven rannalla Iseon pienessä satamassa. Tulopromenadi näkyy tuolla toisella puolella. Laineet liplattavat vasten laiturintöyrästä, lokit kriikkuvat lisää kalaa ja musiikki soi rantaravintoloista. Ohi kulkee italialaisia perheitä mammojen selittäessä kovasti jotakin käsien huitoessa tutun etelämaalaiseen tyyliin. Lapset juoksevat koskemaan viileää vettä ja tasapainottelevat lämmössä sulavien jäätelötötteröiden kanssa.

Iseon pieni satama
The little port of Iseo

Satamassa on sesongin aikaan paljon veneitä, isompia ja pienempiä. Veneitä voi myös vuokrata, jos mielii laineille. Järven kannella keikkuikin usea paatti, joiden kansilla paistatteli päivää lämmön uuvuttamia lomalaisia uikkareissaan. Matkaan pääsee myös organisoidulle turistikierrokselle isommalla veneellä.

Tallustellaanpa eteenpäin pitkin rantabulevardia:

Lago d´Iseon rantabulevardi
Lakeside boulevard in Lago d´Iseo

Veden äärellä on aina mukava olla. Laineiden liike, aaltojen liplatus ja auringon pilkehdintä veden pinnassa tuo kepeän ja vapaan olon. Ostetaan jätski, otetaan rennosti ja katsellaan mahtavia maisemia! Mutta varokaapa isojen veneiden laineita, ne kastavat kulkijan litimäräksi aivan yhtäkkiä tällä bulevardilla, joka kulkee hyvin matalalla. Mutta eipä hätää, aurinko kyllä kuivattaa.

Rantabulevardin päässä on miniatyyrisatama, jossa on pikkuveneitä. Ympärillä on vihreää ruohikkoa, jossa voi paistatella päivää tai nauttia vaikka picnicin porukalla. Siellä täällä kasvavat päivänvarjomännyt suovat varjoillaan suojaa keskipäivän helteeltä. Maisema on vastustamattoman italialainen: vanhoja taloja, sypressejä ja taustalla kohoavat kuumankostean valohämynsiniset kukkulat.

Ihana italialainen maisema: sypressi ja taustalla siniset kukkulat
Lovely Italian scenery: cypress and on the backround blue hills

Mutta syödäkin täytyy. Ei kun etsimään ravintolaa, mutta ei sitten mitään turistirysää...

Pienen keskustan sivukadulta löytyi Kollin Routard-oppaassa kehuttu ravintola nimeltä Il Volio. Siellä järjestetään myös viininmaistelua. Listalta löytyy perinteisiä italialaisia herkkuja. Il Volion hinnat eivät ole edullisemmasta päästä, mutta ruoka on todella hyvää ja palvelu samoin. Sisustus on simppeli yhdistelmä uutta ja vanhaa, lisukkeina on joitakin antiikkisia esineitä ja astioita.

Il Volio - erinomainen ravintola Iseossa
Il Volio - excellent restaurant in Iseo

Otin polentaa ja grillattua sardiinia. Järvialueella tuntuu jotenkin sopivalta syödä kalaa ja polentahan on italialaisten perunamuussi. (Oma lempipolenta-annokseni on mustavalkoisen herkullinen polenta seepialla.) Buon appetito!

Polentaa ja grillattuja sardiineja
Polenta and grilled sardines

Herkkusuisen Kulkukatin pääruoka on tietenkin jälkiruoka! Tällä kertaa makuelämyksiä maiskuteltiin kunnon jälkiruokavalikoiman merkeissä. Takarivi vasemmalta: vadelmasorbetti, valkosuklaajäädyke ja sulaa suklaata, edessä keksi- ja vadelma-annos, panna cotta ja mustia kirsikoita. Oh mamma mia che buono! Tämän setin jälkeen meikä-Katti nuoleskeli huuliaan varmaan pari tuntia...

Tämä todella sulaa suussa: iso jälkiruokalajitelma
This melts in mouth: good selection of desserts :-P

Iseon kaupungissa on pieni valikoima putiikkeja ja ravintoloita. Meno on keskittynyt ranta-alueelle. Sivukujilla ja taaempana on hyvin hiljaista ihan päiväaikaankin. Rauhaa rakastaville paikka on siis passeli. Kauneimmat rakennukset sijaitsevat niin ikään rannan tuntumassa, peremmällä on uudempaa rakennuskantaa, joka ei omaan silmään ole yhtä elämyksellistä kuin tyypillinen italialainen (hieman ränsistynyt:) arkkitehtuuri.

Vanha talo ja peri-italialaiseen tapaan ikkunasta kuivumassa roikkuvat pyykit
Old house and fresh loundry hanging out from window - typical Italian :)

Piskuisella keskusaukiolla oli hassu suihkulähde, jonka kaltaisia tosin tulee vastaan aina silloin tällöin vanhoissa italialaisissa kylissä: vihreän sammaleen peittämä luonnonkivi. Lopputulos näyttää karvaiselta. Komeuden päällä tönöttää kaupungin suojeluspyhimys. Suloisen autenttista tunnelmaa!

Iseon keskusaukio ja hassu "karvainen" suihkulähde
The main square of Iseo and its´ funny "furry" fountain

Iltapäivän seestyessä vilpoisammaksi alkoi sade ripotella järven pintaan. Lähestyvä ukkonen nostatti metallinvärisinä uhkuvat pilvet yli kukkuloiden ja järvi tummeni utuisensiniseksi.

Sade saapuu Lago d´Iseolle
Rain comes to Lago d´Iseo

Päätimme jatkaa matkaa, sillä sade vain voimistui. Halusimme ajaa toista kautta takaisin ja suuntasimme pohjoiseen vievälle rantatielle. Ruuhka oli melkoinen, ainoalla yhden kaistan väylällä olivat kerralla kaikki pakenemassa rankkasateeksi voimistunutta säätä. Välillä oli vaikea nähdä eteensä, satoi niin valtavalla ropinalla. Mikä muutos päivän valoon ja hehkuun!

Paluumatkalla tuki hankaluuksia, kun tie ei mennytkään ihan niin kuin olimme ajatelleet. Jouduimme kiertelemään jonkin verran, mutta onneksi oli taas GPS matkassa. Siitä on tullut ihan paras ystävä! Pohjoisen reitti ei ollut mitenkään erityinen, kaunista katseltavaa ei ollut kuin itse järvi, seutu oli teollista ja paikoitellen jopa rumaa. Iseon eteläosa on paras alue estetiikannälkäisille.

Mutta alaspäin mennessä kohtasimme uudelleen sykäyttävän kauniita maisemia. Ajoimme toisen, pienemmän järven luota serpentiininä kiemurtelevaa tietä pitkin yhä ylemmäksi ja voi, miten upealta järvi näyttikään sateen jälkeisten säteiden paistaessa pilvien lomasta.

Näillä vehreillä näkymillä pärjää taas hyvin jonkun aikaa lumen keskellä. :)

Pieni pohjois-italialainen järvi ja serpentiinitie
Little lake in North-Italy and serpentine road

***

Winter and snow is beautiful but in the middle of coldness I feel like jumping to sunshine. Today we will have a short trip via my letter to North-Italy and Iseo Lake. I visited Iseo with my French MrCat last spring but I have just forgotten to write about the trip. Now it is good timing to enjoy of these green, relaxing and sunny sceneries!

Iseo Lake is a smaller and not as well known lake in North-Italy than Lago di Garda, Como or Maggiore. Iseo suits to a traveller who has seen these main attractions already or a person who wants to experience something smaller and more calm and simple.

Main square and port area are very small but idyllic with old houses. Lakeside view gives its´ best when showing glimmering lake in the sunshine, Mediterranian pine trees, cypresses and misty hills. Beautiful! You can rent a boat or go for a touristic adventure with a bigger boat. Or just stay on the ground, buy an ice-cream and enjoy of Italian lifestyle with whole spirit.

We went to eat into a very good restaurant Il Volio. They have also wine tasting. Prices are quite high, but the food is excellent and service is very professional and nice. Restaurant is simple and a mixture of typical Italian and modern style. Remember again that we are now in Italy, so restaurants get closed at 2pm! We were (again...) almost late but fortunately we got a table. I wouldn´t have wanted to miss Il Volio´s fabulously tasty selection of different desserts!

End of the day brought a horrible rain with when we were driving northern lakeside way. There was nothing special to see in northern part. Gladly the rain stopped and the sun started to shine through the clouds. When coming down back to south and passing by another lake we saw again beautiful sceneries. Just look at this lake, it is like a postcard.

Italian greetings!

Pohjois-italialainen järvi upeine ympäröivine kukkuloineen
North-Italian lake with its´ gorgeous hills around