Juhannus Suomen saaristossa ja luonnon dramatiikkaa

Nyt hypätäänkin pois Italiasta ja katsotaan ihanaa Juhannusta! Palailen Comolle vielä myöhemmin, mutta Suomen saaristossa oli niin kaunista, että olisi rikos olla laittamatta näitä otoksia matkakirjeisiin.

Rakkaan ystäväni miesystävällä on kaunis vanha mökki Tammisaaren liepeillä, pienellä saarella. Sain kutsun muutaman muun heidän kamunsa kanssa viettämään yhteistä Juhannusta. Lähdimme matkaan jo torstaina, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi sään puolesta. Tammisaaressa pakkasimme kimssumme ja kamssumme veneeseen ja suuntasimme nokan kohti mökkisaarta.

Kulkukatti veneilee Tammisaaren vesillä
TravelCat on board

Mökki on 1700-luvulta ja kodikas: iso porstua vanhoine huonekaluineen ja leveä pirtti, jossa on takka lämmittämässä kylminä päivinä. Mökissä on sähköt ja vesi, mikä edesauttaa mukavuutta. Ulkohuussi sentään on tuomassa autenttisuutta. Keittiön kokkausnurkka on perin moderni tiskikoneineen, joten isommankin porukan astiat on helppo pestä. Ulkona on puuvaja ja kylmiö sekä ihana vanha vaja aivan veden rajassa:

Ihana vanha aitta vedenrajassa
Pictoresque old cabin on the water level

Sain mitä ylellisimmän majoituksen pienestä ja idyllisestä saunamökistä, joka sijaitsee alueen paraatipaikalla kalliolla, niemen kärjessä. Ikkunasta on ah niin suomalainen ja kaunis näkymä suoraan lahdenpoukamaan. Siitä olisi päässyt portaita pitkin vaikka suoraan uimaan, jos olisin uskaltanut turkkini meressä kastella.

Idyllinen saunamökki
Idyllic sauna-cabin

Isäntämme on mitä parhain kokkaaja, joten saimme nauttia hänen taitojensa tuloksista Juhannuksena. Torstai-iltana menimme kylään naapurihuvilalle ja siellä laitettiin paella-pannu kuumenemaan. Isäntämme taikoi alusta loppuun suvereenilla taidollaan todella herkullisen paellan, jossa oli oikein kunnon merenantimia Helsingin mereneläväpuodista, ei mitään markettien kyhmäisiä pikkukatkiksia, vaan kunnon frutti di mare! Ja tietenkin oikeaa sahramia keltaista väriä antamaan. Voitte kuvitella, että paella teki kauppansa :-P

Herkku-paella
Delicious paella

Ruoka maittoi sen verran mainiosti myös naapurihuvilan isännälle ja emännälle, että luulisi kutsun kuuluvan toistekin verrattomalle kokki-naapurille. Tuossa kuvassa oikealla on punainen pieni pullo eli naapurin isännän anti illalliselle: kotitekoinen puolukkasnapsi! Oli muuten aikamoisen jämäkkää tavaraa, huhhuh! En todellakaan voinut huitaista kertalaakista, kuten miehet tekivät. Juoma on erittäin jalat-alta-vaikutteinen, joten tuollaisia snapseja ei parane ryypiskellä liikaa, jos vesille mielii. Maistui siinä vähän puolukkakin ;)

Violetit ruohosipulit kukkivat raitaisen kallion raoissa
Chive is blooming between the stripy rocks in archipelago

Hyppelin kallioilla ja ihastelin täydellisen suomalaisen kesäillan maisemia, saariston käkkyräisiä mäntyjä, pieniä kalliokukkia ja merta, joka lepäili tyynenä edessäni. Kalliot olivat todellisia luonnon taideteoksia: ne olivat täynnä eri levyisiä ja hieman eri sävyisiä raitoja, aivan kuin joku olisi käynyt maalaamassa ne. Paella-illallisen aikana näimme metsikössä myös peuran. Se oli melko kesy, ei säikkynyt meitä lainkaan, vaan asettui lepäilemään pienen kukkulan laelle.

Siinä kalliolla seisoskellessani joutsenpari tuli aivan likelle vierailemaan. Äiti ohjasi pesuetta karhealla märinällään ja mulkoili minua välillä epäluuloisena. Oli hupaisaa nähdä yksi poikasista äitinsä selässä valkoisten höyhenten suojassa. Siellä se istui tyytyväisenä, kun muut sisarukset joutuivat pulimaan vedessä omin neuvoin. Joutsenperhe suuntasi muualle ja onneksi ehdin nappaamaan tämän hyvin onnistuneen otoksen pesueesta:

Tammisaaren saaristoa ja suloinen joutsenperhe
Tammisaari archipelago and lovely swan family

Myös perjantaina sää suosi todellisella helteellä. Pääsimme grillaamaan ulkona ja oli niin kuuma, että täytyi varoa myös itsensä grillaamista. Illalla jatkoimme naapureiden luokse jälleen ja sieltä veneilimme vielä toisille naapureille. Siellä oli muitakin vieraita, minua ja niin ikään kissoja rakastavaa ystävääni ilahduttivat aivan ihanat kaksi paksuposkista mustaa kissaa! Muut heiluivat ulkona, ja me kaksi paijasimme katteja sisällä, heh. No olimme me sentään muidenkin kanssa ulkona, missä suomalaiseen tapaan hyttyset inisivät sitkeinä korvissa ja silmissä. Offia kului. Viivyimme yöhön asti ja palailimme aamun tunteina naapureidemme huvilalle, jossa meno äityi vielä (hyvin pienellä) pöydällä tanssimiseksi, hahhahhaa! Tosin minä nuupahdin sitten jo ensimmäisenä, ei tämä Katti jaksaa enää yötäpäivää ulkona mouruta...

Juhannusviikonloppu päättyi sateeseen ja vettä tuli kuin Niagarasta. Oli oma sumplimisensa selviytyä avoveneessä takaisin Tammisaareen. Pidin pyyhettä pääni päällä, kun en ollut tietenkään varautunut kunnollisilla sadevermeillä - enkä ollut ajatellut, että venematka kestää jonkin aikaa. Vesi tulee tosi kovaa kasvoille, koska vauhtia on kuitenkin sen verran paljon ja osa matkasta meni melkein merenselällä. Selviydyimme ehjinä Juhannuksesta.

Niin, tai melkein ehjinä... Meikä joutui heti maantaina menemään lääkärin pakeille: olin ihmetellyt Juhannuksen kuluessa, että mikä alaselkääni vaivaa, kun siellä on ollut kauan harmiton rasvapatti, mutta pikkuhiljaa se kävi entistä kipeämmäksi ja alkoi turvota niin, että kohta tuntui koko ajan kipeältä. Lääkärisetä katsoi pattia ja totesi, että minua on pistänyt ampiainen!

Muistelin siinä sitten, että Tammisaaren lossia odotellessa olimme ulkona paistattelemassa päivää ja avoimeen autoon lensi amppari. Ei oltu varmoja löysikö se tiensä ulos, kun astuimme takaisin sisään lossin saapuessa rantaan. Vitsailin vielä, että istun tietty sen päälle. No niinhän siinä sitten kävi... Pisteliäs veijarimme oli osunut juuri rasvapattiin eli siksi en kai ollut tuntenut pistoa enkä tajunnut, että siinä olisi jotain muuta kuin se rasvapatti. Aikamoisen hyvin tähdätty. Heh ja voih! Patti oli tulehtunut ja sain antibiootteja. Rankka Juhannus ;)

Yksi alueen saarista
One of the islands

***


Midsummer, Juhannus, is a big event in Finland and in all Scandinavian countries. In Finland the sun won´t go down during the night, it is the longest day of the year. The more north you are, the higher the sun stays. Almost all the Finns want to go to their summer cottages, summer music festivals or organize something special with their families or friends. Typical Finnish Midsummer night contains grill sausages and heavy drinking and traditional big kokko, Midsummer fire :) So be aware if you happen to be in Finland at that time of the summer! Cities are empty when people travel to countryside for celebration.

My dear friend´s boyfriend has a lovely summer cottage in archipelago, near Tammisaari island. We had a nice group of five people. We came with cars from Helsinki and from Tammisaari we continued trip by a small boat and settled in this cute little island. The place has only eight cottages and there are distances between the neighbours so you can be in your own peace and harmony.

I had a wonderful place to sleep: a little sauna cabin with a view directly to the creek. I could have gone directly to swim to the sea. The main cottage is from the 18th century but has nowadays running water inside and electricity. Toilet is outside as in Finnish traditional cottages, it must be exotic for foreign people ;) Ulkohuussi is a small wooden cabin with a seat and a hole. It is not the most best smelling place in the world, haahaa, but you can listen peaceful voices of the nature like birds singing and wind in the trees. Emptying the toilet is not the most wanted job for people.

We were really lucky with the weather because the sun was shining so warmly that we had to be careful not to get burned. We stayed out all day long and helped our host with some tasks and cooking. We grilled on the terrace and were totally sleepy for the wonderful weather!

We spent time also in neighbour´s big cottage - or it is more like a mansion. Our host cooked the most delicious paella a Finn can cook. In Midsummer night we went all together on boat to the other island to meet other neihgbours and saw some Midsummer fires next to the sea. We continued the party at our neighbours´ place and then I wast the first one to go to sleep. I had good night sleep in my little sauna cabin.

Midsummer ended up a bit dramatically, because it started to rain horribly (it was challenging to travel in a small open boat back to Tammisaari to the car...) AND I had to go to the doctor on Monday morning. Doctor said that a bee had stung me and the place has gotten infected, yay! So I got antibiotics... Finnish nature can be dangerous ;)

Saariston kesäyö
Summer night in Finnish archipelago

Villa del Balbianello - James Bond -huvila Comolla

Como-järven Villa-matkakirjeiden sarja jatkuu tässä esteettisessä tujauksessa. Nyt seikkailemme Villa del Balbianelloon, tuohon upeaan paikkaan, joka on tuttu paristakin leffasta. Villa sijaitsee Lennon alueella kapean niemen kärjessä ja se on kuin uninäky tässä vastarannalta nappaamassani kuvassa järven sinihämyn pukiessa Villan romanttiseen harsoonsa.

Villa del Balbianello

Villa del Balbianelloon pääsee joko veneellä tai kävellen. Auton joutuu jättämään hyvän matkan päähän, joten muista ottaa kävelykengät matkaan mukaan: polku huvilalle kulkee pitkän metsätaipaleen läpi. Olin reissun alussa ensin ihan että ounou, sillä vettä tuli taivaalta ja kengät litisivät tallustaessa keskellä hikistä viidakkoa. Mutta pian helpotti. Sekä sade että olo.

Villaan johtava portti on suoraan jokaisen Italia-romantikon unelmista, kun visteriaköynnökset kietoutuvat koukeroisen aidan pieliin ja sypressit kutsuvat ylväinä sukeltamaan tämän Sinisateen keskeltä peremmälle. Viimeisiä sadepisaroita tippui kukkien lehviltä ja minä olin valmis selvittämään jälleen yhden italialaisen kauneuden salaisuuden.

Visterioiden kehystämä portti Villa del Balbianelloon
Wisterias decorating the old gate leading to Villa de Balbianello

Huvilan alueella nurmikentät kumpuilevat ja Comon vedenpinta kimaltelee joka puolella, vanhat veistokset ryhdittävät polkujen varsia ja violetit visteriat ilahduttavat silmää järven poukamissa. Alue ei ole suuri - verrattuna vaikka aiemman matkakirjeen Villa Carlottaan. Tunnelma on hienostunut ja ylevä.

Veistoksia polun varrelta
Statues from the garden

Itse Villa vaikuttaa pienikokoiselta, mutta se on silmän hämäystä, sillä rakennus on tehty osittain kallioon ja huonetilat jatkuvat alempana. Opastettu kierros sisätiloihin alkaa päärakennuksen keskeltä ulkoaulasta. Opastus järjestyy myös englanniksi, jos ryhmä on tarpeeksi suuri. Star Wars -elokuvaa on kuvattu täällä. Kohtaus, jossa Natalie Portman esiintyy, on kuvattu juuri tuossa ulkoaulassa, jossa taustalla näkyy ihanainen Como-järvi.

Villa del Balbianellon päärakennus
Main building of Villa del Balbianello

Päärakennuksen portaita ja seiniä koristavat käärmemäisinä kulkevat köynnökset siksi, että käärme on Milanon aatelissuvun vaakunatunnus.

Käärmemäiset koristeköynnökset
Snake-like decorative plants. (Snake is an emblem of Milan´s aristocrats)

Villa del Balbianello on rakennettu vuonna 1787 vanhan fransiskaaniluostarin paikalle kardinaali Angelo Maria Durinille. Rakennuksen tiluksilla on vielä vanhan kappelin tornit, mutta sisätila on nykyään ihan eri tarkoitukseen, josta jäljempänä lisää...

Entisen kappelin tornit
Towers of the old chapel

Ranta-alue on aivan mielettömän kaunis! Kuin maalaus. Tämän kuvan kapea polku johtaa pikkuterassille, josta Como-järvi avautuu autereisena silmien eteen. Mietin, kuinka ihanaa lepokulmauksessa olisikaan lueskella hyvää kirjaa ja nautiskella vaikkapa mansikoita ja lasillinen samppanjaa kesäisen picnicin merkeissä.

Portaat pienelle terassille, joka on alempana ihan järven partaalla
Stairs to a little terrace which is lower and just next to Lake Como

Mainitsin alussa, että tähän Villaan pääsee myös venekyydillä. Pikkusatama on suorastaan suloinen omassa italialaisuudessaan, katsokaa nyt noita karamellipylväitä ja vihreän kasvuston päällystämiä vanhoja portinpieliä!

Villan oma satama
Villa´s little port

Siinä maisemia tähyillessäni paikalle saapui lisää vieraita veneellä ja tunnelma oli toden totta italialainen: veneilijä vihelteli antaumuksella O sole mioa. (Tosin nuottikorva ei ollut ihan Pavarottin luokkaa) Sivumennen mainiten, italialaiset miehet ovat oikeaa viheltelijäporukkaa - iloinen viheltely siivittää työn kuin työn tekoa tai paikasta toiseen siirtymistä tai nätin naisen ihailua ;D

Mutta takaisin huvilaan ja sen historiaan. Sekalaisten vaiheiden jälkeen Villa del Balbianello päätyi vuonna 1974 seikkailija Guido Monzinolle. Mies testamenttasi tilukset Italian valtion säätiölle ja Monzinon kuolemasta lähtien, vuodesta 1988, museoitua Villaa on päässyt ihailemaan sisältä kuka tahansa kävijä. Monzino uudisti huvilan tyystin eikä halunnut säilyttää paljoakaan vanhaa ja alkuperäistä. Taidehistorian ystävää sellainen suorastaan hirvitti, mutta eivät nuo sisätilat onneksi ihan pilattuja olleet. Niin, paitsi kappeli. Sen sisätila on nykyisin Villan keittiö! Voiko järkyttävämpää ratkaisua olla. Olisi nyt edes joku hieno ruokasali. Mutta että keittiö... Kyllä siinä kääntyvät fransiskaanit leposijoillaan ja tämän Katin estetiikan taju nitkahtaa paikoiltaan.

Opastuskierros alkoi ylhäältä kirjastohuoneesta. Kuvassa näkyvän nojatuolin takana vasen seinäpieli sisältää yhden Villan salaovista. Opas avasi oven ja kätkössä piilottelevat portaat, joita pitkin pääsee alempiin huoneisiin. Salakäytävä on rakennettu ilmeisesti kardinaalin turvaksi, jotta hän pääsee omaan satamaan ja sieltä karkuun mahdollisen hyökkäyksen kohdatessa.

Villan kirjastohuone. Salaovi nojatuolin takana. Käytävä kulkee alaspäin eri tilojen kautta aina pikkusatamaan asti.
Villa´s library. Secret door behind the chair. Secret corridor was built to secure cardinal and it led down to Villa´s small port.

Alemman kerroksen oleskeluhuoneessa oli loistokkuutta ja kimallusta kerrakseen:

Rokokoo-henkistä upeutta Villan sisätiloista
Rococo style room inside Villa del Balbianello

Eteenpäin kulkiessa saimme jatkoa jännittävälle salakäytävälle: se kulkee yhden huvilan vierashuoneen kautta. Tuon huoneen katossa on salaluukku ja siinä vedettävät portaat. Huoneen seinästä avautuva uusi salaovi on naamioitu lukituksi komeron oveksi ja sieltä matka jatkuu yhä alemmaksi. Mietin, kuinka sydärin aiheuttava ylläri olisikaan yövieraille, jos kesken makeiden unien kattoluukku aukeaisi, portaat laskeutuisivat ja joku hiippailisi huoneeseen, hui! Kardinaalin aikana 1700-luvulla vieraat eivät todellakaan tienneet tästä salakäytävästä.

Kardinaalin salakäytävä
Cardinal´s secret corridor in Villa del Balbianello

Guido Monzino oli aikamoisen erikoislaatuinen tapaus. Hän myi menestyneen yrityksensä ja kulutti loppuelämänsä upean Villansa remontoimiseen, seikkailuun ja museoesineiden hankintaan. Vuonna 1973 hän johti Italian ensimmäistä kiipeilijäryhmää Mount Everestille (vaikka ei itse ihan huippua saavuttanutkaan pahan paleltumisensa vuoksi). Huomionarvoista on, että Villa del Balbianello oli Monzinon ns. kesämökki! Hän asui varsinaisesti Milanossa. Huvilassa on hieno kokoelma arvokkaita artefakteja ja veistoksia eri mantereiden vanhoista kulttuureista. Yläkerroksessa on nähtävillä myös Monsizon Pohjoisnavan retkeen käyttämä reki ja varusteet sekä iso kokoelma inuiittien tekemiä luuveistoksia. Monzino ei mennyt koskaan naimisiin, mutta äiti oli tälle(kin) italialaiselle miehelle tärkein: Villan upein ja isoin vierashuone oli mammaa varten.

Seikkailijasta ja jännitysmomentista toiseen: huvilalla on kuvattu toistakin tunnettua leffaa, nimittäin James Bond Casino Royalea. Kohtauksessa agentti 007 on toipilaana Villan takapihalla suuren pyöreälatvaisen puun alla. Tallustelin tuossa puun alla ja kuikuilin järvellekin, mutta valitettavasti en nähnyt Daniel Graigia missään...

Villan upea pallomallinen puu, jonka muotoonleikkaaminen on muuten iso operaatio: puutarhurit kiipeävät puuhun,
puskevat ulos latvasta ja leikkaavat ympäriltään pintaa sileäksi ja siirtyvät sitten eri kohtaan.
Gorgeous big tree. Its trimming is an operation: gardeners have to climb up to the top and
cut leaves around them and then move to the other point: dangerous!

Matkan jälkeen piti ihan katsoa uudestaan Casino Royale ja tuo kohtaus, jossa on mukana sekä jännitystä että romantiikkaa. Tällaisen pätkän löysin netistä muistin virkistämiseksi:

Tänne kurkkaamalla saa lisäinfoa tuosta ihanaisesta Villasta. (Tuo on hääjärjestelysivu, mutta siellä on mm. hienoja kuvia paikasta.)

Näihin luksustunnelmiin, jatkamme Comolle vielä ensi kirjeessä :)

***

Villa del Balbianello in area of Lenno in Lake Como used to be a mansion of cardinal Angelo Maria Durini in the late 18th century. You can reach this Villa with a boat or leaving your car further and walking along the long path.

After different owners it ended up to adventurer Guido Monzino who renovated this Villa to his own taste, collected wonderful old artefacts and objects from different parts of the world from his journeys and from auctions with the help of antiquity professonals. He left Villa to Italian state so now this place is a museum. Guided tour is organized also in english (if there are enough people), I highly recommend this very interesting tour!

Garden around the Villa is not big but very beautiful with wisterias, old statues, lovely little port, tall cypresses and of course: the marvelous Lake Como everywhere around. Italian romantics as its´ best. They have filmed here some scenes for Star Wars and James Bond - no wonder, this place is like from a movie: unreal in its´ beautiness and peaceful sceneries. Like the time has stopped or taken you to a lovely dream.

Villa Carlotta Comolla - vanhanajan romantiikkaa kukkameren keskellä

Seuraavissa matkakirjeissä ihastellaan Como-järven kauneimpia Villoja. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja mikä sopisikaan parhaiten romantiikkaa huokuvaan tunnelmaan kuin historiallinen Villa kukkapuutarhoineen! Ihkaensimmäiseksi tassuttelemme Villa Carlottaan, vanhanajan nostalgiaa kuiskivaan villaan. Villa sijaitsee Tremezzossa, aivan Como-järven rannalla. Kannattaa valita hyvät popot, sillä kävelyä piisaa.

Villa Carlotta, Tremezzo

Näkymä Como-järvelle Villa Carlottan parvekkeelta
View to lake-Como from Villa Carlotta´s balcony

Villa Carlotta on rakennettu 1700-luvun lopulla milanolaisen markiisi Giorgio Clericin toimesta. Vuonna 1801 poliitikko, bisnesmies ja taidemesenaatti Gian-Battista Sommarivan aikana palatsi sai loistokkuutensa ja veistoskokoelmansa. Vuonna 1843 Sommariva möi Villan Prinsessa Naussaun Mariannelle, joka puolestaan antoi paikan häälahjaksi tyttärelleen, prinsessa Carlottalle. Aito prinsessapalatsi siis! Carlottan aviomies, Saxen-Meiningenin Georg II oli erityisen intohimoinen kasvitieteen harrastaja ja se oli hänen aikanaan, kun Villa Carlotta nousi lumoavaan kukoistukseensa ja puutarhaa laajennettiin sellaiseksi kuin se tunnetaan tänä päivänä.

Villa Carlottaan kannattaa ehdottomasti tulla toukokuun alussa - jolloin nämäkin kuvat on otettu. Silloin nimittäin paikka on yhtä kukkamerta! Tällä Villa-visiitillä kaikista mielenkiintoisinta onkin upea puutarha, jollaista ainakaan meikä-Katti ei ole koskaan eläissään nähnyt: rhododendron-pensaat muostavat kuin kukkaisen labyrintin. En tiennyt etukäteen minkälaiseen paikkaan olemme menossa, joten voitte kuvitella äimistykseni, kun löysin itseni kukkien keskeltä. Visiitti on kuin sukellus punaisina, vaaleanpunaisina, valkoisina ja persikanvärisinä hehkuviin rhododendroneihin! Teki mieli ihan hypätä kukkien keskelle :)

Rhododendron-pensaita Villa Carlottan kasvitieteellisessä puutarhassa
Rhododendron flowers in Villa Carlotta´s amazing botanical garden

Kulkukatti Villa Carlottan kukka"labyrintissä"
TravelCat in Villa Carlotta´s flower "labyrinth"

Como-järvelle päin avautui mitä unelmaisin näkymä: vaaaleanpunainen kukkameri, sinisenä välkkyvä järvi, autereisen usvan hellimät vuoret ja vanhan ajan italialainen tunnelma, que bella!

Näkymä Villa Carlottan puutarhasta Como-järvelle
View from Villa Carlotta´s garden to lake-Como

Kukka"labyrintistä" löytyi myös tunnelmallinen pakopaikka. Hieman piilossa oleva piskuinen huvimaja tarjoaa lepoa estetiikannälkäiselle sielulle ja väsyneille koiville. Täällä voi melkein kuvitella, kuinka entisajan hienot aatelis-ladyt ovat käyskennelleet pitkin pensaskäytäviä kahisevissa hameissaan ja istuutuneet päivänvarjoineen tähän ihastelemaan järveä ja vaihtamaan juoruja hovin tuoreimmista tapahtumista ja kurkkimaan uteliaina alhaalla näkyvälle rantabulevardille, kuka mahtaa olla päiväkävelyllä kenenkin kanssa.

Piipahdetaan tässä välissä sisälle Villaan. Se on simppelillä tavalla kaunis, mutta ei mitenkään erikoinen, aika pienimuotoinen. Suurin osa huoneista on jätetty sisustamatta, mikä on suuri sääli. Panostamalla enemmän sisustukseen tästä Villasta saisi vielä upeamman elämyksen. Yläkerran huoneet on sisustettu vanhanaikaisesti, kuten vaikkapa tämä romanttinen makuukamari, jossa on aristokraattisen neidin kelvannut katsella vaaleanpunaisia unia:

Ladyn huone Villa Carlottassa
Lady´s room in Villa Carlotta

Alakerran sykäyttävin anti on Canovan oppilaan tekemä kopio mestarinsa veistoksesta Amor ja Psyyke. Tämä veistos on yksi suosikkejani, se on vaan niin linjakkaan kaunis ja aistillisen herkkä. Vartalot ja käsien asennot muodostavat sulavan rytmin, joka toistaa rakkauden sanomaa mitä kauneimmalla tavalla siipien kurkottaessa kohti taivaita.

Amor ja Psyyke - Amor and Psyche

Ennen kuin jatkamme matkaa muihin maisemiin, katsokaamme vielä Villan edustan hieno sitruskäytävä. Ennen vanhaan appelsiinipuutarhat, ranskalaiselta nimeltään orangeriet, olivat suuressa suosiossa Etelä- ja Keski-Euroopan hoveissa ja aatelisten kartanoissa. Villa Carlottassakin on panostettu pitkään käytävään, jota kulkiessa saa herkullisen matkan maailman eri sitrushedelmien pariin. Ympärillä killuu meheviä sitruunoita, appelsiineja, mandariineja, klementiinejä ja jättimäisiä greippejä. Arvatkaa vaan tekikö mieli nappaista yksi mukaan evääksi ;)

Meheviä appelsiineja
Delicious oranges

Keltaisia sitruunoita Villa Carlottan orangeriessa
Yellow lemons in Villa Carlotta´s orangerie

Tämän linkin takaa voitte kurkistella lisää informaatiota Villa Carlottan kotisivuilta. Suosittelen todellakin tätä ihanaista villaa, jos suuntaatte Comolle!

Villa Carlottan portaat ja romanttisia rönsyjä
Villa Carlotta´s stairs and romantic sceneries

***

Lake-Como is charming, relaxing place for a vacation. You should rent a car and drive around the lakeside since the distances are not long and you will get the best out of this beautiful place. The best time to have a trip here is surely beginning of May.

One of the most loveliest gardens I have ever visited is here, in Tremezzo. Villa Carlotta from 18th century has a big botanical garden which is full of rhododendrons in the beginning of May. The garden is like a colourful flower labyrinth! Remember to take your camera with, flowers and the view is unbelievably beautiful.

Como-järvi

Viime viikot ovat kuluneet hieman hitaalla. Olen ollut kipeänä ja netinkin kanssa ollut hankaluuksia. Mutta nyt pääsen viimein kertoilemaan toukokuun alkupuolen reissusta Comolle. Eihän niin ihanaa paikkaa sovi sivuuttaa matkakirjeistä!

Olin ekaa kertaa Comolla ja olisin kyllä viipynyt pidempäänkin kuin vain kaksi päivää. Mutta siinäkin ajassa ehti nähdä hyvin aluetta, kun oli auto alla. Sää suosi ainoastaan ekana päivänä, toisena sateli välillä, mutta eipä haitannut menoa.

Maisema Comolta
Scenery from lake-Como

Oi kuinka rakastanakaan noita jyrkkiä rinteitä, niillä keikkuvia vanhoja tyylitaloja ja oliivipuita ja sypressejä. Tuossa yläkuvassa ollaan vasta matkalla kohteeseen. Pysähdyimme tien varteen, kun tuollainen postikorttimaisema oli kerrassaan pakko tallentaa kameralla.

Maisemissa on jotain välimerellistä, vaikka tunnelma on vielä voimakkaampi toisella järvellä, Gardalla. Comon ympäristö on ns. kylmempi: pohjoisempaa kasvillisuutta ja puustoa, esim paljon mäntypuita. Mutta oi sitä kukkien hehkua! Toukokuun alku on parasta aikaa, jos mielii ihailla kukkia eri väreissään järven laitamilla.

Menaggio, tyylitaloja rantabulevardilla
Menaggio, old time glamour

Viihtyisä hotellimme oli Tremezzossa, mutta autolla kurvailimme eri paikoissa. Pikkukylät kun ovat aivan toisensa vieressä. Muun muassa Menaggio on erittäin viehättävä paikka. Siellä on vilkkaampi meininki ja silmälle paljon iloa kauniista vanhanajan tunnelmaa henkivistä taloista, elegantista rantabulevardista, suuren järven sinisistä aalloista ja vehreästä kasvillisuudesta.

Vanhoja autoja ja ihanaa järvimaisemaa
Old cars and beautiful lake

Menaggio, lake-Como

Comoa ympäröivä luonto on jylhempää kuin Gardalla. Paljon sinisiä vuoria, kauempana pohjoisessa jopa lumipeitteisiä huippuja. Ilmastokin on pikkuisen viileämpi, vaikka toukokuun alussa aurinko porotti keskipäivällä ihan tarpeeksi nenänpunoituksen partaalle.

Turisteja oli jo yllättävän paljon liikkeellä. Garda ja Como ovat kumpikin tosi suosittuja saksalaisten ja itävaltalaisten matkaajien keskuudessa, alueet kun ovat suht lähellä. Hotellimme oli pieni, mutta sielläkin oli kaikkia muita paitsi italialaisia! Ulkoillessa turistien läsnöolo ärsytti välillä, mutta ei näin matkailullisesti suosituissa kohteissa voi kokea autenttisuutta. Se lienee kadonnut jo pari vuosisataa sitten matkailijoiden löydettyä Pohjois-Italian ihanaiset järvimaisemat. Sitten täytyy vaan unohtaa muut, kääntää katse pois saksalaisten eläkeläisten bussista ;) ja keskittyä nauttimaan maisemista ja leppeästä järviseudun tunnelmasta.

Como-järvi ja romanttinen mietiskelypaikka aaltojen partaalla
Lake-Como and romantic get-away

Heh, olisi kiva tietää, ärsyyntyykö kukaan muu matkailija joskus meikäläisestä, kun turistihan minäkin. Jotenkin sitä unohtaa, että on itsekin ns. muukalainen. Italiassa asuessa "omii" maan itselleen eikä koe itseään samalla tapaa vieraaksi kuin muualla matkaillessaan.

Hyvää ruokaa ei tietenkään unohdettu! Koska järvellä ollaan, kalaa piti tietenkin syödä koko ajan, ja nimen omaan Comosta pyydettyä. Erilaiset kalaruuat ovat suuria suosikkejani, voisin herkutella kalalla melkein joka päivä. Valkkasin ihan simppelin annoksen paistettua kalaa sitruunalla ja oheen grillattuja vihanneksia, jotka ovat Italiassa hyvin tyypillinen lisukeannos. Kummankin päälle tietenkin oliiviöljyä! Namia oli.

Järvikalaa ja grillattuja vihanneksia oliiviöljyllä
Lake fish and grilled vegetables with olive oil

Matkakirjeen pakollinen eläinaihe tulee hassun koiran muodossa. Olimme ekana päivänä lounaalla Menaggion sivukujalla luvalla sanoen aika turistisessa paikassa (olimme taas tapamme mukaan myöhässä ja se oli ainoa paikka, missä vielä tarjoiltiin!). Kujan toisella puolella oli metallinen aita ja sen takana kipitteli koira, joka olisi ollut valtavan kiinnostunut kujan tapahtumista. Varmaan toiselle tosi kiduttavaa, kun ravintolasta tulvii nenuun mitä herkullisempia tuoksuja, heh! Koira tuhisi valkealla nenällään koko ajan aidan alta. Kai se sai jotain kurkittua tällä tapaa. Resvana!

Hassun koirulin lempipaikka
Funny dog sneeking out what happens on the street

Seuraavassa matkakirjeessä matkaillaan Como-järven villoihin, niissä piisaa paljon romanttista nähtävää.

Sinisiä aaltoja, italialaisen koukeroista kauneutta ja purjevene kaukaisuudessa
Blue waves, Italian curvy beautiness and sailing boat in a distance

Haastetta kevääseen!

Tässä on aika vierähtänyt, enkä ole vaan kerinnyt päivittää matkakirjeitä. Ilokseni olen kerennyt saamaan tässä viime viikkoina myös pari mukavaista haastetta! Hyvän mielen haasteeseen olenkin vastannut jo aiemmin, mutta koska aihe on niin piristävä, laitan tässä viimein M. Metrossa toiveesta tämän hetken hyvän mielen aiheuttajia:

1. Aurinko - valo virkistää ja saa väritkin hehkumaan ihan uudella tavalla!

2. Hyvä ruoka - herkullinen, mutta terveellinen ruoka pitää liikkeessä, hyvin syömisestä nauttii aina.

3. Uudet lenkkarit - ostin alesta Reebokin uudet juoksulenkkarit, jotka ovat höyhenenkevyet ja johtavat iloisesti eteenpäin lenkkipolulla.

4. Pussi sipsejä - en syö kovin usein, mutta tämä nautinto on rapeudessaan ja rasvaisuudessaan hyvää mieltä tuova juttu.

5. Kuohuviini - kunnon kupliva kuuluu kevääseen ja ilahduttaa sopivan suolapalan kanssa (tai ilman;)

6. Kummipoika - kaksi ja puolivuotias pikkupoju on vaan niin ihastuttava hassuissa kommenteissaan, elämän ihmettelyssään ja kaikessa söpöydessään!

7. Paperilehti - luen uutiset yleensä netistä, mutta on se jotenkin kivempaa lukea uutiset teekupin ääressä oikean paperilehden sivuilta. Hetki on tärkeämpi ja pyhitetympi.

8. Vihreys - luonto on niin hehkuva keväisessä eleganssissaan, että silmiä ihan huikii luonnon kaunis vihreys ja elämänvoima.

9. Hymy - kevät saa ihmiset hereille talven jäljiltä ja kaunis hymy on mitä kivoin tapa ilahduttaa ihan ventovieraita niin antajana kuin saajana.

10. Rakkaimmat - ovat aina tukena ja turvana, naurattajina ja vakaina olkapäinä.

Toistakin haastetta on pukannut Minen toimesta, kiitos hänellekin :) Tässä lista kysymyksiä ja meikä-Katin vastaukset:

1. Jos joutuisit valitsemaan vuodenajan, jossa eläisit aina, minkä valitsisit ja miksi?
Tämä oli vaikea sikäli, että talvi on mielestäni esteettisesti kaunein vuodenaika (siis tarkoitan oikeata lumista pohjoisen talvea enkä harmaata räntätalveä;), kesä on ihana taas siksi, koska se on niin lämmin eikä tarvitse kääriytyä paksuihin vaatteisiin, mutta lopulta taidan valita vastaukseksi kevään. Se on jo vihreä, ihana ja aurinkoinen. Luonto on juuri puhkeamassa kukoistukseensa ja koko elämä on täynnä uuden odotusta.

2. Haluaisitko osallistua johonkin tositv ohjelmaan?
Apuuva, en! Pelkkä ajatuskin sai pelästymään, hih!

3. Laulatko autossa?
Joskus, mutta en silloin kun ajan itse, mitä ei tosin tapahdu kovin usein rapistuneiden ajotaitojen vuoksi...

4. Mihin maahan aiot matkustaa seuraavaksi?
Taitaa osua Suomen matkailuun.

5. Pitäisikö sinun mielestäsi imaamikoulutus mahdollistaa Suomen yliopistoissa?
Tähän aihealueeseen en ole perehtynyt, mutta näillä tiedoilla vastaan kieltävästi. Muslimiyhteisöt osaavat varmaan itse parhaiten järjestää tarvittavan koulutuksen tarpeisiinsa. Suomi on luterilainen maa, joten en näe välttämättömänä alkaa järjestämään eri uskontokunnille heidän opetukseensa liittyvää koulutusta. (Sivuhuomiona mainittakoon, että olen itse uskonnoton.)

6. Haluaisitko, että Turkki otetaan EU:n jäseneksi? Miksi?
Hmm, taidan vastata kieltävästi. Ihan siksi, että Turkilla on vielä tekemistä ihmis- ja eläinoikeuksien tasolla. Tosin onpa jäseninä jo sellaisia, joilla on vastaavaa tekemistä, vaikkapa Espanja inhoine härkätaisteluineen. Lisäksi Turkin taloustilanne ei ole hirmuisen hyvällä pohjalla, olen ymmärtänyt. On tietysti tarpeen tukea niitä, joilla menee heikommin, mutta se voi tapahtua muutenkin kuin ottamalla jäseneksi EU:hun. Taloustilanne on juuri näinä aikoina vaikea EU:ssa, ja Kreikka painiskelee sen välillä, erotako Eurosta vaiko ei. Turkin ottaminen mukaan voisi aiheuttaa lisää vakavia talouskomplikaatikoita.

7. Mikä on lempikakkusi?
Eih, vaikea! Joka tapauksessa jonkinlainen muheva kermakakku - olkoon siinä sitten kirsikoita ja tummaa suklaata tai mansikoita ja banaania. Mutta kunnon korkeus pitää olla, hyvin kosteutta ja makua ja oikeaa kuohukermaa täytteenä.

8. Oletko unelmien työssä?
En ole, koska olen työtön tällä hetkellä. Tai siis takana on kotirouvuus, mutta tässä lienee kysymys oikeasta työpaikasta.

9. Suunnitteletko elämääsi vuoden sykleissä vai elätkö tätä päivää?
Sekä että. Käyn läpi tulevaisuuden skenaarioita ja toiveitani vuoden päähän tai jopa pidemmälle, mutta en tee itselleni mitään deadline-listaa. Pidän asiat mielessä ja tavoitteissa, mutta otan rennosti sen suhteen, että elämänkulku voi aina heittää tilanteen mukaan eikä mikään mene yleensä niin kuin on sen suunnitellut. Joustava suunnitelma on siis parhain :)

10. Mikä saa sinut itkemään?
Joku kamala rikos, joka kohdistuu lapsiin, vanhuksiin tai eläimiin. Itkahdan toki muustakin, kuten vaikkapa ylimaallisen kauniista musiikista tai tunteisiin vetoavasta tarinasta.

11. Suurin haaveesi?
Hmmm... Taidanpa jättää tämän viimeisen Kulkukatin yhdeksi salaisuudeksi :)

Sateinen ilta Camoglissa

Tämä matkakirje on jatkoa edelliseen, jossa seikkailimme Cinque Terren alueella. Vappu-sää oli tosi kamala ja päätimme lähteä takaisin Torinoon. Moottoritiellä oli aikamoinen ruuhka, täällä Italiassa oli ollut pitkä loma, kun Vappua edeltävällä viikolla torstai oli kansallinen juhlapäivä ja sitten tuli Vappu, joten moni otti putkeen kuuden päivän loman. Ja totta kai kaikki lomalle lähteneet olivat suuntaamassa samaan aikaan kohti pohjoista...

Ennen Genovaa alkoi taivas näyttämään vaaleammalta ja minä ehdotin, että kurvataas sittenkin Camogliin. Ei huvittanut ajatus körötellä hidasta tahtia Torinoon lomaltapaluuruuhkassa sen sijaan, että voisimme vielä ihastella merta ja kenties myöhemmin ruuhka olisi jo kaikonnut.

Alkuilta oli jo tummentunut ja kylä oli oli rauhallinen. Yleensä parkkipaikka on tupaten täynnä, mutta kurja ilma oli karkoittanut turistit seudulta ja kadut humisivat yksinäisinä tuulen puhaltaessa vimmaisella voimalla. Kävelimme rantabulevardia pitkin ja ohitse tutuksi tulleiden talojen. Vaaleanpunainen kirkko oli yhtä komeana kuten ennenkin, illan melankoliset värit tekivät siitä salaperäisen sinisessä iltapuvussaan.

Camogli
kirkko - church

Camogli on ehdoton suosikkini Liguriassa, se on vaan niin mielettömän romanttinen ja maanläheisen alkuperäinen, jotenkin suloinen omassa pienuudessaan ja uskomattoman kaunis hillityssä koristeellisuudessaan. Olen käynyt Camoglissa aiemmin pari kertaa, viime reissusta löytyy oma matkakirjekin tämän linkin takaa.

Kalastusveneiden rivi Camoglin pienessä satamassa
Row of skiffs in the little port of Camogli

Tällä keikalla meikäläinen näytti ihan kalastajalta punaisessa tuulen- ja vedenpitävässä hupputakissa. Vappu-glamouria parhaimmillaan! No sovinpa erinomaisen tyylikkäästi talsimaan veneiden viereen ;) Sade oli laantunut, mutta tuuli käynyt sitäkin voimallisemmaksi. Onneksi tämä punainen takki oli löytynyt auton takakontista pelastamaan kylmästä kalisevat jäseneni.

Vappu-lookki, Kulkukatti ja Camoglin rantabulevardi
1st May glamorous look, TravelCat and Camogli beach boulevard

Camoglin ranta oli ihan tyhjä. No, kuka hullu siellä tällaisella tihku- ja myrskysäällä kulkisikaan. Paitsi minä. Täytyihän sitä käydä ihailemassa läheltä Välimeren aaltoja, jotka olivat iltavärissään erityisen runollisia. Kaupunkia ympäröivien kukkuloiden päällä lepäsi usvainen pilviharso ja näkymä oli kuin sademetsästä konsanaan. Tosin lämpötila jäi reippaasti hytinän puolelle...

Tyhjä ranta ja usvaiset kukkulat
Empty beach and misty hills

Ihana Välimeri!
Wonderful Mediterranean!

Rantabulevardin talot ovat kapeita ja kiinni toisissaan, ne muodostavat hauskan ryppään hienoisesti erivärisiä ja -kokoisia asumuksia vihreine ikkunaluukkuineen. Olipa kumma ajatella, että runsas vuosi sitten helmikuussa söimme lounasta tuossa kuvassa vasemmalla olevassa ravintolassa - terassilla! Ja aurinko paistoi, asteita oli silloin +16. Tällä Vappu-reissulla sää oli kuin lokakuussa, eipä moista kylmyyttä ole juuri koskaan toukokuun ekana näillä leveyksillä. No nyt sekin tuli koettua.

Rantabulevardin taloja
Houses on the beach boulevard

Italialaisen romanttiseen tapaan rapistunutta talon seinää ja eriparisia pikkuakkunoita
Romantic old houses and their funny windows, different and different sizes

Alla olevan kuvan kohdetta en ole aiemmilla reissuilla huomannut lainkaan. Aivan yltiösuloinen ikkuna! Katsokaa nyt noita kukkasia ja köynnöksiä talon vaaleanpunaisella seinällä, somia ja erikoisia ikkunaluukkuja ja akkunasta pilkistävää kukkaa, joka täydentää tämän kauneuden. Tahtoo samanlaisen kotinsa seinään!

Maailman söpöin ikkuna!
The cutest window ever!

Myrskytuuli puhisi voimakkaasti ja sade alkoi jälleen. Päätimme heittää hyvästit Camoglille ja suunnata nenät kohti kotia ja Torinoa. Loin vielä viimeisen katseen Välimerelle. Sitä ei tiedä, koska sen taas näkee seuraavan kerran...

Hyvää yötä Camogli!
Good night Camogli!

***

This travel letter is continuation to the last one. We continued trip from Cinque Terre to Camogli. First we planned of getting back to home to Turin but since the traffic was so horrible (many Italians had 6 days holiday and were coming back at the same time) and the sky started to clear a bit, we decided to drive to Camogli.

The weather wasn´t really like May at all! Horrible stormy, cold wind. At least it didn´t rain anymore. But the streets were almost empty and Camogli looked like abandoned. Normally it´s full of people. Even though the weather was like in November and the dark evening light came, Camogli looked as lovely as always. Blue suited well to the romantic old buildings standing next to the beach boulevard.

We walked on the beach, greeted pretty pink church, visited the little harbour behind houses and promenaded along empty streets.  Then it started to rain again so we decided to drive back to Turin. I watched the last time the Mediterranean, it was so beautiful.