Erikoinen Vappu-reissu Cinque Terreen

Tässä on tullut reissattua viime päivinä sen verran nuppi tutisten, etten ole kerennyt vielä lainkaan kirjoittelemaan matkakirjettä esimerkiksi viime viikonlopulta, vaikka piti! Se on tulossa myöhemmin. Sen sijaan nyt vietetään jälki-Vappua ja katsotaan mitä tuli tehtyä 1.5.

Sääennuste oli huono, mutta päätimme silti lähteä Liguriaan. Sinänsä hassua, mutta Suomessahan tämä Vappu oli aurinkoinen. No, täällä satoi Suomenkin edestä... Kuviakaan ei tullut otettua samaa tahtia kuin yleensä, kun voimat menivät litsutteluun lätäköiden keskellä ja sompailemaan sontikan ja käsveskan kanssa - ota nyt siinä sitten tasokkaita kuvia pirhana!

Halusin nähdä Cinque Terren alueen, koska en ole koskaan käynyt siellä ja ranskalainen Kolli oli mainostanut aluetta kovin kauniiksi ja kiinnostavaksi. Eli ei muuta kuin autoon ja nokat kohti "Viittä Maata". Cinque Terren muodostaa viiden kylän ryhmä Välimeren rannalla: Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Kylät ovat kallioisilla kukkuloilla ja talot nousevat nätisti kuin rypälekimppu pitkin rinnettä.

Automatka Cinque Terreen voi olla totta vie varsinainen elämys... Etenkin jos sataa, kaatamalla. Eikä ole ihan varma onko oikealla tiellä. Ja pelkää koko ajan, että kapeaakin kapeammalla tiellä kohta joku tulee vastaan ja mitäs sitten tehdään. Tai pelkää sateen runnomien rinteiden alkavan vajota päälle tai sulavan pois alta.  Matka oli kuin jostain kauhuelokuvasta! Kiemurainen tie vain jatkui ja jatkui ja rento Vappu-tunnelma oli jossakin muualla kuin matkassa mukana. Villin mielikuvituksen perukoilla ehdin jo nähdä meidät ja auton jossakin rotkon pohjalla tai jonkun sarjamurhaajan iskevän puskista äkkiarvaamatta. Iloksemme vastaan tuli vielä lappu, että tie on poikki 600 metrin päästä...

Kauhujen tie Cinque Terreen
Horrifying road to Cinque Terre

Ei se tie onneksi poikki ollutkaan, Kyttäsimme, kun toinen auto ajoi sinne ja seurasimme perässä. Hankalista mutkista selvisimme soittamalla torvea etukäteen, jos joku sattuisi sieltä vastaan puskemaan. Viimein saavuimme kylän alueelle. Mutta siellä piti auto jättää parkkiin ja kävellä loppumatka. Great... Olimme jo myöhässä lounasvarauksesta ja satoi edelleen. Ei muuta kuin tassua toisen eteen ja lätsyttämään alas kylää kohti. Siinä meni jotain vartin verran. Mutta sinnittelimme, kun mielessä höyrysi herkullinen lounas. Varaamamme ravintolan spesialiteettina on nimittäin keraamisilta astioilta tarjottu pasta, jota on käytetty hetki uunissa. Slurp!

Saavuimme Vernazzaan ja näky oli surkea. Kylä-poloinen oli kärsinyt runsaat vahingot viime syksyn tulvissa ja kaikki oli hajalla ja romua siellä sun täällä. Kiirehdimme kaatosateessa eteenpäin kirkon luo, sillä ravintolan piti olla sen takana ja oli jo kiire, koska olimme menettäneet aikaa harhaillessa mutkaisella metsätaipaleella ja kävellessä. Kirkon takana pälyillessä huomasimme, ettei siellä mitään ravintolaa olekaan. Katsoimme opaskirjaa ja jaahans. Kävi ilmi, että olimme varanneet ravintolan eri kylästä! Meinasi itku tulla. Nälissäni olin melkein jo tuntenut herkullisen merellisen pastan maun suussani! Oli nälkä, kylmä, sukat litimärät ja vessaankin piti päästä. Marinaa ja nurinaa, vatsan kurinaa. No, nieleskelin lounaan sijasta pettymyksen ja yritin unohtaa, että Suomessa paistoi aurinko. Näppäilin muistoksi pari valokuvaa:

Vernazza, yksi Cinque Terren viidestä kylästä
Vernazza, one of the five villages in the area of Cinque Terre

Vernazza

Kaikki lounaspaikat olivat totta kai varattuina, joten sateessa seisoskelun sijaan päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kylään. Onneksi olin varannut hätäevääksi coctailsuolapaloja autoon. Niitä sitten rouskuttelin ensiapuun. Kauniit maisemat sentään lievensivät nuutunutta Vappu-tunnelmaa.

Cinque Terren kukkulat
Hills of Cinque Terre

Ajoimme Manarolaan ja onneksi sinne vievä tie oli paremmassa kuosissa kuin edellinen. Auto piti jälleen jättää parkkiin kauemmaksi ja kävelimme alas kylään. Koskas sitä ruokaa sais...?

Manarolan ranta
Manarola shore

Rantakuvasta oikealla oli ravintola ja katettu ja lämmitetty terassi. Yleensä en suosi lämmitettyjä terasseja, koska ne ovat mielestäni mitä turhinta energian haaskausta: jos on kylmä, pitää syödä sisällä! Mutta nyt oli niin riutunut olo, että hyvitimme huonoa mieltä merinäkymällä ja terassilounaalla. Ravintola oli turistipaikka, joten ruokakin oli sitä sorttia. Mutta nälkäiselle maistui gnocchit hummerisoossilla. (En silti kiellä, etteikö se uunissa käytetty mereneläväpasta olisi viekoitellut edelleen mielessä...;) Turistipaikassa on se etu, että lounasta saa melkein koska vaan. Kello oli jo varttia vaille neljä! Yleensähän Italiassa lounaspaikat sulkevat tasan kello kaksi iltapäivällä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun massu on täynnä, mielikin on parempi. Kävelimme sateessa ja kuljimme kallioita pitkin kiertävää polkua. (Näkyy ylemmässä kuvassa.) Meri oli ihmeellisen vihreä ja todella kaunis sateenkin keskellä!

Manarolan rantakivikot ja ihana vihreä meri!
Manarola´s rocky shore and the green sea

Kukkulan kupeesta sai otettua mitä mainioimman kuvan Manarolan kylästä. Kuvassa vasemmalla heti veneiden takan näkyy ravintolan terassi, missä lounastimme.

Kaunis Manarola, yksi Cinque Terren kylistä
Beautiful Manarola, one of the villages in Cinque Terre

Kylä Välimeren jyrkänteellä - kuin rypälekimppu
Village on the rocks of Mediterranean - like grapes

Palasimme takaisin kylän kujille. Manarolassa on hassu tapa säilyttää veneitä kadun varrella, niitä oli siellä vaikka kuinka monia. Pittoreskia ja maanläheisen kaunista! Mutta eipä noin pienessä kylässä veneitä voi oikein muuallekaan ängetä.

Manarolan pääkatu ja veneitä
Manarola´s main street and skiffs

Olin bongannut Manarolaan tullessa kiintoisan keramiikkakaupan nimeltä La Bottega dell´ Artigiano. (Sijaitsee heti vasemmalla, kun astutaan portaita alas pääkadulle.) Halusin ostaa keraamisen sitruunan. Puodissa oli vaikka mitä muutakin kaunista ja sievää. Olisin voinut ostaa puolet niistä keramiikkatuotteista, ne olivat aivan ihastuttavan aurinkoisia ja iloisenvärisiä! Tyydyin keraamiseen situruunaani ja otin muistoksi kuvan veikeistä keraamisista merenelävistä, jotka kuikuilivat minua tiskin takaa seinältä.

Upeanvärisiä ja hassuja keramiikkakoristeita
Gorgeous colors, funny ceramics in La Bottega dell´ Artigiano

Vappumeininki löytyi eikä sadekaan enää niin haitannut. Ei Italiassa voi olla suu mutrussa kovin kauaa, elämäniloa pursuavat värit ja ainutlaatuiset maisemat pitävät siitä huolen ;) Jatkoimme matkaa takaisin pohjoiseen ja Ligurian helmeen, Camogliin, josta kuvia seuraavassa matkakirjeessä.


***

We decided to spend 1st of May in Liguria. The weather forcast was really bad but we took the risk. We drove to the area of Cinque Terre, rocky hillside area of Mediterranean shores with five little pictoresue villages. The trip started badly! First road was closed so we had to take another way. We started to wonder if it´s the right one since it was so narrow and scary - even half collapsed at some points! We had to warn with the horn in the curves if there was somebody coming from the other direction. And it was pouring rain... I was looking at the rocks and kept wondering when they start to collapse more. This trip in the middle of nowhere was a bit like from a horror movie ;)

Finally we got to the first village, Vernazza. You have to leave the car a bit further and walk the rest (15 minutes). Poor Vernazza was almost destroyed during last year´s floods. We walked further to look for a charming restaurant we had booked in advance, they have delicious specialities of pasta warmed in oven. Well, next to the church we noticed that we had made a mistake and booked the restaurant from a different village! Oh my... I was hungry, wet and tired.

We went to eat to next village, Manarola. It´s really beautiful! And we got finally something to eat. Not that good food (the restaurant was touristic) but when stomack is full spirit gets up. You can walk along the path around the rocky hills. Seen from there the village is like a postcard. If you want to buy a real souvenir (meaning not touristic stuff made of plastic in China), go to a lovely little boutique La Bottega dell´ Artigiano. They have absolutely gorgeous ceramics: bottles, cups, animals, fruits etc. I bought a real looking lemon to cheer me up during rainy days. Our 1st of May trip wasn´t after all that bad :) We continued back towards North and Camogli, see you there in my next letter!

Cervo, italialainen kylä kukkuloilla Välimeren rannalla

Aurinko ei suosinut meidän Välimeren reissulla tuossa joku aika sitten, mutta maisemat ja tunnelmat olivat sitäkin elämyksellisempiä. Ajoimme Cervoon, se on piskuinen kylä korkealla kukkulalla ihan Välimeren rannalla, muutaman hetken päässä Ranskan rivierasta.

Cervo
Kylä Välimeren kupeella - Mediterranean village

Cervo tarjosi kaikkea sitä mistä tykkään vanhoissa kylissä: kiipeilyä, sinne sun tänne seikkailevia reittejä, kapeaakin kapoisempia kujia ja labyrinttimaista seikkailua, aitoa vanhanajan tunnelmaa, ihanan rompsahtaneita taloja, upean merimaiseman ja sitruunapuita muurien kätköissä.

Vanhoja taloja, kapeita kujia
Old houses, narrow little streets

Minähän vipelsin kuin pieni eläin pitkin näitä jännittäviä kujia! Oli taas kuin olisi ajassa siirtynyt taaksepäin. Cervo oli vieläpä tuona iltapäivänä tosi hiljainen, eipä ollut montaa muuta kulkijaa, joten epätodelliseen elämykseen heittäytyminen onnistui sujuvasti.

Satumaisia karamellitaloja ja yksi Kulkukatti säntäilemässä sinne tänne tässä labyrinttikylässä
Fairytale-like caramel houses and one TravelCat running around in this lovely labyrint

Juu, Cervoon ei kantsi lähteä kikkailemaan, jos on vähääkään huonot jalat. Nimittäin kujia ja portaita piisaa enemmän kuin laki sallii. Mutta siksi tämä kylä niin huippuihana onkin! Välillä ihan eksyin, kun suuntavaisto meni sotkuun kurvailevilla reiteillä. Mutta kun tarpeeksi kapuaa ja kiipeää, niin saapuu ylös, mistä näkyy hienosti sekä kylä että aina yhtä ilahduttava Välimeri. Näissä maisemissa sielu virkistyy:

Cervo ylhäältä
Cervo from up

Ranskan rivieralla on vastaavia pikkukyliä, mutta ne ovat kaikessa kauneudessaan ja hienostuneisuudessaan liiankin "siistejä", Italian puolella kylät ovat enempi ränstyneitä ja talot suloisesti kulahtaneita. En vältsysti itse asuisi täällä, mutta satunnaista estetiikkamatkailijaa varten tällaiset alkuperäisen elämänmakuiset kylät ovat ihan ykkösiä! Vierailijana saa keskittyä vain tuohon erilaiseen kauneuteen eikä tarvitse miettiä, että hitto, rahakukkaro jäi kotiin, kiipeänpä nuo portaat ketterästi jälleen kerran ylös asti tai kiroilla pari kertaa kuussa rikkoutuvia vesiputkia tai etsiä ekstravilttiä talven viiman puhaltaessa läpi ikkunanpielistä, hih!

Näistä akkunoista kelpaa kurkistella Välimerta
From these windows it must be a joy to watch the sea

Hassu siivouskärry, romanttinen lamppu ja taiteellisesti rapistunut ovi
Funny cleaning moped, romantic lamp and an old artistic door

Mummo koirineen kiipeämässä ylös Cervon kujia
Old mamma with her dog climbing up on Cervo hills

Cervon kirkkoaukiolta avautuu todella sykähdyttävä näkymä merelle ja Ligurian rantamille. Otin alla olevan kuvan kirkon portailta. Lokit kriikkuivat kalaa ja kaartelivat kylän yllä tuoden terveisensä suolantuoksuiselta mereltä, vanha pari asettui espressolle kahvilan koukerokoristeisille tuoleille ja pikkulapset pelleilivät kiipeillessään ylös korkeita portaita kirkko-piazzalle. Meri huojui kohti rantoja, kuten jo vuosisatoja sitten, kylän muurin takana oliivipuut nyökkäilivät tuulessa ja Ligurian kukkulat uinahtelivat iltapäivän sinisessä usvassa. La vita è bella!

Näkymä kirkon portailta
Scenery from church steps

Oliivipuita meren äärellä
Olive trees next to the Sea

***

Cervo is a little village on the hilltop next to Mediterranean Sea. It´s old and has its´ original charm. Narrow little streets build up like a labyrinth - just what I like: to get lost in pretty fairytale-like village. There is lot of walking up and down: stairs and streets are coming and going like from nowhere! But then up on the hilltop you will see fabulous scenery, you can take a breath and admire the beautiness of Mediterranean landscape and Italian old houses. There is a gorgeous square in front of the church, café where you can enjoy of espresso and the walk around the village offers the seaview plus plenty of olive trees - aren´t they pretty! Real Italian flavour with whole heart.

Hopeavioletit kevätkynnet

Nyt on kevättä ilmassa ja kynsissä! Lähestyvän viikonlopun kunniaksi poistin vanhat rapsahtaneenrumat kynsilakat ja koristelin raapimet pitkästä aikaa oikein vaivalla ja hartaudella. Nuorempana olin varsinainen kynsihullu: annoin kynteni kasvaa megapitkiksi ja koristelin niitä mitä hulluimmilla kuvioilla ja väriyhdistelmillä, niiden piti aina mätsätä viikonlopun bilevaatteiden kanssa. Oli keltamustia salamoita, pinkkejä perhosia ja kukertavia kukkasia ja mustankimaltavaa goottitunnelmaa. Muistin, että silloin kynsistä tuli otettua kuviakin, kai se sitten oli ja on osa omaa taiteellista ilmaisumuotoa.

Heh, mietin tässä kynsikuviani eetteriin lataillessa, että mitä järkeä on bloggailla omista kynsistään! Tulin siihen tulokseen, että eihän siinä järkeä olekaan. Mutta silläpä ei ole myöskään väliä. Jotenkin siitä tulee vaan hyvä mieli, kun kissan komeat kynnet on saatu ikuistettua samaan tapaan kuin uusi vaatehanke tai ihanat kengät. Saahan sitä omaan julkiseen päiväkirjaansa laittaa mitä vaan, joten lukijat, kärsikää! :D

Aluksi kunnon rasvahoito kynsille, sitten hyvät viilaukset ja sitten hommiin. Pohjalle vahvistava kynsilakka ja sen kuivuttua eka kerros hopeakimalteista lakkaa. Näillähän menisi jo tällaisenaan, mutta eipäs nyt olla tylsiä.

Eka kerros hopeista kynsilakkaa
First layer silver nailpolish

Sitten otetaan purkki vaaleanviolettia lakkaa ja suditaan kynsien kärkiin vinot alueet. Lakkasuti kantsii ensin putsata liiasta lakasta ja sitten levittää lakka painamalla suti kunnolla kynnen pintaan, että kerroksesta tulee tasainen, nätti ja ohut. Liika lakka jättää paksun kerroksen, joka jää pullolleen ja nihrautuu helposti pois. Harjoitus tekee mestarin! Etenkin oikeakätiselle oikean käden kynsien lakkaaminen on oma taitonsa...

Lilaa lakkaa kynsien kärkiin
Purple nailpolish for decoration

Ja kynsien kanssa taiteilua harrastaville on toimiva vinkki myös se, että muistaa antaa kerrosten kuivua kunnolla! Vaikkapa ihan puolikin tuntia ennen kuin sutii uutta päälle. Muuten lakkakerros nahkeutuu pois ja pitää aloittaa homma alusta. Kiire ei siis auta, koska siinä menee loppuviimein vaan enemmän aikaa (ja hermot).

No niin, tässäpä sitten vielä yksi kerros hopeaa (haastavaa laittaa, kun täytyy varoa violetteja kärkiä!) ja sitten vielä hujaukset lilaa kärkiin. Kunnon kuivattelut ja komeuden kiillokkeeksi viimeistelevä ja suojaava kerros väritöntä suojalakkaa. Kevätkynnet ovat valmiit!

Valmiit hopeavioletit kevätkynnet!
Last layers plus covering transparent nailpolish. Ready!

Grenoble: rumia taloja, hienoa taidetta ja hyvää ruokaa

Grenoble, jokinäkymä
Grenoble, riverside

Vietimme lauantain Kaakkois-Ranskassa, Grenoblessa, koska siellä on meneillään laaja ekspressionistitaiteen näyttely. Sinne ei ole Megèvestä pitkä ajomatka, puolitoista tuntia. Samalla saimme tilaisuuden tutustua kaupunkiin, jossa ranskalainen Kollikaan ei ole koskaan aiemmin käynyt, mitä nyt on pari kertaa vierestä ajanut. Nooh, Grenoble ei sykäyttänyt hirmuisesti ulkomuodollaan. Ensivaikutelma oli aikalailla vanhan DDR:n makuinen. Nuo alemassa kuvassa olevat talonrumilukset ottivat meidät ensimmäisinä vastaan. Aika alakuloista.

DDR - ei vaiskaan, tämä on Grenoble ;)
DDR - just joking, it´s Grenoble ;)

Keskustakaan ei ole kovin kummoinen, mikä on sinänsä aika kumma juttu, koska Grenoble on kuitenkin yksi Ranskan vanhimmista kaupungeista. Olisi olettanut näkevänsä pittoreskeja vanhoja taloja ja romanttisia kujia - katin kontit! Grenoblen yleisvaikutelma on suttuinen, usea talo oli rempallaan ja roskaisen tunkkaisia kujia kulkee siellä täällä. Ei hirmuhoukuttelevaa omatoimiselle tepastelulle.

Grenoblen keskustaa
City center of Grenoble

Keskustan kaunis suihkulähde
Pretty fountain in the city centre

Joitakin sieviä alueita sentään löytyi, kuten vanhan parlamentin aukio, jonka talot on restauroitu ja puhdistettu upeasti. Edessä on päiväaikaan tori, toritädit pakkailivat juuri kimssujaan ja kamssujaan, kun saavuimme paikalle.

Vanha parlamentti
Old parliament

Tuon aukion toisella laidalla on vanha kirkko, joka oli sisältä söötti, mutta ei nyt mitenkään erityinen. Kirkon vieressä on Table Ronde, Ranskan toiseksi vanhin kahvila, joka on avattu vuonna 1739 ja on edelleen toiminnassa. Visiitin arvoinen! Table Ronde on itse asiassa ravintola, jossa saa edukkaasti massunsa täyteen. Lauantain lounaasta maksoimme 10 euroa, mihin kuului iso kana-annos (oli suussasulavaa!) ja talon suklaamousse. Saimme  ilmaiset alkumaljat Guide Routard -opaskirjaa vilauttamalla, hehee. Ulkona on tilava terassi ja sisällä on lisää pöytätilaa peremmällä.

Café de la Table Ronde

Kahvilan nimi on suomeksi "pyöreän pöydän kahvila". Meillä kävi säkä, saimme peräti pyöreän pöydän. Istuimme tilavasti tuolla edessäpäin näkyvässä nurkkauksessa vasemmalla.

Café de la Table Ronde
Sisäkuva kahvilaravintolasta- interieur from the café-restaurant

Mansikkaiset alkumaljat ja iso kana-annos
Stawberryish aperitifs and big main dish

Parlamenttiaukion lähistöltä löytyi nätti pieni puisto, jossa oli värikkäitä kukkaistutuksia ja ihmisiä lekottelemassa auringon hellimällä nurmikolla. Alla olevat hepat olivat valmiina vastaanottamaan pienimmät vieraat viikonloppuajelulle.

Heppapolkupyöriä puistossa
Horse bicycles in the park

Mennäänpäs sitten visiittimme päätarkoitukseen eli museoon! Grenoblen taidemuseo oli huikea yllätys. Se on ensinnäkin valtava. Toiseksi, siellä on yksi Ranskan parhaimmista taidekokoelmista. Taidetta on niin keskiajalta, 1700- ja 1800-luvuilta aina moderniin ja postmoderniin. Museo on sisältä avara ja valoisa ja sen tilat tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan. Meillä meni useampi tunti kierrellessä eikä tietenkään kaikkeen pystynyt keskittymään kunnolla. Tässä linkki museon sivuille. Olin hämmästynyt, että näin hulppeaan museoon ja hienoon ekspressionistinäyttelyyn yhteislippu maksoi vaivaiset 8 euroa! Nykyään erikoisnäyttelyihin liput kustantavat jopa 12 euroa Euroopassa.

Museorakennuksesta tuli jotenkin mieleen Sara Hildénin taidemuseo Tampereelta. Samanlaiset valoisat tilat, moderni arkkitehtuuri ja luonnonläheisyys ympärillä. Tosin järveä ei vierestä löydy - joki pienen kävelymatkan päästä kylläkin.

Näkymä museon oleskeluaulasta
Scenery from the museum hall

Oli pakko ottaa kuva yhdestä, muistaakseni 1700-lukulaisesta taulusta, koska se oli jotenkin tahattoman hauska. Aiheena oli syntiinlankeemus. Ylhäällä taivaalla oli Jumala enkelten ympäröiminä. Osalla enksuista oli aika virnuileva ilme. Alla oleva yksityiskohta taulusta hekotutti meikäläistä.

Katsokaa nyt tuota nysvää Aatamia. Tyyppi vilkaisee lampaan ilmeellä Jumalaa ja harteitaan kohottaen vierittää syyn Eevalle, "Se vaan tapahtui, en mahtanut naiselle mitään, en minä ole syyllinen!" Totaali tohveli... Eeva katsoo niin ikään Jumalaa, silmät viattomina kuin orvokit ja sormi osoittaa käärmettä, "Tämä käski heittäytyä Aatamin syliin, en minä oikeastaan tiedä mitä tapahtui.". Aluksi luulin, että käärme aukaisee kitansa hämmästyksestä, mutta se alaleuka olikin vain varjo. Mutta joka tapauksessa hyvin hupaisa syntiinlankeemuksen kuvaus, eipä ole ennen tullut moista vastaan! ;D

Yksityiskohta syntiinlankeemuksesta, hauskat eleet
Detail from an old painting about Adam and Eve. Funny gestures: "It wasn´t my fault!" ;D

Pidin museon erikoisnäyttelystä ekpressionismista. Tauluja on esillä yhteensä yli 120: maalauksia, piirroksia, grafiikantöitä. Näyttely on lainassa Die Brücke museosta Berliinistä. Kokonaisuus oli kiinnostavasti ja monipuolisesti rakennettu ja antoi kattavan kuvan ekspressionistiliikkeestä sekä sen ajan saksalaisesta kulttuurista. Katsoja ymmärtää, kuinka uutta ja uutta luovaa ekspressionismi tuolloin oli. Holtittomilta vaikuttavat värit ja graafiset linjat kauhistuttivat perinteiseen taiteeseen tottuneita.

Suomalaisen sydäntä sykäytti heti alussa, ekpressionistiliikkeestä kertovan ison infotekstin äärellä. Vuoden 1907 kohdalla mainittiin meidän oma Akseli Gallen-Kallela, joka otettiin jäseneksi Die Brücke -liikkeeseen. Hänen teoksiaan näyttelyssä ei toki ollut.

Tässä alla on näyttelyn suosikkiteokseni, Emil Nolden kuvaus taloista Juutlandista. Yksityiskohdat on sudittu harkitun huolimattomasti ja taivas on yhtä villiä maalimylläkkää. Mielettömän hieno väripommi! (Joo, ei niitä kuvia olisi saanut tietenkään ottaa, mutta oli pakko salakuvata, kun teos oli niin hieno. Sitäpaitsi kurjaleet eivät olleet painattaneet postikortteja tästä teoksesta. Aikaisemmista vahingoista viisastuneena otin oman muiston:)

Emil Nolden maalaus taloista hänen kotiseudultaan Juutlandista
Emil Nolde´s painting of houses in his home area Jutland

Teimme lopuksi vielä kävelyn Grenoblen keskustassa ja kävimme drinksuilla Table Rondessa , jossa olimme syöneet lounaan. Omaperäistä, mutta kun siinä oli niin kiva terassi ja muualla oli autiota.

Päivän sää oli vaihteleva, pahimman sadejakson ajan olimme onneksemme viettäneet museon sisällä. Illemmalla aurinko tuli takaisin ja pilkahteli tummanpuhuvien pilvien takaa kultaisia säteitään märille kaduille, kaunista. Tässä vielä näkymä keskustan aukiolta:

Suihkulähde ilta-auringossa
Fountain in the evening sunlight

***

Grenoble, an old city in the southeastern France. There we spent last Saturday. Drive from Megève took 1,5 hours. Grenoble is not that fabulous even if it´s one of the oldest cities in France, but it has fabulous museum with Expressionist art exhibition at the moment that we wanted to see. First we ate good lunch in Café de la Table Ronde which is the second oldest café in France. (The oldest one is in Paris - of course.)

Grenoble Art Museum is really huge, there are so many art works from old to modern art to see so it takes hours to visit all the rooms... Gladly I had taken my comfortable walking sneakers! I really recommend this museum, impressive collection - one of the biggest in France.

Expressionist exhibition has over 120 paintings, loan from Berlin´s Die Brücke museum. It was well installed, it gave lot of info about the era and this new innovation of art and its´ artists. (Info was all in French though...) Tickets were only 8 euros and with that you could see the whole museum, not bad. Glad to have seen this museum!

Herkkuhetki sitruspuiden katveessa Liguriassa

Sitruunapuu talon muurin takana
Lemon tree behind the wall

Tuossa jokin aika sitten ajelimme Liguriassa. Sää oli valitettavan harmaa ja kuin lokakuussa, ei paljoa kiinnostanut olla melkein sumun peitossa. Ranskan rivieran suunnalla taivas näytti aavistuksen verran vaaleammalta, joten kurvasimme extemporena Genovan kulmilta oikealle. Alunperin suunniteltu reissu Camogliin ja Portofinoon siirtyi toiseen kertaan.

Ajoimme Spotornoon, koska ranskalainen Kolli oli kuullut työkaveriltaan siellä olevasta mainiosta ravintolasta Zû a mâ, jonka tämän hetkinen kokki on työskennellyt Italian parhaimmissa ravintoloissa ja nyt seuraavan pestipaikan viivästyneen remontin takia on hommissa toistaiseksi Spotornossa. Tottahan toki sellaisen kokin annoksia oli herkkusuiden pakko päästä kokeilemaan! Etsimme heti alkuun ravintolan ja varasimme pöydän.

Sitten luppoaikaa viettämään Spotornon kujille. Kaupunki on pieni, mutta sieltä löytää kauniita kulmauksia ja vanhoja taloja. Ja sitruspuita! Rakastan etenkin sitruunapuita, mutta myös appelsiinipuut ja mandariinit saavat sydämeni laulamaan kevättä.

Vastavärejä
Opposite colours

Vanhaa arkkitehtuuria Spotornon kapeilla kujilla
Old architecture in narrow streets of Spotorno

Kiinnitin huomiota, että monen talon kulmassa oli käsintehty koristelaatta talon tunnuksena tai numerona. Ja muitakin hauskoja yksityiskohtia osui silmiin, kuten alla oikealla. Hih! Vaaleanpunainen leidimustekala! Minä voisin ripustaa oman oveni kulmaan iloisen aasin kuvan ;D

Hauskoja yksityiskohtia ovien pielissä
Lovely details next to doorways

Kävelytuokio nostatti mukavasti ruokahalua. Palasimme takaisin Zû a mâ:an henkisesti ja fyysisesti erittäin valmiina syömiseen. Tässä linkki ravintolan sivuille.

Tuossa alakuvassa näkyy mainostetun kokin polkupyörä. Kun varasimme pöytää aiemmin, hän kurvasi juuri ravintolansa eteen pyöränkori ruokaostoksia pullollaan. Heh! Vaikutti mukavalta ja rennolta kaverilta.

Zû a mâ, Spotorno, Liguria

No niin, mitäs kaikkea hyvää saimmekaan Zû a mâ:ssa? Ensi alkuun eteemme tuotiin alkumaistiainen. Ihan kuin rapeaksi paistettuja muikkuja, maku oli tosin miedompi. Maku oli taivaallinen! Suolaa oli juuri sopivasti eikä mausteilla oltu pilattu kalan omaa makua. Sitten seurasi alkupalana todella herkullinen artisokka-parmesansalaatti, jossa artisokan sydämet olivat suussasulavan pehmeitä ja salaatin kastike kuin ihaninta nektariinia. Yritin makustella, että mitä ihmeen taikayrttejä salaatinkastikkeessa oli mukana, kun se oli niin erinomaista. Pääruoka: Välimeren punaista kalaa appelsiinikastikkeella parsojen kera. En tajua, miten appelsiinikastikkeesta oli saatu niin hyvää! Annoksessa oli sopivasti suolaista ja makeaa, ei mitään liikaa. Jälkiruoka oli ouhuen ohuita ananaksen siivuja marjoilla, keskellä oli raikas sitruunasorbetti.

Tässäpä kimara kuvia kuolattaviksi:

Alkumaistiainen: rapeaksi paistettuja pikkukaloja
Starter: small crispy fried fishes

Alkuruoka: artisokka-parmesanjuusto salaatti
First dish: artichoke-parmesan cheese salad

Pääruoka: Välimeren punaista kalaa parsalla ja appelsiinikastikkeella
Main dish: Mediterranian red fish with asparagus and orange sauce

Jälkiruoka: tuoreen ananaksen ohuita siivuja, sitruunasorbettia ja marjoja
Dessert: thin slices of fresh pineapple, lemon sorbet and berries

Kokki todella täytti odotukset! Suosittelen lämpimästi Zû a mâ:a kaikille herkuttelun ystäville - ainakin niin kauan kuin tuo kokki on siellä kauhan varressa...

Sitten olikin vuorossa iltapäivän ruuansulatustepastelua ja Välimeren ihastelua rantabulevardilla. Oi kuinka rentouttavaa onkaan nähdä palmuja! Mitä enemmän sitä parempi. Antaa tulla koko metsä palmuja! Palmut ovat etelän ja kesän symboleja ainakin tälle Katinroikaleelle.

Spotornon rantabulevardi
Spotorno´s beach boulevard

No, kesä ja kesä... Ilma oli sen verran viileä, että kaulahuivi täytyi kietoa visusti suojaksi tuulelta. Mutta onhan tuo Välimeri vaan kaunis, vaikka olisi kylmempääkin. Sinisestä udusta pilkistävät saarekkeet ja rosoisenjylhät kalliot ovat aina romanttisia ja kuin kutsuvat seikkailulle ja antautumaan Italian rennolle elämäntyylille.

Spotornon hiekkaranta
Spotorno´s beach

Pääsimme Kollin kanssa parahultaisesti todistamaan hauskaa urheilulajia. Tai voiko sitä urheiluksi sanoa? Ainakin hurjasteluksi! Nimittäin rannalla oli mies, jolla oli selkävermeisiin kiinnitetty potkuriaparaatti ja perässään laskuvarjo. Sitten tyyppi laittoi moottorinsa päälle ja alkoi kipittää rantahiekkaa pitkin vinhaa vauhtia...

Potkuri päälle ja valmiina lähtöön...
Starting the engine and ready to go...

...kunnon juoksuvauhti...
...running...

...ja ei kun lentoon Spotornon ylle!
...and flying in the air over Spotorno!

Heiii, tahtoo kokeilla kans!

Loppuun vielä herkkua silmillekin ja muistoksi Spotornosta ihanan hempeä otos sävytettynä appelsiinipuilla. Kukapa voisi vastustaa Välimeren tunnelmaa!

Raikkaita värejä ja appelsiineja
Fresh colours and oranges

***

Some days ago we planned to drive to Camogli and Portofino. But oh my, when getting close to Genova, the sky was so totally grey and this sad mist was hanging on the Mediterranian hills that we decided to turn the car to the right. Closer to France the weather looked a bit lighter.

We drove to Spotorno because MrCat had heard that there is an excellent cook working in a restaurant named Zû a mâ and we were interested of tasting how wonderful food there is. This cook has been working in several top restaurants in Italy, he´s staying now in Spotorno for a while because the next restaurant he´s going to work, has some delay with renovation or something.

When we arrived, this advertised cook was just coming with groceries with his bicycle, he was friendly and we booked the table for the lunch. Then we walked around a bit in this small but pretty city. They have old houses and lovely citrus trees: lemons, oranges, mandarins. I just love them! They look so beautiful.

And about the food in Zü a mâ: it was unbelievably de-li-cious!!! I highly recommend :)