Eze Village - maisemia, aaseja ja Ferrareita

Viime lauantaina suuntasimme Ranskan puolelle. Kävi niin kivasti, että suomalainen rakas ystäväni oli lomailemassa Nizzassa. Ehdotin treffejä Eze Villageen, se ei ole hirmu kaukana Torinosta ja on ihan Nizzan tuntumassa.

Eze on lempipaikkani Ranskan rivieralla. Maisemat ovat mielettömän kauniit ja kylän tunnelma on ainutlaatuinen. Halusin esitellä kylän ystävälleni ja samalla pääsisimme pulisemaan kuulumisia kotosuomella.

Normaalisti Torinosta ajaa Ezeen kahdessa tunnissa. Mutta: kesäaika on alkanut ja liikenne käy kuumana lauantai-aamuisin ja sunnuntai-iltaisin, kun italialaiset porhaltavat Välimeren ja Torinon väliä. Niinpä varasimme matkaan aikaa kolme tuntia.

Hyvä idea, mutta Genovan kulmilla matkanteko tyssäsi kokonaan. Jo muutenkin ruuhkainen tie oli tukkiutunut kahdesta syystä: tietyöt ja onnettomuus. Ajattelimme, ettemme ikinä pääse Ezeen.

Kurvasimme Genovaan johtavalle tielle ja sitten huristelimme hyvän matkaa aivan toiseen suuntaan – kun tuolta pannahiselta tieltä ei voi kääntyä aikaisemmin merenrantatielle. Lopulta pääsimme rantatielle ja suuntasimme myöhemmin takaisin moottoritielle eikä ruuhkaa ollut siellä päin laisinkaan. Kaiken kaikkiaan matkamme kesti hikiset kolme ja puoli tuntia.

Eze Village, Välimeren pittoreski kylä korkealla kukkulalla
Eze Village, picturesque little village high on the hill top next to Mediterranian

Olipa hassua nähdä ystävättäreni Ezen edustalla! Yksi tamperelainen oli tupsahtanut Nizzasta ja toinen Torinosta. Jälleennäkeminen oli pulppuilevan iloinen.

Näkymä Ezen kujalta
Scenery from one of the streets of Eze

Suuntasimme heti ylös kylään, sillä meillä kaikilla oli nälkä ja (onneksi) olimme varanneet ravintolasta pöydän puhelimitse jo automatkalla. Kuten Italiassa, lounasaika päättyy Ranskassa kahdelta iltapäivällä eikä monista paikoista saa tilattua ruokaa enää puoli kahden aikaan.

Ravintola Le nid d´aiglessa työntekijät puhuvat muuten hyvin englantia, jos ranska tökkii. Ja ruoka on hyvää!

Tilasimme menut ja niin pääsimme natustamaan alkupaloiksi etanoita terassilla puiden katveessa. Lounasmenu maksoi 25 euroa eli ei paha. Viini tulee tietenkin vielä hinnan päälle.

Suussasulavat etanat höystettyinä voilla, persiljalla ja valkosipulilla
Tasty snails with butter, parsley and garlic

Sain täällä jälleen uuden kattikaverin: ystävällisesti naukuva raitapaita norkoili pöydän alla, tuli kiehnäämään jalkoihin. Se kyttäsi tietenkin makupaloja.

Ezen kattikaveri kyttäämässä herkkupaloja
Cat friend ready to taste some snacks

Eze Village sijaitsee korkealla kukkulalla ja on täynnä pieniä kivisiä taloja ja kapoisia kujia – eli siis ihan unelmieni paikka! Puhumattakaan aaseista: lempielikoitani on Ezessä kaksi. Ne ovat ihan työhommissa, kantavat turistien laukkuja tarpeen vaatiessa. Ylhäällä sijaitsee kaksi hotellia, sinne ei pääse mitenkään autolla, koska tarpeeksi leveää tietä ei ole. Eikä sellaisella jyrkällä kukkulalla voisi ajaakaan sen puolen.

Katsokaa nyt näitä sympaattisia karvakorvia! Iso massu, töppöjalat ja notkoselkä. Kerrassaan hellyttäviä :)

Pakaasi-aasit
Donkeys for carrying guests´ pagage

Heti ravintolan vieressä, Ezen huipulla on kaktuspuutarha. Se on vierailun arvoinen, sillä maisemat ovat läkähdyttävän upeat. Viisi euroa ei ole hinta eikä mikään elämyksestä. Välimeri siintää turkoosina mattona silmän kantamattomiin, aurinko heijastaa kimaltavia säteitä veden pinnasta ja rannan tuntumassa kelluu prameaa paattia.

Maisema Eze Villagen kattojen yli
Scenery over the rooftops

Upea näkymä Välimerelle
Beautiful Mediterranian scenery

Rantatie ja merellä kelluvia paatteja
The shore-side road and luxorious boats

Kiipesimme ylös asti ja ihastelimme maisemien ohella hienoja ja hassuja kaktuksia. Niitä on puutarhassa aimo kokoelma erilaisia.

Tämän kaktuksen kukat ovat kuin silkkipaperista tehtyjä
These cactus flowers look like made of silk

Kukkakaalin näköinen kaktus
Funny cactus that reminds of cauliflower

Myös perhoset ilahduttivat läsnäolollaan. Ne lepattelivat kepeästi kaktuksen kukissa ja ehdinpä napata kuvankin.

Komea perhonen kaktuksen lehdillä
Fabulous butterfly sitting on cactus leaf

Kiertelimme alas tullessa kujia. Ezeen on helppo eksyä, sillä kujia ja portaita on mahdotonta oppia heti tuntemaan. Kylä on kuin labyrintti – ihana sellainen. Eksyimme mieluusti sivukujille ja pysähdyimme nauttimaan kylän tarjoamista näkymistä.

Romanttinen kuja
Romantic alley

Ezen porraskujia ja violettikukkainen seinä
Stairs and purple wall

Muuria peittävät violetit kaunokukat
Lovely flowers filling the wall with their purple colour

Ezessä on vielä vanhanajan tunnelmaa toisin kuin monessa muussa kylässä tai kaupungissa Ranskan rivieralla. Ezen putiikit ovat pieniä, mutta tarjonta on laadukasta ja myynnissä on paljon käsityötuotteita nahkalaukuista hopeakoruihin, vaatteisiin ja sisustustavaroihin. Rihkamaa ei ole laisinkaan. Myös muutama taidegalleria löytyy. Taulujen aiheet on poimittu Välimerellisistä maisemista.

Hinnat ovat Ezen putiikeissa edullisempia kuin esimerkiksi Nizzassa tai superkalliissa Cannesissa. Juttelin tovin paikallisen laukkumyyjän kanssa, joka totesi, että hänen miehensä liikkeessä Nizzassa samat tuotteet maksavat joitakin kymppejä enemmän.

Hotel Chateau de Chevre d´Or, hotellin sisäänkäyntejä
Hotel in Eze

Kävellessämme alas parkkipaikkaa kohti huomasin, että Ezen aasit olivat liikekannalla. Niitä oltiin viemässä ilmeisesti iltatoimille. Halusin ottaa vielä kuvia aaseista, joten kipitin niiden perään ystäväni kanssa. Ranskalainen Kollini oli ostamassa postikortteja ja ihmetteli, minne me juoksemme kamalalla kiireellä.

Alhaalla oli myös pari korskeaa Ferraria ja ihmiset parveilivat niiden ympärillä ottaen kuvia. Minä sen sijaan rynnin aasien luokse ja napsin niistä kuvia kuin pahainen paparazzi. Hieno menopeli se aasikin on! Ja paljon söpömpi kuin mikään Ferrari.

Yhteen otokseen tuli hauska vastakohta, tulipuna-Ferrari ja aasit. Kummalla matkaisit mieluummin? ;)

Punainen Ferrari ja Ezen aasit
Red Ferrari and Eze donkeys

Aasit Ezen maisemissa
Donkeys in Eze sceneries

Komeita Ferrareita, Lamborghineja ja Rolls Royceja lipui vastaan jatkuvalla syötöllä! Ihmettelin ensin, mitä ihmettä Ezessä on ihan Monaco-meininki, mutta alueen kerma oli liikekannalla tietenkin F1-kisojen takia.

Monaco on niin pieni, ettei siellä kisojen aikaan mahdu kuin kääntymään, kun keskuskadut on suljettu toimittamaan ajorataa. Ökytyypit kruisailivat katsastamassa näemmä muitakin näkymiä. Nuo pari punaista Ferraria näyttivät olevan Venäjän kilvillä. Venäläisiä uusrikkaita asuu Monacossa paljon.

Monaco on ihan Ezen kulmilla, joten päätimme tehdä siellä pikapyrähdyksen pitkästä aikaa. Tämä oli virheliike, sillä ikäväksemme havaitsimme Monacossa, että viikonlopun F1-kilpailut olivat tuoneet paikalle jumalattomasti porukkaa, ja tiet olivat tietenkin ihan tukossa.

Matelimme ruuhkassa eteenpäin ja manasimme kisoja. Tai no en toki kiellä, etteikö olisi mukava bongata julkimoita, heh, mutta autossa ja pakokaasuissa istuminen ei kiinnosta pidemmän päälle. Niinpä käänsimme nenät kohti Nizzaan ja veimme ystäväni sinne hotellille.

Ranskan riviera on siitä kiva paikka, että välimatkat ovat lyhyet. Jos matkaat esimerkiksi Nizzaan, kuten useat suomalaiset, pääset helposti bussilla Ezeen. (Junia sinne ei kulje, koska kylä on tosiaan korkealla kukkulalla.) Busseja kulkee ainakin kerran tunnissa ja matka kestää 40 minuuttia.

Nizzasta pääsee helposti junalla Monacoon, matka kestää vain 20 minuuttia. Lipu ostetaan ensin tiskiltä tai automaatista ja leimataan portilla lippulaitteessa ennen laiturille menoa. Alle 25-vuotiaat pääsevät opiskelijahinnalla.

Olen ollut aiemmin kolme kertaa Ranskan rivieralla. Muistan vieläkin ekan keikan, se oli tyttöjen kanssa joskus vuosia sitten. Asuimme nuhjuisessa ja halvassa hotellissa ihan Nizzan juna-aseman vieressä, koska tarkoitus oli matkata helposti paikasta toiseen. Suunnitelma toteutui erinomaisesti ja näimme rivieraa paljon. Jo junamatka on elämys, koska reitti kulkee Välimeren rantaa pitkin.

Kävimme Cannesissa ottamassa aurinkoa ja shoppaamassa, Monacossa bailaamassa. Tulimme takaisin Nizzaan aamun ensimmäisellä junalla, se lähti ainakin tuolloin klo 05:20. Tulee hauskoja seikkailuja mieleen ;D

Monaco on muuten todella turvallinen paikka myös yökulkijalle. Yökerhoihin pääsee ilmaiseksi, mutta varaudu pulittamaan lasillisesta jopa 40 euroa tai enemmän! Jos haluat bongata hienoja autoja, asetu Kasinon eteen baarin terassille. Vastapäisessä Hotel de Parisissa on kiva pianobaari ja kansainvälinen tunnelma.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on Ranskan rivierasta? Oletko uskaltautunut matkaamaan omin päin junalla muihin kaupunkeihin?

Tässä vielä sitä silmäniloa autokauneudesta pitäville:

Viininpunainen urheiluauto. Aikas räyheä menopeli!
Beautiful sportscar.

Musta Ferrari Ezen parkkipaikalla
Black Ferrari in Eze parking area

Tässä moottorissa taitaa olla aika monta hevosvoimaa!
Boy, this engine must have kick!



Last Saturday we enjoyed of French riviera with my Finnish friend. She was visiting Nice which is very close, only 40 minutes with a bus. I wanted to introduce my favourite place from Côte d´Azur (= skyblue coast) for her: Eze Village. It´s the most charming, pictoresque and unique place in the area.

View is absolutely fabulous and you have to go up to the cactus garden to see full view to the Mediterranian, it´s really awesome! Ticket  is five euros.

We ate in the restaurant Le nid d´Aigle. If your French is not so good, they speak well English here. Menu was 25 euros and we tasted snails for the starters. They are delicious! Be wild and taste this French delicacy :)

In the lovely small boutiques you can find handmade bags, decorations, jewellery and also art. Prices are lower than in Nice or in totally expensive Cannes.

Be ready to climb because the streets are really steeps and there are lots of stairs. But as you see from the photos, excercice is forth of it: sceneries are really romantic and beautiful.

In Eze Village there are two furry-eared helpers: the donkeys! There are only pedestrian streets up there so hotel guests sometimes need donkeys to carry their things. There are two fantastic hotels on upper part of Eze.

I was wondering why there are so many Ferraris around down there, it started to be almost like in nearby Monaco. But then my friend remembered that the famous F1 competition is this weekend in Monaco. The bold and the beautiful were taking rides also to Eze.

We wanted to be glamourous too so we drove to Monaco but noticed there that was totally too crowded. No way of getting ahead with the car! Half of the city center is closed from the cars for the games. We turned and drove to Nice to take my friend there to her hotel.

Well, we a got a glimpse of glamour via those fancy Ferraris although I prefer cute donkies ;)

I have been in French riviera three times before. First time was with my girlfriends and we lived in a small and lousy hotel just next to Nice train station. We traveled a lot around by train, to Cannes and Monaco. We partied in Monaco night clubs and came back with the earliest train (departure used to be 05:20). Monaco is a very safe place also in the night time. There is free entrance to the night clubs but notice that the drinks are really horribly expensive!

It was a funny trip and we saw a lot! Already train trip is wonderful because it goes next to Mediterranian Sea.

What kind of experiences You have from traveling in French riviera? Have you taken a train and seen the coast better, what about your favourite places?

Iltakävely Torinon keskustassa

Tuossa menneenä iltana olimme pienellä iltakävelyllä keskustassa. Täällä tuntuu jokaisena iltana olevan väkeä liikkeellä. Paikallisia ja myös turisteja, vaikka ei tämä tunnetuimpia turistikohteita Italiassa olekaan. Ilma oli mukavan lämmin, pärjäsi vallan mainiosti hameella ja T-paidalla. Harteilla oli ohut neuletakki.

Pääkohteena oli Grom-jäätelökioski, kun kummankin teki kovasti mieli jäätelöä. Heh, huomasin tässä juuri, että taidan mainita jäätelön melkein joka kirjeessä! No minkäs sitä intohimoilleen mahtaa ;)

Vaikka Torino on jo tuttu paikka, jaksan aina ihastella tätä komeaa kaupunkikuvaa. Öiseen aikaan Torinon kasvot muuttuvat: on varjojen ja valojen leikkiä, päivällä auringonpolttamat kujat muuttuvat hämyisiksi ja salaperäisiksi, katusoittajiien ja liikenteen melu hiljenee ja upeat, isot rakennukset ovat kuin kangastuksia vuosisatojen takaa.

Piazza Castello on kaunis aukio, jonka katseenvangitsija on kuvassa näkyvä Palazzo Reale, kuninkaallinen palatsi. Se on muuten ehdoton kohde Torinossa vierailevalle: salit ovat alkuperäisiä ja rakennus on hienosti kunnostettu. Sisään pääsee tosin ainoastaan varauksella ja ryhmän mukana.

Aukiolla on tilpehöörimyyjiä, jotka kauppaavat ilmassa heiteltäviä valohyrriä, siellä on nuorisoporukoita, jotka flirttaavat keskenään ja pitävät meteliä, turisteja, jotka katselevat niska kenossa komeita pytinkejä ja pariskuntia iltakävelyllä.

Piazza Castello, Torino

Seuraavan kuvan otin kääntymällä oikealle: siinä nököttää piazzan toinen palatsi, Palazzo Madama. Rakennuksen toinen puoli on Rooman aikainen porttirakennelma, mutta tämä uudempi puoli on rakennettu 1800-luvulla. Nykyään siellä on taidemuseo, jossa on esillä vanhaa taidetta, astioita ja esineitä keskiajalta 1800-luvulle. Pelkästään restauroidut salit mahtavine koristeluineen, kattomaalauksineen ja huonekaluineen ovat näkemisen arvoisia. Ja ylhäällä sijaitseva jättiläismäinen vastaanottosali on upea.

Palazzo Madama, Torino

Palazzo Madama on omia suosikkikohteitani täällä. Kuriositeettina mainittakoon vielä, että alakerroksessa voi tepastella lasisella lattialla Rooman aikaisten raunioiden päällä ja ylhäältä roomalaisesta tornista pääsee ihastelemaan Torinon keskustaa lintuperspektiivistä.

Torinossa on kilometritolkulla arkadikaaritettuja kävelykatuja. Via Roma, shoppailukatu on niistä näyttävin, mutta myös sivummalta löytyy nättejä kohteita, kuten tämä katu, joka kulkee kaupungintalolta piazza Castellolle.

Torinon arkadikaaria

Ja tässä hulppeasti yhtenäisen Italian juhlavuoden kunniaksi Italian värein valaistu piazza Palazzo di Città. Aukio on muuten vanha Rooman forum. Ei hassumpi paikka kaupunginvaltuuston kokouksille!

Torilla on usein markkinat päiväaikaan, tuotteita on tarjolla hunajasta juustoon, oliiveihin ja muihin lähialueen herkkuihin.

Piazza Palazzo di Città

Silmä ei tietenkään voinut välttää tälläkään kertaa houkuttelevia kauppojen ikkunoita, joista tuli tällä kertaa bongattua aivan uskomattoman makeet Dolce&Gabbanan pitsikorkkarit. Ihan mielettömän romanttiset ja suloiset!

Dolce&Gabbanan pitsikorkokengät
Lovely lace high-heels by Dolce&Gabbana

Korkkarikaunokaisia huokaillessani hokasin kauhukseni ajattelevani vain suomalaisen käytännöllisesti, että eipä tuollaisilla kengillä pitkälle pötki sateella ja kurakelillä, pilalle menevät heti kuitenkin.

Mitenkä nämä aivot saisi Italia-moodille? Eihän täällä tarvitse ajatella SÄÄTÄ vaatteita ostaessa! Mutta minkäs teet härmäläiselle ajatuksenkululle... Ei meikä-Katista ainakaan vielä ole tullut kovin eteläeurooppalaista :D

Kotimatkalla pysähdyin Kristina Ti´n ikkunan ääreen. Siellä on usein persoonallisia, kauniita vaatteita ja asusteita ikkunahoukuttimina. Piti ihan googlata liike ja tässä muillekin kiinnostuneille: Kristina Ti

Söpöt tanssijatar-korvikset à la Kristina Fi
Cute ballerina earrings by Kristina Fi

Couple of evening ago I had an evening walk with Mr Cat in the city center. Main reason was to get ice cream (what a surprise...:). At the same time it´s like a museum tour because architecture is so beautiful.

From the photos you find piazza Castello and Turin´s fabulous Royal Palace. I recommend visit! But you need to book it on before hand, they let only groups in.

On the right side there is fabulous Palazzo Madama. One of my favourite places in Turin, it´s really beautiful from inside, old art from Medieval time to 19th century, fabulous hall and well renovated palace rooms with old decorations and ceiling paintings. You can have a walk on top of Roman ruins on the ground floor´s glass floor. And then admire the city view from top of the Roman tower.

In Turin there are kilometres of archade streets. The most chic one is shopping street via Roma, but also elsewhere you find lovely areas. The photo with lots of lights is the City Hall. There is a market often on the day time in this piazza, people selling area´s products, honey, cheese, olives, bread, vines, artichokes etc.

We got our ice cream and peaceful stroll in late-evening city center.

Aurinkoisia kyliä Pohjois-Italian Pikku-Toskanasta

Tässä seuraa jatkoa viimeiseen matkakirjeeseen.

Viime viikonlopun aikana ehdimme huristella useammassa paikassa, autolla kun on niin mukavan lyhyet välimatkat mielenkiintoisesta kohteesta toiseen.

Oli kivaa tarjota äidille pikakatsaus Pohjois-Italian pikkukyliin. Hän on matkustellut Italiassa joskus nuorempana, mutta siitä on jo niin kauan aikaa, että nyt oli hyvä päivittää Italian matkatunnelmia ja päästä kurkkimaan uusia kohteita.

Jo autoreissu itsessään on elämys: kattona sininen taivas ja siellä täällä laiskasti seikkailevat pumpulipilvet, silmänkantamattomiin jatkuvat vehreät viinitarhat ja tienpientareita piristävät tulipunaiset unikot.

Matkalla Baroloon suuntasimme ensin Cherascoon. Se on kukkulalla sijaitseva kylä, jonka keskusta on pieni, mutta pittoreski. Siellä sijaitsee myös luostari ja sen yhteydessä tyylikäs vanha kirkko. Tässä pari kuvaa keskustan alueelta.

Cherascon aukio
Piazza in Cherasco

Arkadikaarien käytävä Cherascossa
Archade street in Cherasco

Kiertäessämme maaseudun kyliä näimme myös mitä upeimpia asumuksia. Katsokaapa vaikka näitä kahta, kyllä kelpaa asua tuollaisessa lukaalissa. Maisemana viinitarhat, ovenpielessä palmu tai ruusuja, ah ihanuutta!

Hulppea pytinki Pikku-Toskanan viinitarha-alueella
Gorgeous house in little-Tuscany´s vineyard area

Miksei mulloo omaa palmua...
Why I don´t have my own palm-tree too...

Tykästyin tuossa hiljan La Mora -punaviiniin. Suomalainen muistaa nimen helposti tutusta puukosta :) Maku on mieleeni tarpeeksi kevyt, mutta maukas, eikä se ole hapanta. Nyt pääsin käymään kylässä, mistä tämä viini on kotoisin.

La Moran pikkuinen keskusta on ylhäällä, sinne noustaan jyrkkää katua pitkin.

La Moran keskusaukio kylän korkeimmalla paikalla
Central piazza in La Mora, the highest place in this village

La Moran jyrkkä pääkatu
Steep main street of La Mora

Pointsit muuten niille pyöräilijöille, jotka punnersivat tuona lauantaina ensin pääteiltä La Moraan ja aina kylän huipulle asti lähemmäs +30 asteen helteessä. Kyllä siinä pohkeet varmasti paukkuivat! Meikäläinen suli kuumuuteen jo ihan ilman urheilua. Pelkästään ylämäkipyöräilyn ja niiden ponnistuksista punaisten naamojen katsominen uuvutti…

La Moran aukiolta avautuu aivan uskomattoman upea näköala maaseudulle. Katselimme vaikka kuinka kauan tuota näkyä. Viinitarhat levittyvät joka suuntaan, kauempana kukkuloilla siinsivät naapurikylien kirkontornit. Kerrassaan levollinen tunnelma. Mitä nyt vieressä pölöttänyt saksalaisryhmä hieman häiritsi seesteistä olotilaa, heh.

Idyllinen maisema La Moran aukiolta
Idyllic scenery from La Mora piazza

La Moran maisema ja kepeitä pilvenvarjoja viinitarhojen päällä
Scenery and light shadows of some wondering cloudes over the vineyards

Pääskyset huutelivat toisilleen ja tekivät ilmassa lennokkaita kaarroksia, aurinko häikäisi ja ilma hönki sellaista kesäistä kuumuutta, että alkoi tehdä mieli jäätelöä.

Alempaa löytyi jäätelöpuoti, jossa oli vallan herttainen vanha rouva palvelemassa. Kauppa on ilmeisesti perheyritys, aikuinen poika oli apuna hääräämässä. Jäätelö oli kirjaimellisesti suussa sulavaa, ei mitään tehdasvalmistetta esanssia, vaan aitoa makua. Valitsin kerma- ja appelsiinisuklaajäätelön. Tuo jälkimmäinen oli muuten älyttömän hyvää, maiskis!

Kävelimme jäätelöiden kanssa sivukujia ja ihastelimme suloisia ruusuja ja La Moran pieniä taloja.

Ruusupuu talon kupeessa
Red rose tree

Seuraava kohteemme oli Grinzane Cavour. Olen käynyt siellä kerran aiemmin. Kylä on nätti, mutta kovin pieni. Kukkulan laella pönöttävä linna on komea ja alempana sijaitseva pieni barokkikirkko on dekoreerattu kauniisti.

Grinzane Cavour ja hieno linna kukkulan laella
Grinzane Cavour and its´ beautiful castle on top of the hill

Iltapäivän valo siivilöityi kultaisena ikkunamaalausten läpi Grinzane Cavourin pieneen kirkkoon
Afternoon light give golden colours through the glass windows of the church

Sain uuden ystävän Grinzane Cavourissa. Sillä välin, kun ranskalainen Kolli syynäsi linnan viinikaupan tarjontaa, minä ja äiti paijasimme maailman sööteintä kisulia maisemapaikalla. Se tuli kuin vanha tuttu meidän luoksemme ja osoittautui vallan hurmaavaksi tuttavuudeksi. Kissa kiehnäsi, kehräsi ja leikki kanssamme, sitten pyöri maassa, minkä jälkeen fiksuna otuksena hieroi turkkinsa roskat meidän housunlahkeisiin.

Kisu leikkii
Cat is playing

Uusi ystäväni :)
My new friend

Olisin ottanut kissakamun mieluusti omakseni, ajatuksissani jo leikillisesti sovittelin sitä mukanani olleeseen isoon käsilaukkuun. Mutta eihän sellaista kamaluutta voisi karvakaverin omistajalle tehdä! Ja onhan ulos tottuneella elikolla toki kissamaisemmat päivät viinitarhojen kupeessa kuin Torinon hikisessä keskustassa.

Maisema Grinzane Cavourista viiniviljelmille
Scenery to the vineyards from Grinzane Cavour

Kuten Barolon jutussa jo kerroin, emme valitettavasti päässeet illastamaan viinitarharavintolaan. Kollini tiesi toisen erinomaisen ja viihtyisän paikan, joten suuntasimme sinne.

Castiglione Falletto sijaitsee niin ikään kukkulalla. Näkymä on komea sekä kylään että kylästä.

Castiglione Falletto

Kivimuuri ja upea maisema illan valossa
Stone wall and gorgeous scenery in early evening´s light

Kirkko kylän huipulla
The church top of the village

Menimme syömään Le Torri –nimisen hotellin ravintolaan. Hotelli on muuten todella nätti ja erityinen, se on tehty vanhaan luostariin. Ihan budjettimatkaajan kukkarolle se ei neljän tähden paikkana ole, mutta suosittelen hotellia kaikille romanttista ja idyllistä lomaa kaipaaville reissaajille. Castiglione Falletto on Pikku-Toskanan viinialueen sydämessä, ja hotellin maisemat ovat sykähdyttävät.

Tässäpä linkit tutustumista varten:

Hotel Le Torri ja hotellin ravintola

Kurkistus Le Torrin ikkunasta
A peak from the restaurant window

Palvelu oli erinomaista ja ystävällistä, muut paitsi vanha rouva puhuivat hyvin englantia. Ja se tärkein eli ruoka oli herkullista. Tilasimme menut, ja annokset olivat täyttäviä. Hintaa tuli viinipulloineen kolmelle syöjälle 122 euroa.

Ravintola Le Torrin viihtyisä sali
Restaurant Le Torri and its´ cozy eating room

Tuo ravintolan mamma oli muuten mielettömän ystävällinen! Olimme kertoneet jossakin vaiheessa, että äiti ja minä tulemme Suomesta ja että äiti joutuu valitettavasti lähtemään seuraavana päivänä takaisin. Ruokailun jälkeen rouva halusi näyttää meille ravintolan terassin ja sieltä avautuvan öisen maiseman, koska emme olleet saaneet pöytää terassilta ja kun äitini asuu niin kaukana. Hän vielä kätteli meidät hyvästeiksi.

Näihin herkkuhetkiin on hyvä päättää tämänkertainen matka-annos. Tässä kuvat omasta alkuruuasta ja jälkkäristä:

Paistettuja vihanneksia ja tuoretta, uunissa pikaisesti käytettyä vuohenjuustoa
Fried vegetables and fresh goat cheeze

Tämä iloisesti hymyilevä veikkonen on Limoncello-liköörikylvyn saanut baba-leivos
This funny fellow has had a bath in Limoncello lemon ligour

Last Saturday we visited many little villages in North-Italian so called Little-Tuscany. Weather was fabulous and trip itself was charming when watching kilometers vast vineyard area, blue sky and happy poppies on the street sides – not to forget gorgeous villas on the hillsides.

I have very happy to share this trip with my mom! She has traveled long time ago in Italy when she was young, so it was about the time to get new memories and see this area well.

Our trip contained Cherasco, La Mora, Barolo (more in my last blog entry), Grinzane Cavour and Castiglione Falletto.

More above you can find two links to Castiglione Falletto: Hotel Le Torri and its restaurant. Le Torri is picturesque four star hotel – built to an old monastery. Restaurant´s food was excellent and service too. They speak English well.

I recommend Le Torri to everyone who wishes to be in the heart of North-Italian Little Tuscany, eat well and enjoy of idyllic and serene holiday as romantic experience. And big city Turin is near - if needed some city action and shopping, only one hour via highway.

Restaurant´s mamma was so lovely old lady! She wanted to show us the terrace because we couldn´t have table there and she heard that my mom has to leave on the very next day back to Finland. She said that my mom needs to experience their lovely terrace and night view to have good memories from he place. How adorable!

Barolo ja ihanat viinitarhat

Viinitie
Wine path

Paluu Suomesta Italiaan sujui hienosti. Lensin Tampereelta Ryanairilla Bergamoon, missä ranskalainen Kollini oli vastassa autoineen. Paluu oli tällä kertaa erityisen mukava ja helppo, koska matkasin äidin kanssa. Sain hänet Italiaan viikoksi. Yleensä joudun jättämään äidin kyynelsilmäisenä asemalle tai kentälle, ja ero tuntuu kovin riipaisevalta.

Äiti on ollut kaksi kertaa aikaisemmin Torinossa, joten sinänsä mitään uutta täällä ei ole hänelle, mitä nyt uuden asuntomme ihmettely. Mutta oli kiva kulkea yhdessä Torinon katuja, ja kävelimmepä tällä kertaa pidemmälle Parco del Valentinoon ihastelemaan kesäistä puistoa.

Viime lauantaina lähdimme kolmistaan autoretkelle maaseudulle. Kolli ehdotti päiväpyrähdystä Baroloon, sinne on autolla vain tunnin matka. Barolo on kuuluisa viinistään. Kylän ympäristöä kaunistaakin mitä upeimmat maisemat vehreine viinitarhoineen ja kumpuilevine kukkuloineen – todellinen pikku-Toskana!

Viinitila Barolon lähellä
Vineyard near Barolo

Linna kukkulalla ennen Baroloa
Castle just before Barolo

Barolo on söötti kylä, se on laakson pohjalla, mutta kylän siluettia hallitseva linna on omalla kukkulallaan.

Barolo

Barolon linna
Barolo´s castle

Porttirakennelma linnan kupeessa
Gateway in Barolo castle

Aika tuntuu pysähtyneen Barolossa. Kesäisen kuuman päivän raukeudessa papat juttelevat kuulumisia osteriassa sätkä suupielessä, nuoriso huvittelee roiskimalla vesipisteen vettä toistensa päälle, emännät asettelevat pyykkejä kuivumaan ikkunanpielten naruihin.

Toki turistejakin on. He vaeltavat kohti linnaa ja sen esittelykierrosta, tutkivat viinikaupan tarjontaa ja ottavat kuvia, jotka eivät voi epäonnistua tässä paikassa.

Mekin suuntasimme ylös linnakukkulalle. Siellä edessä aukeaa mitä ihastuttavin näky: pieni vaaleanpunainen kirkko barokkikoristeineen ja Neitsyt Marian kuvineen. Ovensuussa oliivipuut heittävät pitsimäiset varjonsa seinän pintaan.

Barolon vaaleanpunainen kirkko
The pink church in Barolo

Oliivipuun oksat pitsivarjoineen
Olive tree branches creating lace shadows to the wall

Lekottelimme muurin vieressä penkillä puiden varjossa. Englanninkielinen opaskierros linnaan oli juuri alkamassa. Kuulin tuttua kieltä, ja kyllä, sisään meni myös kaksi suomalaista naista. Hassua, miten näin pieni kansa voi levittäytyä niin laajalle, että joka paikassa tupsahtaa suomalaisia vastaan! :)

Vaikka Barolo on pieni, se on erittäin kuvauksellinen. Tunnelma on kansainvälinen – kiitos turistien ja aktiivisen viinikaupan - mutta samalla jotenkin salaperäinen. Se johtunee kylän labyrinttimaisesta rakenteesta, kiertelevistä kujista ja kapeista reiteistä tilasta toiseen. On kuin Barolo ei haluaisi paljastaa heti kaikkia salaisuuksiaan satunnaiselle kulkijalle, sen kauneus täytyy löytää.

Tällaisissa paikoissa kulkiessa ei kannata kiirehtiä. Paras keino päästä sisälle Barolon olemukseen on kävellä hissukseen kujilla ja kääntyä välillä katsomaan taaksepäin. Sieltä voi avautua kaunis näkymä.

Barolon katu
Barolo´s street

Kivisiä taloja värittävät ruusut, rapistuneiden seinien rohea pintatekstuuri ja viehättävät ikkunat.

Autio kuja Barolossa
Empty street in Barolo

Romanttisesti rapistunut talo ruusupensaineen
Romantic house with its´ roses

Söötti pikku-ikkuna
Cute little window

Lähtiessämme Barolosta nappasin vielä viimeisen kuvan: edessä nökötti kerrassaan sievä, pieni kappeli, joka toivottaa tien vieressä kulkijat tervetulleeksi hijentymään.

Pieni kappeli Barolon tien varressa
Small chapel next to Barolo road

Ajoimme läheiselle viinitarha-alueelle. Yritimme aikaisemmin päivällä varata siellä sijaitsevasta ravintolasta pöytän, mutta paikka oli kuulemma täynnä. Halusimme joka tapauksessa nähdä tutun paikan, jossa illastin Kollin kanssa viimeksi kihlajaisiltana vajaa neljä vuotta sitten. Ajattelimme samalla kysyä, josko joku oli perunut pöytävarauksen.

Meitä odotti siellä ikävä yllätys: ravintolaa ei enää ollutkaan siellä! Talo oli suljettu ja ennen niin kauniisti katettu terassi oli puoliksi purettu. Ravintola oli siis vaihtanut paikkaa, koska sieltä oli kumminkin vastattu puhelimeen.

Muistelimme haikeina, kuinka hieno illallinen meillä siellä olikaan. Istuimme terassilla, ja viinitarhat avautuivat joka puolelle. Söimme ihan tuhottomasti, sillä illalliseen kuului viisitoista ruokalajia! Muut illastajat olivat italialaisia perheitä ja pulina sen mukainen. Se oli minun ensimmäisiä kosketuksia aitoon italialaiseen elämänmenoon.

Suljettu viinitilaravintola, nyyh...
Vineyard restaurant that is closed now, what a pity.

Jatkettuamme matkaa, löysimme kauempaa sattumalta tiekyltin, joka johdatti ravintolan uuteen osoitteeseen. Paikka oli mahdottoman kaukana pääreitiltä, tie kiemurteli ylös kukkulan pintaa viinitarhojen keskellä. Odotukset olivat suuret, mutta ravintolan uusi sijainti aiheutti pettymyksen: rakennus oli korskea, mutta kalsea. Ei terassia, ei intiimin kodikasta tunnelmaa. Sali oli kuin suuri halli isoine ikkunoineen.

Ranskalainen Kolli antoi paikalle tuomionsa: kaksi vuotta, ja sitten se on finito. Tuollainen turistipyydys ei tule ikinä selviämään Italian viinitarha-alueella. Paikalliset eivät sinne enää astu, ja mitenkä ravintola selviää talvikaudesta, kun turisteja ei astele sisään samalla innolla kuin kesäkaudella.

Lähdimme autolle takaisin ja katselimme, kuinka iso bussilastillinen sveitsiläisiä taapersi kohti ravintolaa. Onpa tosi autenttinen ja italialainen meininki, puhahdin, eiväthän nuo turistit saa mitään alkuperäistä tällaisessa paikassa, ainoastaan hienon maiseman. Rahanahneus pilasi ravintolan.

Jatkoimme matkaamme seuraavaan kohteeseen, josta lisää seuraavassa matkakirjeessä!

Viinitilan kupeesta löytyi näin herkullisia kirsikoita! En kuitenkaan uskaltanut ottaa niitä, ties vaikka omistaja olisi tullut perään haulikon kanssa ;)
Delicious looking cherries. I wanted to pick them up but didn´t dare, maybe the owner would have come with the riffle ;)

My Finnish trip is over and I came back to Italy. Luckily I had my mom with me this time! She came for one week, it was so nice to be with her here. It´s always terribly sad to leave Finland and family, now departure was less painfull.

Last Saturday we had a roadtrip to Italian countryside. We visited Barolo, a village famous for its wine. Around the area you see vineyards everywhere. Weather was fabulous and the area is really like small Tuscany!

Barolo is petite but very picturesque. You can´t go wrong when taking photos. Small curving streets and different areas form together an enchanting labyrinth. There are tourists but Barolo keeps its romantic and old-fashioned flavor, the time is staying still and atmosphere is relaxing.

Romantico!

The main area is up on the hill, where you find entrance to the castle. There are guided tours also in English. The most charming little church welcomes you to relax and forget everyday hassle. Like my American friend once said: only Italians can build up a pink church and make it look cool!

There are lots of other charming villages in the area too, so you just take the car and keep on driving and finding yourself from interesting places in the middle of the vineyards. More about our countryside trip in my next travel letter!